tiistai 28. heinäkuuta 2015

Pohjois-Wales & Birmingham 17.-19.7


Olen kirjoittanut postausta kolmen päivän reissustani Birminghamiin ja Pohjois-Walesiin jo viikon päivät, mutta vaikuttaa siltä, ettei tällä tahdilla siitä koskaan tule valmista. Koko matka oli aivan huippu, varmasti yksi parhaimmista Englannissa tähän asti tekemistäni matkoista. Eikä vähiten sen takia, että seura oli mitä parhain! Sen takia tuntuu vähän turhauttavalta, etten jaksa kirjoittaa pilkuntarkkaa kertomusta kolmesta päivästä ja kahdesta yöstä. Toisaalta, sitä tuskin jaksaisi kukaan lukeakaan.
Päätin siis mennä sieltä, missä aita on matalin, ja jaan teille kasapäin kuvia (niitä tuli räpsittyä päälle 700...), ja keskityn kertomaan vain matkan ehdottomista kohokohdista. Koska tällä matkalla niitä riitti.

Lähdin siis perjantaina sukuloimaan Keski-Englantiin. Junamatka Chathamista Birminghamiin kesti kolmisen tuntia, ja kahdeltatoista sai viimein vilkutella tutuille naamoille Birminghamin New Streetillä ja puhua suomea (melkein itku tuli). Perjantaina sain esittelykierroksen Birminghamin keskustassa, ja lauantaiaamuna lähdettiin matkailuautolla kohti Pohjois-Walesia, jossa viivyttiin sunnuntai-iltaan saakka.




 Birmingham oli kaikkea muuta, mihin olen Englannissa tottunut. Moderneja rakennuksia, ei turisteja, kaikki oli isoa ja erilaista. Keskustan vanhat kerrostalot toi mieleen Tampereen. Tuntui melkein kuin olisi ollut Suomessa..! Sitä tosin edesauttoi se suomen puhuminen, ei se Birmingham  lopulta kai enempää Suomen kaupunkeja muistuttanut kuin Lontookaan... 

♥ Oli ihanaa nähdä tuttuja, puhua suomea ja syödä suomalaista ruokaa (ilman että tarvitsi edes itse kokata!) sekä näkkäriä. Kuuma vinkki Suomi-ikävää poteville: Marketeissa myydään Ryvita-näkkileipää!



♥ Ei ollut vaikea huomata, milloin siirryttiin Englannista Walesiin: Kymrin kieltä alkoi näkyä liikennemerkeissä ja mainoksissa englannin rinnalla (siiis... Kertokaa joku miten niitä konsonanttihirviöitä lausutaan?! Yhden paikan nimi oli Bwlch Cwl Llan...). Maisemat muuttuivat vuoristoisiksi ja tiet kapeiksi. Mulle tuli heti mieleen Postimies Pate ja sen maisemat: Matalia kiviaitoja, peltoja, lampaita, harmaita tiilitaloja ja mutkittelevia teitä. Jälkeenpäin luin Paten maisemien saaneen inspiraatiota pikemminkin Skotlannista kuin Walesista, mut mielikuva jäi.

♥ Pysähdyttiin kerran Walesin puolella pieneksi hetkeksi ennen virallista määränpäätä, kun edessä avautui järvimaisema, jota ympäröi korkeat huiput ja tuoksuvat kukkaset. Näkymä oli hillitön.







♥ Lauantaipäivän virallinen kohde oli Snowdonian kansallispuisto. Maisemat oli upeat. Toinen toistaan korkeampia vuoria, virtaavia koskia, vesiputouksia, vehreitä nummia, liuskekiviportaita ja -aitoja. Lampaat käveli jyrkillä rinteillä ja loikki jokien yli, eikä muita patikoijia tullut pahemmin vastaan. Ihanan rauhallista.

♥ Meille sattu mitä loistavimmat säät: Vettä tuli taivaan täydeltä ainoastaan lauantai-sunnuntai välisenä yönä muutaman tunnin ajan, mutta päiväsaikaan ei kumpanakaan päivänä satanut tippaakaan.

Huomatkaa alhaalla keskellä kivinen Kuoleman silta...



Kuoleman silta vähän lähempää. Ei sen ylittäminen ollutkaan niin kamalaa.
♥ Yövyttiin matkailuautossa Beddgelertin leirintäalueella. Positiivisesti yllätti leirintäalueen aamiaisleipätarjoilu: Edellisenä iltana sai tilata haluamiansa leipiä haluamansa määrän, ja aamulla kello yhdeksältä ne sai noutaa uunituoreina infopisteestä!


