maanantai 8. elokuuta 2016

Paluu arkeen



Hei, moi ja pitkästä aikaa.

Oon haaveillut kirjoittamisesta ja blogin äärelle palaamisesta aika ajoin Suomessa viettämäni kesän aikana. En vaan oo viitsinyt avata tietokonetta, saati kirjoittaa vain kirjoittamisen vuoksi. Nyt päätin viimein tehdä sen, avata uuden tekstilaatikon ja aloittaa taas uudestaan. On niin paljon sanottavaa, kerrottavaa, kirjoitettavaa ja pohdittavaa.

Lähes kolmen kuukauden tauon aikana on tapahtunut paljon. Niin hyviä kuin huonojakin asioita. Oon nauranut paljon ja itkenyt liikaa. Nukkunut univelkoja pois. Ollut kokonaisen viikon siivoamatta ja tarttumatta imuriin, ja seuraavalla viikolla puunannut keittiön kaapit putipuhtaiksi.
Oon heittänyt talviturkin. Käynyt uusissa kaupungeissa ja paikoissa. Nähnyt Suomen kauneimman puun ja ostanut antiikkimarkkinoilta ikivanhan matkalaukun. Istunut autossa ja junassa ja bussissa ja pyörän selässä. Paljon. Välillä on tuntunut, että liikaakin. Tehnyt syksylle ihania suunnitelmia ja haudannut ne lopulta laatikkoon tulevaisuutta odottamaan. Nauttinut vapaudesta, Suomen kesästä ja luonnosta, marjojen keruusta ja sienimetsällä kykkimisestä, lämpimistä kesäaamuista, itkuhälyttömyydestä, syksyn suunnitelmista, kotona olemisesta.
Mä oon vähän sitä tyyppiä, joka ei osaa koskaan lopettaa ajoissa. Näin jälkikäteen huomaan, että ajoin itseni aika piippuun au pair -työssäni. Vähempikin olisi riittänyt.
En kokenut sen suurempaa kulttuurishokkia Suomeen palattuani, enkä oo kaivannut palavasti takaisin Englantiin. Tietysti kaipaan sinne aina välillä. Kaipaan pieniä asioita ja hetkiä, retkiä, kaikkea uutta. Mutta toisaalta on ollut ihan hyvä olla välillä näin, tutussa ja turvallisessa, hengähtää hetki.


Mutta mitäs nyt?

Heinäkuussa sain kuulla saaneeni opiskelupaikan. Pääsin ensimmäiseen hakuvaihtoehtooni, Turun yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuustiedettä. Olin lähes varma, etten pääse sisään, ja olin jo tehnyt suunnitelmia välivuoden varalle. Suunnittelin muutaman kuukauden reppureissua Japaniin. Oikeastaan petyin vähän, kun sain kuulla saaneeni paikan. Kun huomasin, etten enää voi lykätä opiskelujen aloittamista vuodella. Välivuosisuunnitelmat kutkuttelivat niin. Kesti viikon, ennen kuin uskalsin ottaa opiskelupaikan vastaan.
Päättää, että kyllä mä vielä ehdin.
Kaikkea ei tarvitse ehtiä tehdä just nyt. Vai mitä?
En oo päätöksestäni vieläkään satavarma, mutta kyllä mä uskon, että hyvä tästä tulee. Viime viikolla sain käteeni ensimmäiset ikioman asuntoni avaimet, maksoin vuokralaskun ensimmäistä kertaa ja nukuin retkipatjalla asunnon kivikovalla laminaattilattialla.

Tätä postausta kirjoittelen vielä koti-kotona Lappeenrannassa. Ensi viikolla palaan Turkuun toivottavasti vähän pehmeämmän makuualustan kera.
Musta tulee turkulainen, ja se tuntuu aika jännittävältä.
Oon ainakin vielä aika ihastunut kaupunkiin. Mun kauppamatka kulkee läpi viljapellon Aura-joen viertä, ja kun kävelen kaupunkiin, pääsen kulkemaan ylös samanlaisia, kapeita kivirappusia, joihin törmäsi Englannissa vähän väliä. En malta odottaa, mitä uusi kaupunki ja ympäristö tuovat tullessaan, vaikka eroavaisuudet ei Lappeenrannan ja Turun välillä olisikaan niin suuria kuin Englannin ja Suomen erot.


En oikeesti oikein tiedä, mitä odottaisin lähitulevaisuudelta, joten oon päättänyt olla odottamatta mitään. Oon aika innoissani. Jännittää. Kauhistuttaa ja pelottaa. Itkettää. Naurattaa.
Vatsanpohjaa kutittaa.

