sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Englantilainen joulu




Odotin joulua pelonsekaisin tuntein. Se on mun ehdoton lempparijuhla, ja olin harmissani, etten "päässyt" juhlimaan sitä koti-Suomeen (mikä oli kyllä ihan oma päätökseni, mutta jälkeenpäin sitä harmittelin). Nyt joulu on ohi, ja arvatkaas mitä? Mulla oli ehdottomasti ikimuistoisin joulu pitkään aikaan, eikä kaduta enää tippaakaan, että jäin viettämään sitä tänne Englantiin, päinvastoin!
Tykkään perinteistä, eikä ikimuistoisin ole suinkaan synonyymi sanalle parhain, sillä ikävöin kyllä perinteistä, perheen ja läheisten kanssa vietettävää Suomi-joulua joulupuuroineen ja yömyöhäisine hautuumaakierroksineen. Oon kuitenkin lähes varma, että en ehkä viidenkymmenen vuoden jälkeen muista enää sitä ilon tunnetta, kun yhdeksän vuotta sitten jouluaattona lahjapaketista paljastui toivomani Winx Club -nukke, mutta tämän Englannissa vietetyn  joulun mä tulen muistamaan.

Jouluaatto ei täällä Englannissa oo juttu eikä mikään, joten torstaina vieteltiin vielä rauhallista kotipäivää pojun kanssa. Siitä huolimatta että olin töissä läpi joulun, aattopäivänä mulla oli aikaa juoda jouluteetä, keitellä riisipuuroa aborio-riisistä ja soitella kotiin piiiiitkä Skype-puhelu poju kainalossa. Fiilis ei kaikesta huolimatta ollut kovinkaan jouluinen ja ulkona tuli taivaan täydeltä vettä koko päivän. Illalla kuitenkin kävin nukkumaan varmasti yhtä innoissaan kun pikkulapsi ja jännityksellä odotin joulupäivää...



Joulupäivä on Englannissa, kuten monissa muissakin maissa, se "pääjuhlapäivä". Joulupukki oli yön aikana tuonut kuusen alle valtavan kasan lahjoja, joita avattiin heti aamusta yhdessä host-vanhempien ja pojun kanssa. Mäkin sain niin monta pakettia, että oikeesti alko hävettää. Itsehän olin tuonut Suomesta lahjat ainoastaan host-perheelle sekä molemmille isovanhemmille, ja mä taas sain lahjoja muun muassa kaikilta isoisovanhemmilta sekä host-isän pikkusiskolta, jonka oon tavannut tasan kerran enkä koskaan edes jutellut... Hups. Joululahjapaketteihin kirjoitetaan täällä muuten myös antajan nimi, jotta saaja voi asianmukaisesti kiittää lahjan antajaa.
Lahjojen avaamisen jälkeen suunnattiin host-isän vanhemmille, josta host.äiti lähti töihin, ja mä jäin host-isän ja pojun kanssa brittijoulun viettoon.

On vaikeeta kuvailla sitä tunnetta, kun pelmahdettiin keskelle sitä juhlahumua. Isovanhempien talo oli kauniisti koristeltu sadoin joulukoristein kirjaimellisesti lattiasta kattoon, paikalla oli loppujenlopuksi suunnilleen koko suku, kaikilla (paitsi minulla, pojukin oli pukeutunut joulupukki-asuun) oli päällä jouluvaatteet ja ugly sweaterit ja päivällispöytään katettiin iltapäivällä perinteiseen tapaan kolmen ruokalajin jouluillallinen. Musta tuntui kuin olisin ollut keskellä jotain elokuvaa, elävästi mieleen tuli Bridget Jones's Diary.




Jouluruokapöytään istuuduttuamme paukautettiin Christmas Crackerit eli paukkukaramellit vierustoverin kanssa. Crackereista paljastui pieni lahja, surkea vitsi ja hopeinen kruunu, jonka monet oikeesti asettivat päähänsä.
Multa kyseltiin suomalaisista jouluruuista, ja yritin parhaani mukaan selittää surkealla kalatietämykselläni, millaista kalaa Suomessa syödään joulupöydässä ("ai mitä, eiks Suomessa kaikki syökään kalaa? Eiks teillä oo meri siinä ihan vieressä?" "Ei kuule nyt sie sekotat Suomen Norjaan" ...). Englantilaisilla oli vaikeuksia käsittää, miten on mahdollista, ettei meillä tarjota jouluna jälkiruoaksi luumuvanukasta, Christmas Puddingia. "Mitä teillä muka sitten syödään?!"