Tällasessa Bed&Breakfastissa kelpais majoittua. Merinäköala ja kaikki... Seuraavalla kerralla.

♥ Sunnuntaiaamuna matkailuautoiltiin taas vähän erilaisiin Wales-maisemiin. Saavuttiin meren rannalle Cricciethiin yhdentoista aikaan. Merituuli oli kova, mut ihana suolaveden tuoksu ja rantaan läiskyvät aallot teki paikasta ihanteellisen.

♥ Käytiin lyhyellä kävelyretkellä maaseutumaisemiin, mutta palattiin takas rantaan syömään retkieväät merimaisemissa, kun maaseutumaisemat ei paljoa muuttuneet.


Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...


♥ Nähtiin meressä delfiinejä. Kaukaa, vain pyrstöjä ja eviä, mutta silti. Ajoitus oli uskomattoman absurdi, sillä oltiin just luettu paikallisen B&B:n esitteestä, että onnekkaat voi nähdä ikkunasta meressä polskivia delfiinejä... Ja siellähän niitä näkyikin!! Ihan uskomatonta. Upeeta.

♥ Ajomatka takaisin Birminghamiin kesti nelisen tuntia, ja juututtiin pariin ruuhkaankin. Loppujen lopuksi päästiin kuitenkin määränpäähän, ja miekin ehdin juna-asemalle hyvissä ajoin ennen 20.30 lähtevää junaa. Chathamiin saavuin vähän ennen kahtatoista, ja pääsin ekaa kertaa elämässäni ottamaan taksikyydin kotiovelle asti - ja se olikin halvempaa lystiä kuin odotin!


Reissu oli aivan huippu. Melkein tuntui vähän haikealta palata takaisin Englantiin, Chathamiin ja työkuvioihin... Oisin voinut vuokrata tuolta Walesin rinteiltä kesälomamökin ja jäädä sinne. Tai sitten en...
En olisi voinut uskoa, että Walesissa on tuollaiset maisemat. Lampaita vaeltelemassa pitkin vuorten rinteitä ja lehmistä varoittavia liikennemerkkejä. Niin kirkasvetisiä lähteitä, että niistä näkee pohjaan saakka. Matalia kivimuureja ja sinisiä järviä. Delfiinejä. Puhumattakaan niistä harmaista kivitaloista, jotka vehreän kasvillisuuden seasta pilkistäessään on kaikkea muuta kuin harmaita. En olisi voinut uskoa, että Briteissä on jotain tällaista. Tai että se oikeesti on niin upeeta.

Voisin kirjoittaa vaikka romaanin, mutta lopetan suosiolla tähän. Kiitos mahtavasta matkasta 



sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Viikko kännykällä



1 // Maalaismaisemissa
2 // Kävin hankkimassa postimerkkejä lähipostista. Pyysin punnan merkkejä ja valmistauduin vastaanottamaan kuningattarenpäitä, mutta sainkin hienoja Waterloo-merkkejä! Ehkä postimies muisti miut viime kerralta, kun pyysin kuoreen kauniita postimerkkejä. Asiakaspalvelu Englannissa on ainakin huippuluokkaa!
3// 


1 // En kestä! Teepusseja, joiden mukana tulee teepussinotin. Hugs, Squeeze Me! Kuka haluaa joululahjaksi??
2 // Ihastuin Bluebellgrayn ihaniin pussilakanasetteihin. Ehkä joskus...
3 // Sorruin ostamaan ensimmäisen peltipurkin Englannissa. Keräilen niitä, ja täällä Briteissä upeita peltipurkkeja tulee vastaan jatkuvasti, joten joku raja on ollut hyvä vetää. Mut tätä Skotlanti-maisemaa en voinut jättää M&S:n hyllylle...


1 & 2 & 3 // Torstaina lähdin päämäärättömälle bussiajelulle, ja päädyin parin tunnin päästä Favershamiin. Päätin vierailla Brogdale Collectionsissa, joka on ollut mielessä jo pitkään. Kyseessä on siis maatila, jonka hedelmätarhasta löytyy yli 4000 eri lajia omenoita, kirsikoita, pähkinöitä, luumuja, päärynöitä, marjoja ynnä muita. Pelkästään omenoita on 2200 eri lajia.
Brogdale Farmilla on pieniä myymälöitä, muun muassa hedelmäkauppa, jonka tuotteet tulee omasta hedelmätarhasta. Maatilalla järjestetään myös erilaisia festivaaleja ja tapahtumia, esimerkiksi keväällä Hanami, alkukesästä mansikkamarkkinat ja heinäkuussa kirsikkafestivaalit. Muutakin ohjelmaa löytyy. Lisäksi hedelmätarhaan järjestetään esittelykierroksia, jolle itse osallistuin. 12 punnan Orchard Pass kirpaisi vähän, mutta hintaa vastaan pääsen vierailemaan hedelmätarhalla vapaasti koko vuoden ensi kesään saakka!
Hedelmätarhakierros oli ihan huippu. Nyt heinäkuussa on kirsikka-aika, ja päästiin maistelemaan parin varhaisomenalajikkeen lisäksi erilaisia kirsikoita. Valikoima oli hillitön: Oli pieniä, isoja, vaaleanpunaisia, tummanpunaisia, pinkkejä, kirkkaanpunaisia, keltaisia, mustia, oransseja, keltapunaisia, makeita, kirpeitä...
Keräsin kirsikoita kotiinviemisiksi varmaan sen 12 punnan edestä, heh...