Oon valmis tuleviin seikkailuihin.



perjantai 15. huhtikuuta 2016

10 kk Englannissa


1kk Englannissa | 2kk Englannissa | 3kk Englannissa | 4kk Englannissa | 5kk Englannissa | 6kk Englannissa | 7kk Englannissa | 8kk Englannissa | 9kk Englannissa

Mä olen nyt Suomessa. Palasin kotiin maanantai-tiistai välisenä yönä. Olo on vieläkin ehkä vähän epätodellinen, ihan kuin kymmentä Englannissa viettämääni kuukautta ei olisi ollutkaan. Oon päässyt yllättävän nopeasti aikaerorasituksesta yli, ja oon pitänyt itseni kiireisenä hoitamalla virallisia ja vähemmän virallisia asioita (muun muassa vuoden aikana ilmestyneiden Mondo-lehtien lukemista kirjastossa). Marks&Spencerin juustoskonssit on piilotettu pakastimen syövereihin Englanti-ikävää varten, mutta toistaiseksi niitä ei oo tarvinnut vielä kaivaa esiin.
Ehkä mä sisäistän tän Suomeenpaluun jossain vaiheessa. Tai sitten en. On oikeastaan aika ihanaa olla taas kotona.

Viimeinen kuukausi Englannissa meni naurettavan nopeasti. Muutamat matkustussuunnitelmat peruuntuivat, kun päädyin viettämään viikon sängynpohjalla kunnon flunssan takia, ja olo senkään jälkeen ei ollut vielä kovinkaan hyvä. Ensimmäisten aurinkoisten kevätpäivien missaaminen harmitti, mutta onneksi niistä päästiin nauttimaan vielä monta kertaa tervehdyttyäni!
Sää oli mitä mainioin, vaikka vettäkin tuli taivaalta ihan kiitettävään tahtiin. Aurinko kuitenkin paistoi aika monena päivänä, ilma oli lämmin ja uusia kukkia puhkesi kuin sieniä sateella. Kirsikkapuut ja magnoliat tekivät maisemista ihanan vaaleanpunaiset, vaikka muuten puut eivät ehtineetkään vielä oikein vihertää.
Maalis-huhtikuun taitteessa bongasin metsäretkellä Bluebellejä, englanninsinikelloja, ja vaikken kokonaista sinikellomerta, Bluebell Forestia, nähnytkään, niin ne bongattuani totesin, että nyt voin lähteä Englannista hyvillä mielin!

Alkukuusta kävin ihanalla päivävisiitillä pikkuruisessa Ryessa. Muutaman kerran tuli pyörittyä Lontoossakin, muun muassa salaisissa puutarhoissa, muutamilla uusilla markkinoilla ja kivoissa kahviloissa, ja töiden loputtua virallisesti 6.4. mulla alkoi vajaa viikon mittainen vapaaputki Englannissa. Ehdin siis vielä silloin tehdä yönylimatkan lempikaupunkiini Bathiin ja ihan hillittömän hullun, hauskan ja mieleenpainuvan neljän päivän roadtripin Cornwalliin kaverin kanssa.
Cornwallin reissu oli aivan täydellinen lopetus mun au pair -vuodelle, puhumattakaan siitä, että sain heti kerralla työkuviot ja -stressit pois päästä, ja Suomeen palatessani tuntui kuin olisin ollut pidemmälläkin reissulla Englannin eteläkärjessä!

Töiden lopettamisesta mulla jäi tosi hyvä fiilis. Mulla oli jostain syystä jatkuvasti tunne siitä, että host-vanhemmat vain odottaa pääsevänsä musta eroon. Viimeisenä koti-iltana käytiin kuitenkin vielä viimeisen kerran pubissa syömässä illallista, ja mulle jäi visiitistä tosi hyvä mieli! Oli kiva viettää taas aikaa yhdessä host-vanhempien kanssa pitkästä aikaa, ja sain myös kuulla heidän tulevaisuudensuunnitelmistaan, jotka valottivat myös mulle syitä esimerkiksi siihen, mikseivät he ota tilalleni uutta au pairia. Ei se vika ollutkaan minussa.
Sain keskiviikkoaamuna host-vanhemmilta autokyydin juna-asemalle, halattiin hyvästeiksi ja sovittiin, että pidetään yhteyttä viesteitse, ja niin aion myös tehdä. Vaikken mä saanutkaan host-perheeni vanhemmista ylimpiä ystäviäni kuten joskus haaveilin, vaikka me ollaan aika erilaisia, ja vaikken tavallisesti sellaisten ihmisten kanssa olisikaan yhteyksissä, niin kymmenen kuukauden asuminen saman katon alla on kuitenkin sentään jotain. Haluan pitää yhteyttä ja muistella niitä hyviä hetkiä, joita vuoteen on host-vanhempienkin kanssa mahtunut, ja toivon, että myös he tekevät niin.
Läksiäislahjaksi sain ihanan valokuvakirjan kuluneelta vuodelta. Vähän tuli tippa linssiin sitä selaillessani.