Ruokatarjonta oli hyvinkin perinteinen, mitä mä olin vähän jännityksellä odottanutkin. Kolmen ruokalajin illallinen aloitettiin alkupalasalaatilla ja leivällä, jonka jälkeen pääruoat aseteltiin pöydän keskelle kaikkien itse annosteltaviksi. Ruokapöydästä löytyi ruusukaalia, paistettuja palsternakkoja ja perunoita, kalkkunaa, Stuffing Ballseja (käytännössä sipuli-makkara-lihapullia), paistettuja herkkusieniä, maissia, keitettyjä porkkanoita, Cauliflower Cheeseä (juustogratinoitua kukkakaalia), haudutettua punakaalia, Pigs in a Blanketeja (pekoniin käärittyjä nakkeja) sekä tietysti ruskeaa kastiketta. Jälkiruoaksi oli, mitäpä muutakaan, kuin Christmas Puddingia (luumuvanukasta) kerman kera, valkosuklaa-vadelmakakkua sekä suklaamousseleivoksia.

Voin sanoa, että sekä alku- että pääruoasta selvisin vielä jotenkuten kunnialla, ja paistetut palsternakat osoittautuivat niin herkullisiksi, että niitä pitää tehdä joskus itsekin. Jälkiruokatarjonta sen sijaan meni yli kaikkien kuvitelmieni.
Kaikki olivat tietenkin sitä mieltä, että mun täytyy maistaa perinteistä englantilaista luumuvanukasta, ja kyllä mua itseänikin kiinnosti, miltä se brittiläinen jouluherkku, joka esiintyy niin pipoissa kuin joulupaidoissakin, oikein maistuu. Luumuvanukas ei siis nimestään huolimatta sisällä välttämättä luumua, vaan on valmistettu (jopa 12 kuukautta etukäteen) muun muassa rusinoista, kuivatuista hedelmistä, alkoholista, joulumausteista ja siirapista. Perinteisesti Christmas Pudding valellaan brandylla ja tuikataan tuleen ennen tarjoilua, mutta meillä oli onneksi ihan Tescosta hankittu uunissa lämmitettävä versio.
Luumuvanukkaan makua on vaikea kuvailla. Se oli järkytys. Kuvitelkaa mämmi, johon on sekoitettu puoli kiloa rusinoita, vähän liikaa kanelia, pari litraa siirappia ja erinäisiä alkoholeja, niin ootte jo vähän lähempänä sitä, miltä se maistui. Kykenin syömään ainoastaan lusikallisen, ja siitäkin tuli jo huono olo. Englantilaiset vetelivät vanukasta kuitenkin kaksin käsin isoista kulhoista, joten ehkä tääkin on vain tottumiskysymys.



Boxing Dayna eli tapaninpäivänä host-äidillä oli vapaapäivä, joten mullakin oli siis vapaapäivä. Mentiin siis vuorostaan host-äidin vanhemmille myöhäisen joulun viettoon. Meininki siellä oli vähän rauhallisempi, joskin sain taas suu ammollaan ihmetellä englantilaisten joulukoristeluintoa. Jos luulitte, että Jamie's Family Christmas -ruokaohjelman lavasteet on ainoa paikka, missä voi joulukoristelu näyttää tältä, olitte väärässä. Mä oon nimittäin nyt todistanut, että myös tavallisen tallaajan kotitalossa voi joulun aikaan olla niin paljon laulavia joulukoristeita ja jättiläislumihiutaleita, ettei siellä mahdu edes päätään kääntämään.

Kaikin puolin mulla oli mukava joulu, joskin nyt kolmen päivän joulunvieton jälkeen tuntuu jo siltä, että nyt kyllä riittää - ainakin seuraavaan muutamaan kuukauteen, kunhan joululahjaintoilu alkaa taas puskea päälle. Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi Englannissa joulukalenterit pelmahtaa kauppoihin jo elokuun lopulla ja syyskuussa aletaan ravintoloissa mainostamaan joulupäivän illallista, sillä jos joulunvietto on tällasta hullunmyllyä, on siihen kyllä hyvä alkaa valmistautua pikkusen ennen joulukuuta!