1 // Loppuviikon onkin satanut lähes tauotta. Onneksi ihana sateenvarjo pelastaa.
2 // Kortti Rovaniemeltä 
3 // Luin loppuun Paige Toonin One Perfect Summer -romaanin. Suosittelen!
Ennen Britteihin tuloa olin lukenut tasan yhden romaanin englanniksi - ja senkin vain puoliväliin. Tänne tultuani oli pakko ottaa nenän eteen englanninkielinen kirja, ja yllätyin melkoisesti, kun sen lukeminen sujuikin yhtä sujuvasti kuin suomenkielisen! One Perfect Summer olikin jo kuudes romaani, jonka oon tässä parin kuukauden Englannissa oloni aikana ehtinyt imasta... Kaiken muun hyvän lisäksi Chick Lit -kirjallisuuden taso on täällä huomattavasti Suomea korkeampi, joten luettavakaan ei ihan heti lopu kesken!



perjantai 24. heinäkuuta 2015

Englantilainen ruokakulttuuri - korinttileivoksia ja papuja tomaattikastikkeessa

Englanti - tuo valmisruokien ja teen luvattu maa! Englantilaisista perinneruoista monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen fish&chips ja skonssit. Mutta oletteko kuulleet eccles cakesta tai scotch drop sconeseista? Tai tiesittekö, että supermarketista löytyy niin pandan muotoisia kinkkusiivuja kuin spagettia ja tomaattikastiketta säilyketölkissäkin?

Suomalaisempi versio annoksesta Quorn-kasvisnakit, uuniperunat, keitetyt kasvikset ja salaatti.
Englantilainen (pub-)versio samasta annoksesta: Quorn-kasvisnakit, perunamuussi, keitetyt kasvikset ja ruskea kastike.

Englantilaiset syövät kolmesti päivässä. Aamupalan, lounaan ja iltaruoan. Itse olen Suomessa tottunut viiden aterian päivärytmiin, ja syönkin edelleen 4-5 ateriaa päivässä englantilaisia tapoja uhmaten...

Aamupala syödään tietenkin aamulla. Perinteiseen englantilaiseen aamiaiseen kuuluu muun muassa paahtoleipää, paistettuja kananmunia ja nakkeja, ja siitä pääsee halutessaan nauttimaan vaikka lähipubeissa tai hotellin aamupalapöydässä. Perinteinen englantilainen aamupala arkiaamuna tavallisen perheen ruokapöydässä on kuitenkin varmaan yhtä harvinaista kuin ruisleipä ruokakomerossa. Eli harvinaista.
Arkiaamun aamupalaksi syödään yleensä paahtoleipää, mikropuuroa valmiiksi maustetuista annospusseista tai muroja maidon kera. Leivän päälle laitetaan yleensä papuja tai spagettia tomaattikastikkeessa, kinkkua tai juustoa (joka on valmiiksi viipaloitua, koska juustohöylä on tuntematon kapistus), hilloa tai maapähkinävoita. Jos oikein villiksi heittäydytään, niin paahtoleivän päälle saattaa eksyä pari salaatinlehteä ja kurkkusiivu, mutta yleensä kasvikset on enemmän sandwichin (eli suomalaisittain kerrosleivän) väliin lisätty herkku.