Kuukauden aikana ehdin myös stressata kouluunhakuja ja Suomeen paluuta. Mitä mä oikein teen Suomeen palattuani? Ei mulla edelleenkään oo mitään tarkkoja suunnitelmia, pääsykoekirjat lepäävät sängyllä avaamattomina ja mikään mun suunnitelmista ei oo vielä varma. Mutta suunnitelmia ja unelmia on, ja toivon, että ne kantaa pitkälle. Ainakin musta tuntuu, etten jaksa just nyt stressata tulevaisuudesta pätkääkään.



lauantai 9. huhtikuuta 2016

Rye 9.3.






Rakastuin Ryehin. Sillä hetkellä, kun kiipesin kapeita, köynnösten kehystämiä jyrkkiä portaita, ja selkäni takana aukesi näkymä sammalpeitteisten tiilikattojen ja joen ylle. Sillä hetkellä, kun pysähdyin kuuntelemaan heleää tuulikellon helinää täysin autiolle mukulakivikadulle, ja tuntui kuin olisin astunut satumaailmaan. Sillä hetkellä, kun kävelin kivikkorannan poikki ja tuuli sai meren kuohumaan ja korvani soimaan.








Paljastan teille nyt ehkä suurimman matkustussalaisuuteni: Mulla on Pinterestin salaisessa Iso Britannia-kansiossani linkki listaan brittiläisistä teehuoneista, joissa jokaisen teenharrastajan tulisi joskus elämässään vierailla. Sieltä mä olen pongannut ihanimmat, perinteisimmät ja erikoisimmat teekahvilat muutamille matkoilleni.
Yksi listassa olevista kahviloista oli Ryessa, mitättömän pienessä Etelä-Englannin merenrantakaupungissa lähellä Brightonia. Siitä asti, kun näin suloisen, kapean sivukujan päässä sijaitsevat teehuoneen Pinterestin kuvassa, olen halunnut käydä Ryessa. Vaikkei siellä nyt oikeestaan varmaan mitään sen teehuoneen lisäksi olekaan.








Ja voi, kuinka väärässä olinkaan! Yhtenä vapaapäivänä lähdin vihdoin ja viimein katsastamaan Ryen, kun junalippukaan paikkaan ei maltaita maksanut, ja kotiinpaluu Suomeen alkoi jo ahdistaa. En loppujenlopuksi edes päässyt siihen ikuisuuksia ihastelemaani teehuoneeseen, mutta söin toisessa kahvilassa ehkä elämäni parhaan cheddar-ruohosipuliskonssin ja ihastuin Ryehin ikihyviksi.

Kävelin pitkin mukulakivikatuja, pysähtelin kiinnostaviin antiikkiliikkeisiin haaveilemaan koristeellisista hillolusikoista ja lasisista hyytelövuoista, bongailin talojen seinistä koristeellisia keramiikkalaattoja ja nautin Ryen hiljaisesta, vanhanaikaisesta tunnelmasta.

Rye on tunnettu antiikeistaan ja keramiikastaan, ja se kyllä näkyi. Antiikkiliikkeitä oli pilvin pimein, ja verrattuna esimerkiksi Lontoon turisteilla kuorrutettuihin "antiikki"markkinoihin, olivat hinnat varsin kohtuullisia. Toinen toistaan erikoisempia koriste-esineitä ja kippoja myyviä keramiikkapajoja oli siellä täällä, ja lähes jokaisen talon seinässä oli keraaminen nimi- tai numerokyltti koristuksineen. Siellä täällä oli kokonaisia portaikkoja koristeltu käytössä kulunein keramiikkalaatoin ja talojen pienissä puutarhoissa oli muovisten puutarhatonttujen sijaan keramiikkaveistoksia.
Vaikka oli vasta alkukevät, ja suurin osa kukista vielä korkeintaan nupuissaan, oli Ryen yleisilme ihanan vehreä. Kokonaisia taloja ja terasseja oli kuorrutettu köynnöksin. En voi kuin kuvitella, miltä pikkukylä näyttää kesäkuukausina värikkäässä kukkaloistossaan!






