maanantai 4. huhtikuuta 2016

Lähtöfiiliksiä


Aika kuluu ihan älyttömän nopeasti ja päivät Englannissa käy vähiin. Mulla loppuu työt huomenna eli tiistaina 5.4, ja suunnitelmat sen jälkeen ennen maanantain 11.4. lentoa Suomeen alkaa olla vihdoin ja viimein selvät!

Keskiviikkona suuntaan kohti Bathia, joka on mun ehdoton lempparikaupunki Englannissa. Tää on nyt kolmas visiitti tuonne roomalaisten aikaiseen kylpyläkaupunkiin, ja tällä kertaa vietän siellä yhden yön. Suunnitelmissa on ihan vaan nauttia kaupungin tunnelmasta ja ehkä budjetin salliessa käydä vielä parissa ennalta tutkimattomassa nähtävyydessä ja käydä maistamassa vielä kerran Sally Lunnin herkullisia buneja.

Torstaina suuntaan illalla Bathista Lontooseen, josta lähdetään Lindan kanssa yöbussilla kohti Cornwallia, joka on kaikista eteläisimmäksi kurkottava länsi-Englannin lääni.
Saavutaan perjantaiaamuna Penzanceen, josta olisi tarkoitus lähteä roadtrippailemaan ympäri Cornwallia.
Etukäteen varattujen hostellien myötä tavoitteena olisi yöpyä yksi yö St Austellissa ja toinen Plymouthissa, joista jälkimmäisestä sunnuntai-iltapäivänä suunnataan taas bussilla Lontooseen, jossa vietän yhden yön.

Maanantai-iltana mulla lähtee lento Gatwickilta Suomeen.


Mulla on viime päivinä riittänyt tekemistä, enkä oo pahemmin ehtinyt blogin puolelle matkajuttuja tai muita kuulumisia kirjoittelemaan. Tervehdyttyäni oon ollut töissä (ja onnistunut tartuttamaan koko host-perheen flunssaan), pyörinyt Lontoossa, kamppaillut yhteis(arvaus)haun kanssa ja tuhertanut itkua pakatessani survoessani omaisuuttani matkalaukkuun. Siis väitinkö joskus vihaavani pakkaamista? No, en silloin tiennyt vielä yhtään mitään.
Näin lyhyesti kerrottuna kahden tunnin hikisen puurtamisen jälkeen mulla oli viimein matkalaukku, jonka sai kiinni. Hurrasin riemusta, kunnes otin vaa'an käyttöön ja totesin laukun olevan viisi kiloa ylipainoinen, ja totuushan oli, ettei kaikki mun tavarani edes olleet laukussa vielä. Ei muuta kun tavaroita purkamaan, lajittelemaan ja suurimmat tiiliskivet käsimatkatavaroihin odottelemaan kohtaloaan. Se, että täyttäisin loput laukusta Marks&Spencerin juustoskonsseilla ja crumpeteilla taitaa jäädä aika pitkälti haaveeksi.

Joskus mä ihmettelin, miten ihmeessä ihmiset saavat tungettua matkalukkuun yli 20 kilon painosta tavaraa. Siis eihän se ole mahdollista! No, nyt tiedän: Ei muuta kuin puolet laukusta täpötäyteen kirjoja, ja kaksvitoset paukkuu heittämällä. Hurraa.
Ja mä kuvittelin ostaneeni ihan vaan pari kirjaa, koska oon jättänyt 95% himoitsemistani opuksista kauppojen hyllyille. Joopa joo...

No, ratkaisin pakkaamisongelmat tilaamalla lennolleni toisen ruumaan menevän matkalaukun, joka maksoi vain 15 puntaa etukäteen tilattuna. Nyt laukut on pakattu, laatikot tyhjennetty, hostelli-, juna- ja bussivaraukset tehty, yhteis(arvaus)haku täytetty (vähän kieli poskella, myönnän), ylimääräiset punnat vaihdettu euroiksi ja kutakuinkin henkisesti valmistauduttu lähtöön - ainakin täältä Chathamista.


Fiilikset on vähän ristiriitaiset. Toisaalta tuntuu ihanalta jättää työt taakseen. Erityisesti siksi, että musta tuntuu, että host-vanhemmat odottaa jo kuumeisesti lähtöäni täältä niiden nurkista. Olo täällä "kotona" ei siis ole kovinkaan kotoisa. Odotan jo innolla ihania matkasuunnitelmia ja oikeastaan myös paluuta Suomeen.
Toisaalta olo on myös aika älyttömän haikea, erityisesti mitä tulee siihen Suomeen paluuseen. Täällä Englannissa on 15-astetta lämmintä, kirsikkapuut ja magnoliat kukkii vaaleanpunaisena hehkuna ja aurinko on paistanut viime päivinä täydeltä taivaalta. Kaupoista voi ostaa skonsseja ja crumpetteja, viikottain tilille ilmestyvä palkka mahdollistaa matkustelun mitä ihanimpiin ja uusiin paikkoihin ja yllätyksiä ja uusia asioita ilmestyy eteen edelleen ihan vaan tyhjästä.