Lounas nautitaan noin kello 13 aikaan, ja se koostuu yleensä leivästä (sandwichit, toastit ja erilaiset wrapit on suosittuja). Joskus harvoin kokkauksesta innostunut englantilainen voi pyöräyttää pannulla munakkaan tai mikrossa munakokkelin. Nälkäinen lämmittää kaapista valmiin riisiannoksen.
Töihin tai kouluun pakataan aina omat eväät. Töissä käyvä aikuinen saattaa käydä myös hankkimassa lounaspaketin lähimmän supermarketin kylmähyllystä tai pysähtyä esimerkiksi lähimpään pubiin lounastauolla. Eväsvalikoima on kattava, ja etenkin lapsille myydään paljon söpöjä eväslaukkuja ja pieniin paketteihin pakattuja pikkuleipäannospusseja.
Lapset on huomioitu Iso-Britanniassa muutenkin mielestäni Suomea paremmin, oli kyse sitten leikkipaikoista tai ruokatarjonnasta. Kaupoissa myydään esimerkiksi pandanmuotoisia kinkkuviipaleita leivän päälle ja söpöjä mansikkamaitojauhetikkuja.

Illallinen on päivän pääateria, joka syödään yleensä aikavälillä 18-21. Se syödään päivän muista aterioista poiketen koko porukalla - paitsi silloin, kun Emmerdalea on jäänyt muutama jakso katsomatta, ja on kiire telkkarin ääreen.
Perunaa Englannissa löytyy kaikissa sen muodoissa: On perunamuussia, ranskalaisia, lohkoperunoita, uuniperunoita, keitettyjä perunoita, paistettuja perunoita, röstiperunoita, muotoon leikattuja uppopaistettuja perunoita, pariisinperunoita.... Peruna on lisäke, jonka olemassaoloa tuskin mainitaan (esim. jos ruokana sanotaan olevan kanaa ja salaattia, myös perunaa löytyy). Riisiä ja makaronia käytetään harvemmin lisäkkeinä, vaan ne muodostavat yleensä koko ruoan (esim. lasagne tai risotto).
Ruskeaa kastiketta tungetaan joka paikkaan. Siinä keitetään kasviksia, sitä kaadetaan perunamuussin päälle koko lautasen täydeltä ja sitä ripotellaan salaatinkastikkeeksi tomaattien päälle. Ruskea kastike tehdään tietenkin valmiista kastikejauheesta, jota sekoitetaan muutama ruokalusikallinen kuumaan veteen.
Meidän perheessämme tyypillisiä ruokia ovat esimerkiksi Vegetable Casserole, joka koostuu ruskeassa kastikkeessa haudutetuista kasviksista ja crumblesta, lasagne valmistettuna pian kertomani mukaan sekä peruna eri sen muodoissaan kaverinaan joku proteiini. Salaatti on onneksi tuttu pöytävieras, joskin se koostuu lähes poikkeuksetta jäävuorisalaatista, kurkusta ja tomaatista. Ulkona syödessä salaattia halutessaan sen joutuu yleensä tilaamaan erikseen lisäkkeenä. Englantilaisten käsitys ylipäänsä kasviksista on yleensä herneistä tehty muussi tai kokonaiset herneet.

Näkymää meidän perheen kuivaruokakaappiin. Vinkki: Välttäkää noita keltaisia purkkeja (makaronia tomaattikastikkeessa) kuin ruttoa. Ja kyllä, englantilaiset laittavat sitä paahtoleivän päälle.

Englantilaiset eivät paljoa raaski kuluttaa keittiössä aikaa. Ruoan tekeminen on simppeliä ja perustuu yleensä valmisruokiin tai puolivalmisteisiin: Käsitys itse tehdystä lasagnesta on vuokaan vuorotellen lasipurkeista ladottu maito- ja tomaattikastike, välissä muutama lasagnelevy. Valmispiirakkapohjajauheeseen lisätty vesi tekee piirakkapohjasta "itse tehdyn" ja uunissa lämmitetty pakasteesta haalittu kanafilee on "kotona paistettu". Tervetuloa valmisruokien kuningaskuntaan...
En kuitenkaan ihmettele, että valmisruokien suosio on täällä varmasti suurempi kuin Suomessa, sillä valikoimat ovat varsin mittavat: Kasvissyöjälle löytyy niin "katkarapuja" kuin "kananugettejakin" (kasvissyöjällä on täällä muutenkin paljon helpompaa ja enemmän valinnanvaraa), pakastelihavalikoima on tuoretiskiä laajempi, ja hevi-osastolta voi löytää niin valmiiksi viipaloituja kookospaloja, omenalohkoja kuin porkkanaraastepussejakin. Kylmähyllystä löytyy jopa valmiiksi keitettyjä kananmunia.
Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa. Tavallisimpia päivälliruokapaikkoja ovat pubit, joita löytyy joka kadunkulmasta.

Marks&Spencer Cafessa: Mustaa teetä ja perinteistä englantilaista Bakewell Tartia.