Iltapäivällä jätin mukulakivikadut taakseni ja siirryin nurmipoluille. Kävelin muutaman kilometrin patikkalenkin Ryen luonnonsuojelualueen viertä, törmäämättä yhteenkään ihmiseen, kohti merenrantaa. Luonnonsuojelualueella loikki kaniineja ja sateen pehmittämään maahan oli jäänyt jälkiä hevosenkengistä, mutta muuten olin ihan ypöyksin kevättuulen puhaltaessa kasvoille ja helistäessä mutavelliksi kostuneen polun vierellä kasvavia heiniä. Mun kenkäni muuttuivat mutavellistä harmaiksi ja housut täplittyivät polviin saakka kuratäplin.
Sain nauttia luonnon rauhasta aivan ypöyksin. Vasta ensimmäiseltä patikkapolulta seuraavalle, merenrantaan suuntaavalle polulle siirryttyäni törmäsin tasan kahteen koiranulkoiluttajaan, jotka jatkoivat kuitenkin eri suuntaan. Merenrantaan päästyäni paikalla ei ollut ketään punakattoista, mustaa mökkiä ja kirkuvia lokkeja lukuunottamatta. Tunnelma oli mykistävä.


Miten ne asiat, paikat ja seikkailut, joiden ei oikeestaan edes oleta olevan kovinkaan ihmeellisiä, osoittautuukin aina niiksi kaikkein ihmeellisimmiksi?



maanantai 4. huhtikuuta 2016

Lähtöfiiliksiä


Aika kuluu ihan älyttömän nopeasti ja päivät Englannissa käy vähiin. Mulla loppuu työt huomenna eli tiistaina 5.4, ja suunnitelmat sen jälkeen ennen maanantain 11.4. lentoa Suomeen alkaa olla vihdoin ja viimein selvät!

Keskiviikkona suuntaan kohti Bathia, joka on mun ehdoton lempparikaupunki Englannissa. Tää on nyt kolmas visiitti tuonne roomalaisten aikaiseen kylpyläkaupunkiin, ja tällä kertaa vietän siellä yhden yön. Suunnitelmissa on ihan vaan nauttia kaupungin tunnelmasta ja ehkä budjetin salliessa käydä vielä parissa ennalta tutkimattomassa nähtävyydessä ja käydä maistamassa vielä kerran Sally Lunnin herkullisia buneja.

Torstaina suuntaan illalla Bathista Lontooseen, josta lähdetään Lindan kanssa yöbussilla kohti Cornwallia, joka on kaikista eteläisimmäksi kurkottava länsi-Englannin lääni.
Saavutaan perjantaiaamuna Penzanceen, josta olisi tarkoitus lähteä roadtrippailemaan ympäri Cornwallia.
Etukäteen varattujen hostellien myötä tavoitteena olisi yöpyä yksi yö St Austellissa ja toinen Plymouthissa, joista jälkimmäisestä sunnuntai-iltapäivänä suunnataan taas bussilla Lontooseen, jossa vietän yhden yön.

Maanantai-iltana mulla lähtee lento Gatwickilta Suomeen.


Mulla on viime päivinä riittänyt tekemistä, enkä oo pahemmin ehtinyt blogin puolelle matkajuttuja tai muita kuulumisia kirjoittelemaan. Tervehdyttyäni oon ollut töissä (ja onnistunut tartuttamaan koko host-perheen flunssaan), pyörinyt Lontoossa, kamppaillut yhteis(arvaus)haun kanssa ja tuhertanut itkua pakatessani survoessani omaisuuttani matkalaukkuun. Siis väitinkö joskus vihaavani pakkaamista? No, en silloin tiennyt vielä yhtään mitään.
Näin lyhyesti kerrottuna kahden tunnin hikisen puurtamisen jälkeen mulla oli viimein matkalaukku, jonka sai kiinni. Hurrasin riemusta, kunnes otin vaa'an käyttöön ja totesin laukun olevan viisi kiloa ylipainoinen, ja totuushan oli, ettei kaikki mun tavarani edes olleet laukussa vielä. Ei muuta kun tavaroita purkamaan, lajittelemaan ja suurimmat tiiliskivet käsimatkatavaroihin odottelemaan kohtaloaan. Se, että täyttäisin loput laukusta Marks&Spencerin juustoskonsseilla ja crumpeteilla taitaa jäädä aika pitkälti haaveeksi.

Joskus mä ihmettelin, miten ihmeessä ihmiset saavat tungettua matkalukkuun yli 20 kilon painosta tavaraa. Siis eihän se ole mahdollista! No, nyt tiedän: Ei muuta kuin puolet laukusta täpötäyteen kirjoja, ja kaksvitoset paukkuu heittämällä. Hurraa.
Ja mä kuvittelin ostaneeni ihan vaan pari kirjaa, koska oon jättänyt 95% himoitsemistani opuksista kauppojen hyllyille. Joopa joo...