Englantilainen joulu muistutti mua taas siitä, miksi lähdin tänne. Ulkomaille au pairiksi. Tässä kuukausien aikana ehdin jo unohtaa sen uutuudenviehätyksen ja pienet kulttuurierot, joita mä tänne tulin metsästämään, jotka aluksi oli niin mielenkiintoisia ja jännittäviä. Just tän takia mä tänne lähdin. Ei, en siksi, että saisin maistaa luumuvanukasta ja saisin joululahjan joltain jota en edes tunne. Lähdin au pairiksi keräämään kokemuksia ja tutustumaan vieraaseen kulttuuriin. En voinut olla hymyilemättä, kun sain poskisuukkoja ovesta ilmestyviltä sukulaisilta, kun katsoin kuningattaren perinteistä joulutervehdystä televisiosta, kun isoisän lahjapaketista paljastui ugly sweater, jonka se vetäsi heti päälleen edellisen joulupaidan päälle. Kaikki oli uutta, erilaista, mielenkiintoista. Ikimuistoista.




sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Skotlanti 10.-19.9 | Osa 2







Ensimmäisenä kokonaisena Skotlanti-päivänä me ajettiin tunnin matka Obaniin, pieneen rannikkokaupunkiin. Taivaalta tuli vettä kaatamalla, ja host-isä kysyi leikillään, kenen idea oikein oli tulla Skotlantiin syyskuussa? Sinun. Ja musta se oli paras idea ikinä.
Sade ei kuitenkaan peittänyt alleen pilvien verhoamia, sinisiä vuoria, taivaan kirkkaansiniseksi värjäämää merivettä, vanhojen talojen kauniita koristuksia.
Oli kylmä, muttei voitu kävellä ohi jäätelötötteröä kannattelevien lehmäpatsaiden, jotka houkuttelivat ohikulkijoita astumaan sisään vaaleanpunaiseen jäätelöbaariin. Makuvaihtoehtoja oli niin paljon, etten ollut uskoa silmiäni. The Pokey Hatista saa kuulemma Obanin parasta jäätelöä, enkä voi kyllä kieltääkään.
Tultiin alun perin Obaniin sukuloimaan. Keskustasta ajettiin illalla Obanin reunamille kauniisti sisustettuun vanhaan taloon. Tapasin koko ikänsä Skotlannin maaseudulla asuneen miehen, jonka puheesta oli aksenttiin tottumattomana lähes mahdoton saada mitään selvää.






Sunnuntaina käytiin Inverarayssa. Se oli ensimmäinen ihmisten asuttama paikka, joka tuli vastaan puolen tunnin kuluttua, kun lähdettiin ajamaan meidän loma-asunnolta keskeltä ei-mitään. Inveraray oli kaunis pikkukaupunki. Käytiin 1800-luvulla toimineessa vankilassa ja kauniilla prinsessalinnalla, ja käveltiin sinisen järven viertä pilvistä valkean taivaan alla.
Kaupunki oli täynnä kalkinvalkoisia, yksinkertaisia laatikkotaloja, mutta kun syötiin eväitä järven rannalla penkillä istuen, en voinut muuta kuin ajatella, että onpa Inveraray kaunis.



perjantai 18. joulukuuta 2015

Fetajuusto-ruohosipuliskonssit | Iltapäiväteetä Suomi-tyyliin

Suomi-lomaviikolla järjestin synttäreideni kunniaksi englantilaiset teekutsut. Askartelin perinteisiä paukkukaramelleja, kokosin kolmioleipiä ja leivoin skonsseja sekä englantilaisia joululeivonnaisia. No joo, suomalaiseen tapaan tarjolla oli teen lisäksi myös kahvia, joka osoittautui, yllättävää kyllä, teetä suositummaksi juomavaihtoehdoksi.





Onnistuin kehittelemään tarjoilupöytään varsin herkullisen feta-ruohosipuliskonssireseptin, jonka lupasin jakaa täällä bloginkin puolella. Ehdinkin leipoa ohjeella skonsseja yhden viikonlopun aikana kaksi kertaa, kun ensimmäinen satsi katosi alta aikayksikön. Skonssit on superhelppo ja nopea tarjottava juhliin tai iltapalaksi, eikä nämä skonssit kaipaa välttämättä mitään kaverikseen!