Ruokajuomana juodaan lähes poikkeuksetta mehua tai siis englantilaisittain squashia, joka on samantapaista kuin mehutiiviste. Se, että juon vettä, on ollut useasti keskustelun aiheena: "Siis juovatko suomalaiset aina vain vettä vai ootko se vaan sinä???"
Maitoakin juodaan välillä, tosin yleensä kylmänä jäiden kera.

Tee on tosiaan brittiläisten kahvi: Sitä juodaan aamulla, aamupäivällä, päivällä, iltapäivällä, illalla sekä välillä myös yöllä, ja kaikkina aikoina siinä välillä. Kylässä kannetaan aina ensimmäisenä teekuppi kouraan. Tee on lähes poikkeuksetta mustaa, ja siihen kaadetaan pieni loraus maitoa. Monet käyttävät myös sokeria.
Juon itsekin paljon teetä, mutta myös teenjuontitapani on saanut ihmetystä kerrakseen. Kylässä muistetaan aina muistuttaa, että Millalle se tee sitten mustana, ilman maitoa. Vastaus on lähes poikkeuksetta näennäisen hämmentynyt "really??".

Teetä saa siis joka paikasta, eikä perinteistä englantilaista Afternoon Tea:tä tarvitse kaukaa lähteä hakemaan. Lähes jokainen kahvila tarjoilee vähintäänkin kevyemmän Cream Tea -menun, eli teemukillisen skonssin, kerman ja mansikkahillon kera.

Marks&Spencer on täällä paljon muutakin kuin ihania alusvaatteita ja etukenoisia mallinukkeja. Unohtakaa Harrodsin ökykalliit ruokatuliaiset ja marssikaa lähimpään Marks&Spencer Food Halliin!

Keittiökodinkonevalikoima on ainakin meillä jäätävä, mikä on vähän hassua siihen nähden, kuinka vähän sitä ruokaa oikeasti itse valmistetaan alusta saakka. Kaikkea löytyy aina pikauunista automaattiseen leivänviipaloijaan, kasvissuikaloijasta leipäkoneeseen ja salaattilingosta voileipämasiinaan. Vain näin muutaman mainitakseni. Mikro, leivänpaahdin ja kiertoilmauunikin löytyy. Kaikkien nykyaikaisten kodinkoneiden rinnalla hella toimii kuitenkin kaasulla.

Paljousalet on ruokakaupoissa huomattavasti Suomea tavallisempia, ja ehkä siitäkin syystä ainakin meidän ruokakaapit muistuttavat lähinnä Maailmanlopun odottajat -ohjelman meininkiä. Halvemmalla saa, jos ostaa yhden sijaan kaksi, ja sen takia kauppakärriin eksyykin samaa tuotetta kymmenen kappaletta.

Tämän perusteella osaa kirjakaupassa suunnistaa keittokirjahyllylle...

Kaikesta huolimatta täytyy todeta, ettei englantilainen ruoka ole kyllä vielä meikäläistä (nirsoa suomalaista) vakuuttanut. En ole oikeastaan löytänyt mitään hyviä englantilaisia ruokia (jos Marks&Spencerin vesikrassi-kananmunasandwichiä ei lasketa. Se on matkaillessa vakioevääni), ja ruskea kastike alkaa tulla korvista ulos. Sen sijaan olen ihastunut Marks&Spencerin Food Hallin valikoimiin (jos se ei jo tullut selväksi), leiponut kerran onnistuneesti karjalanpiirakoita ja löytänyt Waitrosesta Finn Crispejä. Jatkan kuitenkin Sen Oikean etsiskelyä... Eiköhän tästäkin aiheesta riitä sanottavaa vielä moneen postaukseen.


Kirjoitin postauksen vajaa parin kuukauden kokemuksella asuttuani saman katon alla brittiläisen perheen kanssa. Osa tavoista, jotka miellän "englantilaisiksi" ovat varmasti eri perheissä eri tavalla.


tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kun ei mee niin kuin Strömsössä



Useammin tulee muisteltua vaan niitä mukavia muistoja ja hetkiä. Ehkä parempi niin, että pysyy itsekin positiivisena. Mut ei kaikki oo aina mitään ruusuilla tanssimista...