No, ratkaisin pakkaamisongelmat tilaamalla lennolleni toisen ruumaan menevän matkalaukun, joka maksoi vain 15 puntaa etukäteen tilattuna. Nyt laukut on pakattu, laatikot tyhjennetty, hostelli-, juna- ja bussivaraukset tehty, yhteis(arvaus)haku täytetty (vähän kieli poskella, myönnän), ylimääräiset punnat vaihdettu euroiksi ja kutakuinkin henkisesti valmistauduttu lähtöön - ainakin täältä Chathamista.


Fiilikset on vähän ristiriitaiset. Toisaalta tuntuu ihanalta jättää työt taakseen. Erityisesti siksi, että musta tuntuu, että host-vanhemmat odottaa jo kuumeisesti lähtöäni täältä niiden nurkista. Olo täällä "kotona" ei siis ole kovinkaan kotoisa. Odotan jo innolla ihania matkasuunnitelmia ja oikeastaan myös paluuta Suomeen.
Toisaalta olo on myös aika älyttömän haikea, erityisesti mitä tulee siihen Suomeen paluuseen. Täällä Englannissa on 15-astetta lämmintä, kirsikkapuut ja magnoliat kukkii vaaleanpunaisena hehkuna ja aurinko on paistanut viime päivinä täydeltä taivaalta. Kaupoista voi ostaa skonsseja ja crumpetteja, viikottain tilille ilmestyvä palkka mahdollistaa matkustelun mitä ihanimpiin ja uusiin paikkoihin ja yllätyksiä ja uusia asioita ilmestyy eteen edelleen ihan vaan tyhjästä.

Tiedän jo nyt, että vaikka ootan innolla Suomeen paluuta ja mulla on kivoja suunnitelmia niin matkustelun kuin Suomi-tekemistenkin suhteen, niin Englantia tulee kyllä ihan mieletön ikävä. Pelkään kulttuurishokkia ja paluumasennusta. Oon yrittänyt tehdä listaa asioista, joita Suomessa voisin tehdä paluushokkia lievittääkseni, joten toivotaan, että se lista pitää mut järjissäni pahimman skonssi-ikävän yli. Vinkkejä saa antaa!

Eilen kävin syömässä lempparikahvilassani maailman parhaita hedelmäskonsseja vielä varmaan viimeisen kerran. Tänään käyn nostamassa viimeiset punnat tililtä, ja huomenna palautan host-vanhemmille mulla lainassa olleen kännykän ja perhoskuvioisen kotiavaimen. Keskiviikkona jätän taakseni talon, jota olen kutsunut kodikseni tasantarkalleen viimeiset kymmenen kuukautta. Enää viikko Englannissa. Apua.



lauantai 26. maaliskuuta 2016

Hetkiä


♥ Auringonpaisteeseen herääminen

♥ Vaaleanpunaisina kukkivat magnoliat

♥ Lentoyhtiöiden uutiskirjeet

♥ Lintujen laulu räystäällä


♥ Peilityyni joki hetki sateen jälkeen

♥ Kevään tuoksu

♥ Myötätuuli, joka pakottaa juoksemaan alamäessä

♥ WhatsApp-viestit


♥ Aamupuuro kaikessa rauhassa hyvän kirjan kera

♥ Odottamattomat pääsiäisyllätykset

♥ Kun saa valmiiksi pitkään mieltä vaivanneen asian

♥ Puhtien lakanoiden tuoksu


♥ Suunnittelemat seikkailut, joista tuli ikimuistoisia juuri ilman niitä suunnitelmia

♥ Kun huomaa, että toinen välittää

♥ Tuulikello

♥ Vieraalta kiitokseksi saatu hymy


Mä oon virunut 40-asteen kuumeessa sängynpohjalla viimeisen reilu viikon ajan, mutta nyt tuntuu siltä, että lääkäriltä saatujen antibioottien ansiosta alkaa valoa viimein näkyä tunnelin päässä *koputtaa puuta*. On se ihmeellistä, miten sairastamisen jälkeen alkaa taas arvostaa terveyttä ihan eri tavalla..!
Multa meni siis ohi hulluimmat pääsiäishömpötykset ja varmaan kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät, joista haaveilin itku kurkussa väsyneenä peiton alla. Toivottavasti tuo pilvipeite tuosta taas väistyy, niin että mäkin pääsen kunnolla nautiskelemaan kevätkeleistä!