Fetajuusto-ruohosipuliskonssit
12 kpl (tai 30 pientä) | 30 min

4dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl sokeria
3 tl leivinjauhetta
50 g kylmää voita
100 g fetajuustoa
n. ½ dl ruohosipulia silputtuna
1½ dl maitoa
(kananmuna voiteluun)

1. Sekoita keskenään vehnäjauho, suola, sokeri ja leivinjauhe.
2. Kuutioi kylmä voi ja nypi jauhoseoksen joukkoon murumaiseksi seokseksi.
3. Leikkaa fetajuusto pieniksi kuutioiksi. Lisää juusto vehnäjauho-voiseokseen yhdessä silputun ruohosipulin ja maidon kanssa. Sekoita nopeasti käsin tasaiseksi taikinaksi.
4. Kumoa taikinapallo jauhotetulle alustalle. Painele taikina jauhoja apua käyttäen noin 2cm paksuksi levyksi. Ota levystä pyöreällä muotilla (esim. pyöreän lasin tai purkin suulla) ympyröitä ja aseta ne leivinpaperoidulle pellille. Skonssit eivät juuri leviä uunissa, mutta kohoavat jonkin verran. Pyöritä jäljelle jäänyt taikina palloksi ja toista vaihetta 4 kunnes koko taikina on käytetty.
5. Voitele halutessasi skonssien pinta kevyesti kananmunalla. Paista 225°C noin 10-15 min tai kunnes ne ovat kevyen ilmavia ja pinnalta kullankeltaisia. Paistoaika riippuu skonssien koosta. Tarjoile hieman jäähtyneinä margariinin kera.

Vinkki: Ohjeella tulee noin 30 pientä tai 12 suurempaa skonssia. Tein miniskonsseja pilttipurkin jauhotettua suuta apuna käyttäen. Vähän isompiin skonsseihin voi käyttää muottina esimerkiksi juomalasia, suurempisuista lasipurkkia tai tyhjää jogurttipurkkia, jos ei omista pyöreää piparkakkumuottia.





Tarjolla oli perinteisiä kananmunamajoneesi-kolmioleipiä rucolalla maustettuna sekä vuohenjuusto-viinirypäle-kolmioleipiä, hedelmäskonsseja (jotka leivoin Mary Berryn reseptiä mukaellen) kera kermavaahdon ja vadelmahillon, fetajuusto-ruohosipuliskonsseja yllä olevan ohjeen mukaan sekä Mince Pieta, joiden reseptin löysin ihan suomeksi Ylen sivuilta. Aika moni uskaltautui maistamaan kummallisia, mustia rusinapiiraita, ja melkein yhtä monen kommentti noista englantilaisista jouluherkuista oli hyvin tiivistetty "aika englantilaisen makuisia". Kannattaa kuitenkin testata, jos rahkeet riittää ja haluaa leipoa jotain brittiläistä joulupöytään. Jostain syystä täällä törmää aika harvoin perinneleivonnaisiin, jotka eivät sisältäisi rusinoita, korintteja tai muita kuivattuja hedelmiä.




torstai 17. joulukuuta 2015

Paluu Suomesta Englantiin



Suomi oli, tuli ja meni.
Olinko mä oikeesti siellä vain viikon? Ehdin tehdä uskomattoman määrän kivoja juttuja. Leikkautin muun muassa viimein hiukset, järjestin englantilaiset teekutsut, täytin 19, skräppäilin pitkän tauon jälkeen, tapasin sukulaisia, pikkujouluilin, saunoin, leivoin, kävin joulumarkkinoilla, kyläilin ja tapasin piiiiiitkästä aikaa parasta ystävää. Jokaiselle päivälle oli jotain tekemistä, koska totuushan on, etten pysty vaan olemaan tekemättä mitään.
Mutta viikon aikana en imuroinut kertaakaan, en pyyhkinyt pölyjä, en vaihtanut yhtään vauvan vaippaa, en tiskannut, en kuullut korvia riipivää vauvan itkua. Lomailin. Ja se jos mikä oli ihanaa.