Lauantai oli katastrofaalinen. Koko viikon hillitön väsymys pakkasi päälle, ja olin viikkoa aiemmin lupautunut lähteä host-äidin työpaikalle, jossa oli Open Day. En ollut oikeastaan hirveän innostunut lähtemään, varsinkaan kun hyvä että jaksoi olla pystyssä, mutta luvattu mikä luvattu.
Lähdettiin yhdeksältä matkaan koko porukalla, ja kymmenen maissa saavuttiin paikan päälle. Poliisin avoimien ovien päivän ohjelmassa oli niin poliisikoirien esittelyä, pomppulinnoja kuin poliisiautojen tutkimistakin. En ollut kauhean kiinnostunut ohjelmasta, ja pojukin oli niin pieni, ettei kouluikäisille suunnatuista aktiviteeteista oikein riittänyt iloa.
Aurinko porotti täydeltä terältä, eikä suurella puistoalueella ollut varjoa nimeksikään. Viimeinen tikki oli varmasti se, kun yksi suosituimmista aktiviteeteista, helikopterin laskeutuminen, huipentui siihen, että kymmenet katsojat pyyhkivät hiekkapölyä silmistään. No jee jee.
Oikeastaan odotin vain koko päivän kotiin pääsyä. Väsymys oli hillitön, eikä helle juuri fiilistä parantanut. Suoraan sanottuna en hirveästi innosta hyppinyt, kun host-vanhemmat keksivät, että lähdetään vielä päivän päätteeksi visiitille isoisovanhemmille. Siellä vietettiin seuraavat pari tuntia, jonka jälkeen lähdettiin viimein ajamaan kotiin päin.
Loppujen lopuksi oltiin kotona kello kuudelta. Silloin jättäydyin jo suosiolla auton kyydistä, kun muut lähtivät vielä isovanhemmille sukuloimaan...

Sunnuntaille oli mukavia suunnitelmia. Ajattelin, ettei mikään päivä voi olla surkeampi kuin eilinen koko päivä liikenteessä kuolemanväsyneenä, mut eipä mennyt sunnuntaikaan ihan niin kuin olin suunnitellut.
Olin sopinut tapaavani äskettäin toisen Englantiin saapuneen au pairin Rochesterissa kello 13. Meiltä Rochesteriin menee bussilla matkaan siis noin 15 minuuttia, joten en pitänyt hirveää kiirettä bussipysäkille raahautumisessa. Kello 11.50 mieleen muistui, että on sunnuntai, eivätkä bussit ehkä kulje samaan tahtiin kuin yleensä, 12 minuutin välein. En ole oikeastaan pahemmin ollut sunnuntaisin bussilla liikenteessä, kun vapaapäivät ovat usein sattuneet muille päiville (josta olen nyt vain kiitollinen...). Kuinka ollakaan, sunnuntain kunniaksi Rochesteriin vievät bussit lähtivät lähipysäkiltä tunnin välein, ja seuraavan lähtöön oli ruhtinaaliset kuusi minuuttia.
Nappasin takin ja laukun naulakosta ja kiirehdin ulko-ovelle. Ovi on älyttömän vaikea lukita, ja ihan normipäivänäkin sitä saa ränklätä aika pitkään ennen kuin saan sen lukkoon. Niin oli sunnuntainakin. Kymmenen minuutin kuluttua luovutin, ja lähetin paniikkiviestit äitille, host-äitille ja sille au pairille, että missasin bussin ja myöhästyn - sen takia, etten saanut ovea lukkoon. Noloa.
Äitin tsemppiviestejen myötä uskaltauduin vielä kokeilemaan oven lukitsemista, ja sain kuin sainkin sen viimein lukkoon kello 12.40. Jes.

Maanantai-aamuna harmittelin edellisiltaista vastoinkäymistä, joka vaivasi oikeastaan koko maanantaipäivän aamusta iltaan.
Virallisia työtuntejakin oli vain pari, joten olin koko päivän vähän varpaillani, enkä oikein tiennyt pitäiskö tehdä jotain vai ei. Pitkät työpäivät on siitä kivoja, että on sanomattakin selvää, että olen "vapaalla" heti kun host-vanhemmat tulevat kotiin. Lyhyinä päivinä jotenkin nolottaa vain istuskella sohvalla ja lukea kirjaa, kun on fiilis, että jotain tässä nyt pitäis tehdä...
Sää oli sateinen ja kylmä, mikä jotenkin kruunasi koko kolmen päivän kamalan kärsimyksen.


Puhumattakaan siitä, että näiden kolmen päivän aikana kärsin aivan hillittömästä koti-ikävästä (ja väsymyksestä). Oikeastaan ekaa kertaa. Olen huomannut, että se iskee aina, kun on huono päivä: Oli sitten kipeänä tai väsynyt, niin iltaisin kaipaa aina kotiin...