Ihanaa pääsiäistä! ♥



lauantai 19. maaliskuuta 2016

Englannin ja Suomen eroavaisuuksia

Tätä listaa oon koonnut siitä asti, kun Englantiin jalallani astuin kesäkuussa 2015: Eroavaisuuksia, joita olen havainnut Suomen ja Englannin välillä. Aluksi näitä kertyi lähes jatkuvalla syötöllä, mutta ajan kuluessa kultuurierot alkoivatkin tuntua ihan itsestäänselvyyksiltä. Monia juttuja siis tästäkin listasta vielä puuttuu, jotka ovat yksinkertaisesti unohtunut tai alkaneet tuntua niin arkipäiväisiltä, etten ole edes ajatellut niiden jotenkin eroavan suomalaisesta kulttuurista. Hassua, mutta totta.

Aika monet kohdat on räikeästi kärjistettyjä stereotypioita Englannista ja englantilaisista, ja jotkut huomiot saattaa olla ihan tuulesta temmattuja, asuttuani ja seurattuani vain yhden brittiperheen elämää tässä tiiviisti kymmenen kuukauden ajan. Tässä kuitenkin lista asioista, joiden oon huomannut eroavan suomalaisesta kulttuurista!

Listaa saa jatkaa!

Astetta hienompia pääsiäispiparkakkuja Biscuiteers-piparkakkuliikkeessä Lontoossa
Juhlapyhät ja tapahtumat:
- Isänpäivää juhlitaan kesäkuussa ja äitienpäivää maaliskuussa
- Kaikki juhlat ystävänpäivästä isänpäivään ovat selvästi näkyvillä (etenkin kaupallisesti)
- Ystävänpäivä on pariskuntien juhla, ei ystävien, kuten Suomessa
- Joulukorttien lähettäminen on Englannissa ihan eri planeetalta: Kortteja tulee kuin senttejä Saunalahden mainoksessa, ja nimikkokortteja myydään myös esimerkiksi lemmikeille ja isosedille
- Joululahjoihin kirjoitetaan saajan lisäksi myös antajan nimi
- Joulupöydässä syödään paisettuja kasviksia, kalkkunaa ja luumuvanukasta
- Pääsiäisenä kaupat täyttyvät jos jonkinlaisista suklaamunista: Valikoimaa riittää minipienistä kullatuista suklaamunakarkeista yli kilon painoisiin, konvehdeilla täytettyihin valtaviin suklaamuniin
- Helmikuussa vietetään pannukakkupäivää, jolloin syödään pannukakkuja ja järjestetään Pancake Race -pannukakkujuoksukilpailuja
- 17. maaliskuuta on St Patrick's Day (Irlannin kansallispäivä), joka on jonkin verran näkyvillä Irlannin lisäksi myös Englannissa
- Pääsiäisenä lapsille järjestetään suklaamunankätkentää ja syödään Hot Cross Buneja

Penneistä muodostuu vaakuna
Ostokset, kaupat ja raha:
- Valuutta on punta
- Yleisessä käytössä ovat lähinnä 5-, 10- ja 20-punnan setelit (sekä tietenkin kolikot, 1- ja 2-punnan sekä 1-, 2-, 5-, 10-, 20- ja 50-pennin kolikot)
- Kauppoja on kaikille halukkaille halpoja vaatteita myyvästä Primarkista onnittelukortteja pursuaviin korttikauppoihin. Tarjonta on laaja ja valikoima huomattavasti suurempi
- Erikoistuneita liikkeitä on enemmän (esim. kala-, karkki-, joulukoriste- ja korttikauppoja)
- Apteekista voi löytää kaikkea lääkkeistä koruihin ja tuoksukynttilöistä adaptereihin
- Joidenkin kauppojen hisseissä ja liukuportaissa kuuluu naisen ääni, joka varoittaa ovien avautumisesta ja sulkeutumisesta / portaiden alkamisesta ja päättymisestä
- Jotkut hissit kulkevat automaattisesti jatkuvasti ylös ja alas
- Paljousalet ovat tavallisempia ja niitä hyödyntämällä säästö on melkoinen (esim. ruokakaupassa kolme yksittäin 60p maksavaa tuotetta voi yhdessä ostettuna saada yhdellä punnalla)
- Myös pikkuisista käteen hajoavista muovipusseista joutuu maksamaan ruokakaupoissa
- Kaikki kantavat ostoksilla mukanaan kierrätettyjä muovipusseja tai kestokasseja (ottakaa mallia, suomalaiset!)
- Rakennuksissa suomalaisittain "ensimmäinen kerros" on G eli Ground Floor, "toinen kerros" on 1st Floor, jne.
- Lontoon ulkopuolella kaupat ja kahvilat sulkeutuvat lähes poikkeuksetta neljän-kuuden välillä. Ruokakaupat ovat yleensä auki pidempään, isoimmat jopa 24/7
- Myös pikkukaupungeissa kaupat ja muut kohteet ovat usein sunnuntaisinkin auki
- Hintataso on hieman Suomea kalliimpi
- Erityisesti nähtävyyksien sisäänpääsymaksuihin saa pulittaa sievoisen summan
- Käteisellä maksaminen on yleisempää
- Lääkkeistä apteekeissa maksetaan tietty summa riippumatta lääkkeiden hinnoista. Alle 18-vuotiaiden lääkkeet ovat ilmaisia