Menomatka sujui suorastaan naurettavan hyvin. Sain nukuttua kentällä kolmisen tuntia ja koneessa vielä pari lisää.
Kun astuin lentokoneesta Suomen maaperälle yli kuuden kuukauden tauon jälkeen, tuntui, kuin koko Englannissaoloaika olisi vain pyyhkiytynyt pois. Vastahan mä olin Suomessa, juhlin lakkiaisia ja pakkasin matkalaukkua au pair -vuotta varten. Ja nyt mä oon taas täällä. Kylmässä, pimeässä, kuusipuiden kehystämässä Suomessa. Se oli tavallaan aika ihanaa. Mut vähän pelottavaa. Eikö sitä puolta vuotta ollutkaan?

Ensihetkestä alkaen tuntui, etten millään haluaisi palata takaisin Englantiin, ja valitin siitä varmasti jokaiselle joka vaan suostui kuuntelemaan (sori vaan...). Englannissa olosta on tullut arkipäivää. Työkuviot tuottaa enemmän ahdistusta kuin innostusta. Oonko mä kyllästynyt vai vaan poikki?

No, viikon lomareissun jälkeen palasin kuitenkin Chathamiin tiistaina. Paluuärsytystä ei ainakaan lieventänyt se, että istuin Gatwickilta Lontooseen vievässä junassa yli kaksi tuntia puolen tunnin sijaan, ja olin muutenkin jo valmiiksi väsynyt vajaa neljän tunnin yöunien jäljiltä. Tai se, että jouduin heti yövuoroputkeen, vaikka mulla piti olla kaksi päivää vapaata paluuni jälkeen, ja olin muutenkin rättiväsynyt.

Univelkaa on yövuorojen jäljiltä edelleen, mutta pahin ärsytys alkaa jo olla tiessään. Englannissa olosta on kuitenkin tullut jo niin arkista, etten osaa enää iloita täällä olosta samalla tavalla. En oo ehtinyt viime viikkoina oikein matkustellakaan mihinkään pidemmälle, mikä harmittaa. Tarkoitus kuitenkin on, ja yritän parhaani mukaan taas löytää arkisistakin asioista iloittavaa. Löysin esimerkiksi toissapäivänä kävelylenkillä lähitienoolta aivan ihanan, hiljaisen metsäpolun lähellä kauniisti sammaloituneita tiilitaloja, enkä voi uskoa, etten oo aiemmin löytänyt kyseistä paikkaa. Kyllä täältä Chathamistakin siis löytyy vielä uutta ja erilaista, vaikka luulin jo tuntevani kaupungin kauttaaltaan.



maanantai 7. joulukuuta 2015

6 kk Englannissa


Kuusi kuukautta. Puoli vuotta. Se on aika hillittömän pitkä aika, mut se on mennyt hetkessä silmiä räpäyttämällä. Tai siltä musta ainakin tuntuu, totuushan on, että näiden kuuden kuukauden aikana oon oikeesti ehtinyt tekemään, näkemään ja oppimaan ihan hirveesti kaikkea.

Tää kuukausi oli varsin tapahtumarikas ja jouluinen. Kuten ootte saanu huomata, oon jouluihminen henkeen ja vereen, ja oon kiertänyt kaikki mahdolliset joulutapahtumat heti joulubuumin täällä käynnistyttyä marraskuun alussa. Melkein nolottaa myöntää, mutta kaikki mun reissut on suuntautunut tän kuukauden aikana Lontooseen, ja oon tainnut itseasiassa käydä siellä joka viikko. Yhden viikon vietinkin myös kokonaan Lontoossa. Siellä on vaan ollut niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa ja tapahtumia...
Oon tehnyt joululahjaostoksia, käynyt seuraamassa jouluvalojensytytystapahtumaa, kierrellyt joulumarkkinoita eri paikoissa, tavannut joulupukin, käynyt Hyde Parkin Winter Wonderlandissa, vieraillut sekä suomalaisilla että japanilaisilla joulumarkkinoilla, käynyt laulamassa kauneimpia joululauluja ja nauttinut jouluista iltapäiväteetä. No, oon mä kuukauden aikana ehtinyt myös muun muassa juhlia pojun 1-v synttäreitä varsin mittavin menoin sekä käydä Lontoossa suklaafestivaaleilla.