Mutta paistaa se päivä risukasaankin. Oli näissä kolmessa kamalassa päivässä jotain hyvääkin:

  • Poliisin avoimien ovien päivän ilmaistuotteet ja niiden hamstraaminen. Ihan takki tyhjänä ei tarvinnut lähteä, sillä sain kotiinviemisiksi poliisien logolla koristeltuja kyniä, avaimenperän, mukin sekä pienen nallekarhun. Heh.
  • Sunnuntaina loppu hyvin kaikki hyvin. Myöhästyin loppujen lopuksi tapaamisesta vain 20 minuuttia. Oli tosi kiva tavata toinen au pair, vaihtaa kuulumisia ja jutella!
  • Maanantai-tiistai välisenä yönä nukutti. Huolimatta siitä, että oli itkuhälytin unikaverina, nukuin paremmin kuin pitkään aikaan.
Tiistaina oli taas ihan kunnon työpäivä sitten torstain. Maanantai-tiistai välisestä yöstä kello neljään saakka, ja hassua kyllä, työpäivä piristi! Olo ei ollut yhtään väsynyt ja jaksoi hyvin touhuta. Miten voikaan vauvan hymy saada mielen niin iloiseksi... Ehkä kolmen päivän surkutteluputki tarvittiin tähän väliin, niin arkipäivätkin rullaa taas kivasti!
Kaikki kääntyy aina lopulta parhain päin.



perjantai 10. heinäkuuta 2015

Canterbury 7.7

Tiistain vapaapäivää vietin siis Canterburyssa. Matkaan tuli lähdettyä aika ex tempore, ilman etukäteen varattuja junalippuja tai minkäännäköistä suunnitelmaa. Johonkin vain piti päästä, joten ilmoitin aamulla host-äidin herättyä suuntaavani Canterburyyn ja kiirehdin bussipysäkille. Matkalla juna-asemalle tallensin puhelimen muistioon tärkeimpien kohteiden osoitteita ja paikkoja, jotka haluaisin Canterburyssa nähdä.


Ehkä tällaisia suunnittelemattomia reissuja pitäisi tehdä useamminkin, koska Canterbury oli ihana, huolimatta siitä, että mellastavia kouluretkiluokkia oli hillittömästi. Canterbury onkin yksi Englannin suosituimmista turistikohteista, enkä ihmettele yhtään: Nähtävää ja tehtävää riittää, shoppailumahdollisuudet on hyvät ja keskusta on täynnä pieniä konditorioita, leipomoita, kahviloita ja ravintoloita.




Saavuin yhdentoista jälkeen East Stationille, josta jatkoin matkaa kohti keskustaa kävelemällä Dane John Gardensin läpi. Sää vaikutti vähän sateiselta, ja puiston läpi kävellessäni taivaalta tihkui pari vesipisaraa. Olin varautunut sateenvarjolla, mutta se osoittautui turhaksi taakaksi, sillä hetken päästä sai jo nauttia auringonpaisteesta, joka jatkuikin sitten loppupäivän.



Jos aseman läheisyydessä oli ollut vähän hiljaisempaa, niin keskusta-alueella riitti kuhinaa jo kahdeltatoista. Katukuva oli niin ihanan vanhanaikainen ja elävä, että se vaikutti jopa hieman teennäiseltä turistihoukutteelta. Kaikesta huolimatta nautin tunnelmasta, toinen toistaan paremmista katumuusikoista ja ihmisten iloisista ilmeistä.




Canterburyn keskustan läpi virtaa River Stour, jolla järjestetään turistien iloksi ihania veneajeluita. Turisteja kun sitä oltiin, niin päätin minäkin pulittaa reilu puoli tuntia kestäneestä venereissusta yhdeksän puntaa. Kerrankos sitä. Ja vaikka olin vähän skeptinen kyseisen turismus maximus -kohteen suhteen, en kyllä pettynyt!
Samassa veneessä istui lisäkseni kahdeksan henkilöä, ja ainakin meidän veneeseemme sattui hauska opas. Päästiin kuulemaan Canterburyn historiasta enemmän ja nauttimaan  ihanista maisemista, eikä tarvinnut itse huhkia melan varressa! Puolessa välissä matkaa pelästyin jo, että voi ei, loppuuks tää nyt jo tähän, mutta jatkettiinkin onneksi vielä matkaa eteenpäin. Tää oli ehkä mun lempijuttu koko Canterburyssa!



Canterburyn yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on varmasti sen katedraali, mutta en raaskinut maksaa suolaista sisäänpääsymaksua, vaan tyydyin ihailemaan rakennusta vain ulkoapäin. Sen sijaan suuntasin keskustasta katsoen katedraalin takana sijaitsevaan St Augustine's Abbeyn. Uljaasta pääportista (joka nykyisin toimii ilmeisesti King's Schoolin yksityisenä sisäänkäyntinä) huolimatta olin vähän pettynyt, kun luostarista olikin jäljellä vain rauniot - sen siitä saa, kun ei ota selvää mihin on menossa! Hetken alueella vietettyäni, museon kierrettyäni ja jalkoja lepuutettuani jatkoin matkaa takaisin keskustaan.