Pyörä koriste-elementtinä Brogdale Collections -hedelmätarhassa Favershamissa
Liikenne:
- Liikenne vasemmanpuoleinen
- Kukaan ei käytä heijastinta talvella
- Autojen etuvalot on sammutettu kesäisin
- Autoilijoita suojateistä varoittavat asfaltissa valkoiset siksak-viivat
- Suurin osa liikkuu omalla autolla (paitsi Lontoossa julkisilla) ja kävelijöitä on todella vähän
- Pyöräilijät noudattavat autoilijoiden liikennesääntöjä ja ajavat autoteillä
- "Sunnuntaipyöräilijöitä" ei juuri ole, vaan suurin osa pyörällä liikkujista ovat todella omistautuneet harrastukselleen varusteita myöten
- Autoissa ei käytetä yleisesti ottaen talvirenkaita
- Kävelyteillä väistetään kohteliaasti ja annetaan tilaa vastaantulijoille, vaikka tiellä mahtuisikin kävelemään kaksi vieretysten
- Yli 60-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi bussilla
- Busseja on yksi- ja kaksikerroksisia malleja
- Liikenneympyröitä on lähes joka käänteessä
- Julkinen liikenne on sujuvaa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja yhteydet kaupunkien sekä muiden maiden välillä ovat hyvät
- Julkisen liikenteen käyttö on halvempaa, ja yhtiöiden välinen kilpailu kovempaa

Helmililjoja tammikuussa
Vuodenajat ja sää:
- Kesä alkaa englantilaisten mielestä vasta kesäpäiväntasauksen jälkeen
- Talvi on (yleensä) lumeton, mutta kostea ja sateinen. Lämpötilat eivät laske juurikaan nollaa alemmaksi
- Jo pieni lumikerros saa liikenteen sekaisin
- Sää on lämpimämpi, mutta esim. talvella jo nolla-asteessa tuntuu huippukylmältä kostean ilman takia
- Englannissa ei sada jatkuvasti, mutta sää on todella vaihtelevaa: Viiden minuutin rankkasadekuuro voi yllättää täysin pilvettömältä taivaalta, ja sade kestää harvoin koko päivää. Säätä on mahdoton ennustaa
- Kevätkukat (narsissit, helmililjat, mantelipuut, esikot, krookukset...) kukkivat jo tammikuussa
- Ruoho on vihreää talvikuukausinakin

Scotch Egg Lontoon Borough Marketissa
Ruoka ja juoma:
- Kaikki juovat teetä (lähinnä mustaa teetä maidolla ja sokerilla), ja sitä juodaan paljon
- Tyypilliset ateriat ovat aamiainen, kevyt lounas sekä päivällinen
- Lounaaksi syödään lähes poikkeuksetta vain leipää (esim. täytettyjä kolmioleipiä, paahtoleipää tai bageleita), joskus myös keittoa tai täytettyjä uuniperunoita (jacket potatoes)
- Tyypillisiä aamiaisruokia kaurapuuron lisäksi ovat esimerkiksi pienet, pyöreät pannukakut, vohvelit, murot, crumpetit ja esimerkiksi paistetulla kananmunalla ja pekonilla täytetyt englantilaiset muffinit (eräänlaisia sämpylöitä)
- Englantilainen perinteinen aamiainen (ns. "lämmin aamiainen") sisältää mm. pekonia, kananmunia, nakkeja, paistettuja kasviksia ja tölkkipapuja
- Ruokajuomana juodaan squashia (ns. mehua), ei vettä
- Paahtoleivän päälle laitetaan papuja tai spagettia tomaattikastikkeessa
- Leivän päälle levitetään hilloa ja / tai maapähkinävoita, marmeladia, marmitea ("yeast extract") tai suklaalevitettä
- Valmisruoat, puolivalmisteet ja säilykkeet ovat huomattavasti yleisempiä
- Leivonnassa käytetään yleensä valmismixejä tai valmistaikinoita
- Pubikulttuuri on voimissaan, ja sinne on myös ihan ookoo mennä lasten kanssa perhepäivälliselle arki-iltana
- Syöminen on epäterveellisempää (esim. lapsille kannetaan laukussa mukana perunalastupussia tai keksejä välipalaksi)
- Maitotuotteissa on enemmän rasvaa
- Rasvattoman maidon värikoodi on punainen ja täysmaidon tummansininen
- Ruskeaa kastiketta laitetaan joka paikkaan (esim. salaattiin, perunan tai riisin sekaan,...)
- Perunat kypsennetään mikrossa
- Jauhoihin on lisätty valmiiksi leivinjauhetta ja suolaa (self raising flour)
- Kolmen ruokalajin illallinen on tyypillisempi kuin Suomessa (usein illallinen sisältää vähintään kaksi ruokalajia, esim. pääruoka + jälkiruoka)
- Lähes kaikkiin perinneleivonnaisiin tulee kuivattuja hedelmiä (rusinoita, korintteja, sitrushedelmien kuorta jne.)
- Annoskoot ovat suurempia
- Ruoanlaitossa ja leivonnassa käytetään monipuolisemmin erilaisia eläinrasvoja
- Kasvikset syödään yleensä keitettyinä tai muuten kypsennettyinä
- Kaupoissa myydään paljon pieniin pusseihin pakattuja sipsi-, karkki- ja keksipusseja, joita laitetaan esimerkiksi lasten eväsrasioihin tai syödään välipalana
- Karviaisia käytetään paljon leivonnassa