Kerroin viime kuussa perheongelmista, joita on alkanut ilmaantua tässä kuukausien myötä ja jotka viime kuussa suoraan sanottuna räjähti käsiin. No, sain tässä kuussa otettua asian puheeksi host-vanhempien kanssa, mutta muutosta parempaan ei tapahtunut. Hullut työtunnit ja uskomattomat kotityömäärät ei oo muuttuneet miksikään. Oikeestaan mulle tuli vain pahempi mieli juttutuokion jälkeen. Harkitsin jo vakavasti uuden työpaikan etsintää, ja jos totta puhutaan, juttelinkin jo yhden uuden host-perheen kanssa, mutta loppujen lopuksi päädyin kuitenkin jatkamaan vielä nykyisessä työpaikassani.
Tiedän, ettei se moneltakaan kannalta oo ehkä se paras ratkaisu, mutta toisaalta työpaikan vaihtamisessa, uuden perheen etsimisessä ja uusiin työkuvioihin sopeutumisessa on aina ne omat haasteensa. Siksi päätin mennä helpomman kautta ja jatkaa täällä samaan malliin niin kauan kuin vain suinkin jaksan.

Sää on ollut tuulinen, mutta lämmin. Valkosia haituvia on näkynyt korkeintaan joulumarkkinoiden tekolumipyssyjen piipuissa. Täällä lumeton talvi on itsestäänselvyys, ja kuulemma millinkin lumikerros saa liikenteen sekaisin ja ihmiset haukkomaan henkeään. Lämpötilat on pysytelleet yhtä pakkasyöviikonloppua lukuunottamatta reilussa kymmenessä plus-asteessa, mutta valitettavasti ainakaan meidän talossamme ei sisätiloissa oo tarennut ilman tuplavillasukkia. Sisälämpötila on vaihdellut välillä 15-18, ja sinä ainoana pakkasyöviikonloppuna myös talon sisäilman kosteus oli suunnilleen trooppisen sademetsän luokkaa...

Siitä huolimatta, että oon ottanut osaa kaikkeen mikä liittyy hippusenkaan siihen nimeltämainitsemattomaan talven suurimpaan juhlaan, mulla ei oo vieläkään joulufiilis, ja mä oikeestaan odotankin joulua vähän pelonsekaisin tuntein. Mulla on töitä sekä jouluaattona että joulupäivänä, aamusta iltaan, enkä tiedä vieläkään vietänkö joulun yksin kotona pojun kanssa vai pääsenkö nauttimaan englantilaisesta joulusta isovanhemmille. Saa nähdä.
Viikon mittaista Suomi-lomaa mä sen sijaan odotan kuin kuuta nousevaa! Onneksi siihen voi melkein alkaa laskea jo tunteja... Jos jollakulla on antaa ihmevinkkejä huonouniselle lentokentällä nukkumiseen, kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!


Tavoitteita tulevalle kuukaudelle:

  1. Vietä ihana Suomi-loma
  2. Nauti joulusta ja tee jotain jouluista
  3. Opettele jotain ihan uutta
  4. Ota vähän rennommin ja kuuntele itseäsi enemmän
  5. + Tee yhtä hyvät uudenvuodenlupaukset kuin viime vuonna



perjantai 4. joulukuuta 2015

Jouluteellä


What should you do if you find snake in your bed?
Sleep somewhere else.







Okei, mikä olis parempi tapa päästä joulufiilikseen kuin juhlistaa pikkujouluja jouluisen iltapäiväteen muodossa? Jep, ei oikeestaan mikään!
Lokakuussa kuulin huhuja, että lempparikahvilani Rochesterissa, prinsessakahvila Fleur de Thé, tarjoilee joulun alla perinteisen iltapäiväteen lisäksi myös jouluteemaista iltapäiväteetä. Ei tarvinnut kyllä kahta kertaa miettiä, lähtiskö sitä taas kello viiden teelle vai ei!
Kävin aiemmin perinteisellä iltapäiväteellä samaisessa kahvilassa loppukesästä vanhempieni kanssa. Tällä kertaa sain seurakseni Lindan






Jouluteemainen teehetki oli jouluista musiikkia sekä menuta myöten jouluinen: Ensimmäisenä eteemme kannettiin kolmikerroksinen kakkuvati kera jouluisten kolmioleipien. Täytteissä oli muun muassa vuohenjuustoa, rucolaa ja karpalohilloa sekä kananmunaa ja tomaattia.
Toisessa kattauksessa oli clotted creamin ja mansikkahillon kanssa tarjoillut hedelmäskonssit, ja jälkkäriksi vielä perinteiset englantilaiset joululeivonnaiset, Mince Piet, sekä suklaatryffeleitä.
Teetäkin kului pari pannullista, ja lisäksi saatiin lasit appelsiinimehua ja kotiinviemisiksi paukkukaramellit.