Tiedän jo nyt, että vaikka ootan innolla Suomeen paluuta ja mulla on kivoja suunnitelmia niin matkustelun kuin Suomi-tekemistenkin suhteen, niin Englantia tulee kyllä ihan mieletön ikävä. Pelkään kulttuurishokkia ja paluumasennusta. Oon yrittänyt tehdä listaa asioista, joita Suomessa voisin tehdä paluushokkia lievittääkseni, joten toivotaan, että se lista pitää mut järjissäni pahimman skonssi-ikävän yli. Vinkkejä saa antaa!

Eilen kävin syömässä lempparikahvilassani maailman parhaita hedelmäskonsseja vielä varmaan viimeisen kerran. Tänään käyn nostamassa viimeiset punnat tililtä, ja huomenna palautan host-vanhemmille mulla lainassa olleen kännykän ja perhoskuvioisen kotiavaimen. Keskiviikkona jätän taakseni talon, jota olen kutsunut kodikseni tasantarkalleen viimeiset kymmenen kuukautta. Enää viikko Englannissa. Apua.



4 kommenttia:

  1. Bath on ehdottomasti yksi kauneimmista Brittein kaupungeista, joissa olen käynyt! Toivottavasti säät suosivat ja voit viettää aikaa pihalla rakennuksia ja ylipäätään kaupungin maisemaa ihaillen. :-)

    Ei se kevät kaukana ole täältä Suomestakaan, mutta kulttuurishokin aikoinani itse kokeneena voin luvata sen kolahtavan jossain vaiheessa ainakin jollain tasolla. Sitä ei kannata liiaksi pelätä, koska ikävä ja shokki helpottavat aikanaan ja kuuluvat aupparikokemukseen (tai vaihtarikokemukseen, niin kuin minun kohdallani) - se kasvattaa luonnetta omalla tavallaan. :-) Kannattaa pitää itsensä kiireisenä, muttei kuitenkaan kuluttaa ihan puhki, koska jossain vaiheessa se stoppi tulee ja silloin on pysähdyttävä ja käytävä pakollakin kaikki ne fiilikset itsensä kanssa läpi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aivan ihana kaupunki! ♥ Sää oli ihan uskomattoman hyvä, vaikka etukäteen oli lupailtu jatkuvaa tihkusadetta ja myrskytuulta. No, onneksi Englannin sää on arvaamaton, ja sain nauttia auringonpaisteesta ja vienosta kevättuulesta! :D

      Kiitos vinkeistä! Yllätyin, miten keväistä Suomessa onkaan. Lämpöasteetkin on melkein jo Englannin tasoa! Oon yrittänyt pitää itseni kiireisenä, vaikka onkin vähän väsyttänyt, mut eiköhän tää tästä ala taas helpottamaan.
      Kiitos!

      Poista
  2. Mulla ei koskaan ollut kulttuurishokkia kun muutin Kiinaan, mutta sitakin suurempi kun palasin takaisin Suomeen. Tiesin ettei Suomeen paluu tule olemaan helpoimmasta paasta, mutta en ma ollut sellaiseen tunnevyoryyn varautunut - enka ma toisaalta usko etta siihen voi mitenkaan valmistautua. Skotlanti ei loppuen lopuksi ole niin erilainen paikka Suomeen verrattuna, mutta kylla vaan veri kiehui, asiat turhautti ja kaikki oli vaan vaarin kun kavasin Suomessa jouluna!

    Ma suosittelen vaan etta pidat itses kiireisena paluun jalkeen. Ekat viikot on yleensa hankalimmat kun kaikki on niin erilaista, mutta sen jalkeen helpottaa. Tsemppia yhteishakuihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, lentokentällä jo jouduin hampaita kiristelemään ahtautuessani törkeiden suomalaisukkojen kanssa koneeseen, mutta onneksi mukava vieruskaveri ehti herättää uudestaan henkiin uskoni suomalaisiin lentomatkan aikana... :D
      Hassua, miten kaikki tuntuu niin erilaiselta, mutta samalla niin tutulta. Eiköhän tää arki ala tästä taas sujumaan. Kultuurishokkia odotellessa.
      Kiitos!!

      Poista