Canterbury on niitä kohteita, joissa myymälät sulkevat ovensa viideltä. Kiertelin hetken Westgate Gardensia, ja kun hieman ennen kuutta poistuin puistoalueelta, kaikkialla oli haudanhiljaista. Oli vaikea kuvitella alueen eloisaa aamupäivän tunnelmaa katumuusikoineen ja pienine kahvilapöytineen. Ihan kuin olisin ollut eri kaupungissa! Uskomatonta, että koko keskusta näytti tyhjentyneen täysin reilu puolessa tunnissa, jonka vietin viereisessä puistossa... Onneksi aavekaupungissa ei tarvinnut kauaa hiiviskellä, vaan suuntasin takaisin juna-asemalle seuraavaa Chathamiin vievää junaa odottelemaan.
Vielä kerran: Ihana Canterbury! Pakko päästä uudestaan!


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Rochester 6.7

Maanantain ja tiistain vapaapäivät meni taas matkustellessa! Tällä kertaa päädyin maanantaina Rochesteriin ja tiistaina Canterburyyn. Näin jälkikäteen mietittynä molemmat paikat oli aika samanlaisia - Rochester oli vähän kuin Canterbury pienoiskoossa.


No, jos nyt totta puhutaan, niin Rochesterin kohdalla ei ehkä voi puhua "matkasta", tai ainakaan kovinkaan pitkästä sellaisesta. Chathamin keskustasta Rochesteriin ajaa nimittäin bussilla viidessä minuutissa, eli meiltä kotoa matkaan kului ruhtinaalliset 20 minuuttia...
Olin säästellyt Rochesterin koluamista, mutta nyt en enää jaksanut odotella, vaan hyppäsin bussin kyytiin. En edes odottanut pikkukaupungin olevan mitenkään ihmeellinen, ja tarkoituksena oli vain kiertää pikaisesti Rochesterin linna ja katedraali... Kuinka väärässä olinkaan!





Rochester oli aivan ihana! High Street on täynnä toinen toistaan söpömpiä ja värikkäämpiä pikkuputiikkeja, kahviloita, leipomoita ja kukkakauppoja. Katukuva toi mieleen Pariisin Marais'n, mikä ei olisi voinut sattua parempaan saumaan, kun kärsin hillittömästä Pariisi-ikävästä, tosin sillä erolla, että yhden-kahdentoista aikaan kadut olivat ihanan hiljaisia.
Maanantaina osa pikkuputiikeista oli suljettu (muun muassa yksi ihanannäköinen vintage-nallekauppa ja pari käsityöliikettä), joten seuraavalla kerralla pitää ajoittaa vierailu jollekin muulle viikonpäivälle!




Pikkukaupungissa ei tarvinnut kauaa kohteitakaan etsiskellä. Yksi Rochesterin katedraalin sisäänkäynneistä löytyi High Streetiltä, ja ilmainen sisäänpääsy houkutteli minutkin astumaan sisään. Kauniilta näytti, vaikka katedraali olikin melko pieni.



Matka jatkui päivän viimeiseen kohteeseen, Rochesterin linnaan, jonne pääsin taas ilmaiseksi English Heritage -korttia vilauttamalla. Itse linnaa ympäröivälle alueelle pääsi ilmaiseksi sisään, ja muutama kouluretkiluokka olikin viettämässä siellä lounaspiknikkiä auringonpaisteessa. Pitää pistää itsekin korvan taakse...
Verrattuna jättiläismäiseen Doverin linnaan Rochester Castle oli tosi pieni, ja tuulisella ilmalla linnan pienistä ikkunoista tuuli sisään niin, että ihan pelotti kiivetä kuluneita kivirappusia ylös linnan huipulle. Pystyssä kuitenkin selvisin, ja näkymä Rochesterin ylle oli kaunis! Toisella puolella näkyi River Medway ja Rochester Bridge, ja toisella puolella katedraali ja kaupunki.


Linnalta hipsin bussipysäkille Medwayjoen vartta, sillä kotiin piti ehtiä neljäksi, kun oltiin menossa dinerille isovanhemmille. Viitisen tuntia vierähti Rochesterissa ihan huomaamatta, ja kotimatkalla melkein ihan harmitti, etten ollut ehtinyt käydä Rochesterissa jo aiemmin!