Ne ketkä tuntee vähänkään meikäläisen sisustusmakua, tietää tasan tarkkaan miksi tykkään tästä kahvilasta niin hulluna. Mut ei pelkät ihanat teepannut ja kauniit joulukoristeet kahvilaa tee, vaan myös ruokapuoli on aivan huippua; Kaikki tuotteet on itse tehtyjä eikä mitään puolivalmiita tuotteita, ja se kyllä myös maistuu. Täällä on ehdottomasti Englannin parhaat, käsintehdyt (hedelmä)skonssit ja uskomattoman ihana, päivittäin vaihtuva kakkuvalikoima. Muistan bonganneeni kakkupöydältä muun muassa After Eight-, banaani-maapähkinävoi-, sitruuna-ruusu- ja shampanja-valkosuklaatryffeli-maustettuja täytekakkuja. Puhumattakaan ihanasta henkilökunnasta!

Oltiin istuskeltu kahvilassa melkein pari tuntia, kun raaskittiin viimein viideltä pakata kamerat laukkuun ja suunnata eteenpäin. Ehdittiin vielä pikaisesti käväistä Rochesterin ihanilla joulumarkkinoilla. Jostain syystä täällä Englannissa joulumarkkinoille näyttää kuuluvan niiden söpöjen pikkukojujen lisäksi myös kummituskartanot, pomppulinnat ja värikkäät maailmanpyörät - tietenkään saippuaista tekolunta ja shokeeraavia välkkyvaloja unohtamatta. Mutta mä sain hankittua viimeiset joululahjat Suomeen, ja joulumarkkinoilta saatte varmaan lisää kuvia myöhemmin!



Ps. Ai että mitä sieltä paukkukaramellista löytyi? No, perinteiseen tapaan paperinen kruunu (hitsi kun avattiin karkit vasta teehetken jälkeen!!), postauksen alussa näkyvä loistava vitsi sekä karkkeja!

Pps. Enää kolme päivää viikon mittaiseen Suomi-lomaan! Meille saa sit tulla 12. päivä maistelemaan Mince Pieta ja kolmioleipiä.



maanantai 30. marraskuuta 2015

Brick Lane







Marraskuun alussa sain viimein aikaiseksi suunnata Lontoossa Brick Lanelle, mistä oon haaveillut jo vaikka kuinka pitkään. Cereal Killer Cafen lisäksi Itä-Lontoossa sijaitseva katu oli ollut pitkään Bucket Listilläni, koska olin kuullut huhuja alueen hienoista katumaalauksista. Löydettiinkin aika mahtava sisäpiha täynnä toinen toistaan hienompia taideteoksia! Lisäksi Brick Lane pursusi vintage-liikkeitä ja kiinnostavia kahviloita, hipsterimeininkiä parhaimmillaan.







Mun pitäisi varmaan palkata haamukirjoittaja, että saisin kaikki rästipostaukset kirjoitettua tänne blogiin. Yli kahden kuukauden takaiselta Skotlannin reissultakin on vaikka miten paljon kuvia jaettavana, ja mun vähän turhankin pitkä host-perhe-valituspostaus odottaa yhä julkaisuaan. Tuntuu, että luonnoksia alkaa olemaan tekstiarkistossa enemmän kuin julkaistuja tekstejä, ja ideoita sitäkin pidempi lista... Työpäivinä en juurikaan ehdi istahtaa koneelle paitsi näin myöhään illalla jos silmät vielä pysyy auki, eikä vapaapäiviä viitsi kuluttaa tietokoneen ääressä istuskeluun. Mut ehkä tää tästä pikku hiljaa...
Nyt mä painun nukkumaan ja yritän parantua tästä flunssasta, jonka poju räkänokkineen onnistu muhun tartuttamaan!