Kaiken pahan alku ja juuri: hampaat
Lapset:
- Jo 6-kuukautiselle annetaan lähes kaikkea syötäväksi (salmiakkikin kelpaa...)
- Neuvolakulttuuria ei ole, ja neuvolatyylisessä tarkastuksessa käydään ensimmäistä kertaa syntymisen jälkeen 10-kuukautisena
- Koulu alkaa 4-vuotiaana
- Kouluissa käytetään koulupukua
- Kaikki pikkulapsen vaivat ovat hampaiden puhkeamisen syytä (vrt. Suomessa korvatulehdus)
- Jo 1-vuotias juo teetä (maitoon sekoitettuna tuttipullosta)
- Pienille lapsille ei laiteta edes talvisin lapasia tai pipoja
- Lapset on otettu hyvin huomioon esimerkiksi ravintoloissa, leikkipaikkoja on lähes joka nurkan takana ja ruokakaupoissa myydään lapsille muun muassa nallenmuotoisia kinkkuleikkeitä ja kanafileitä
- Lapsilla on todella paljon erilaisia harrastuksia (usein lähes jokaisena viikonpäivänä), ja ne aloitetaan jo hyvin nuorena (jopa alle kouluikäisenä)


Kotityöt:
- Tiskejä ei huuhdella, vaan kuivataan yltä päältä saippuassa
- Roska-auto hakee kerran viikossa pihalta kaikki roskat, siis myös kompostijätteen, metallit, pahvit ym.
- Useissa talouksissa ei ole kompostijätettä, vaan ruoantähteet laitetaan suoraan sekajätteeseen
- Lasi, metalli ja muovi lajitellaan samaan keräysastiaan
- Kaikki vaatteet silitetään vauvan ruokalappuja ja alkkareita myöten

Pubi Brixtonissa
Englantilaiset:
- Perinteiset käsityöt ovat edelleen suosittuja (esim. ristipisto- ja tilkkutyöt, kirjonta, pitsinnypläys, korttiaskartelu, ompelu, neulonta, virkkaus...), eivätkä esim. nykyaikana suositut paperiaskartelut (skräppäys, Project Life...) ole kovinkaan suosittuja
- Tuoksut on kova sana (tuoksutabletteja on niin astiapesukoneeseen kuin kuivausrumpuunkin, puhumattakaan vessatuoksuista, tuoksukynttilöistä, huonetuoksuista...)
- Emmerdale on pakko nähdä joka päivä
- Keräily (postimerkit, posliiniastiat, seinävaatteet, koriste-esineet...) on huomattavasti yleisempää
- Kohteliaisuus on verissä (esim. pleasea hoetaan joka välissä, ja yleisimmin käytetyt sanat ovat varmasti pardon, sorry ja thank you)
- Tuntemattomat voivat hyvin tulla puhumaan kahvilassa, bussipysäkillä ja kassajonossa. Small talk on yleistä
- Sukulaisiin pidetään enemmän yhteyttä, ja myös kaukaisemmat sukulaiset ovat läheisiä
- Kukaan ei puhu suoraan, vaan kierrellään ja kaarrellaan
- Selän takana juoruillaan häpeilemättä (esim. kirjastotädit kovaan ääneen asiakkaiden edessä...)
- Toppatakki heinäkuussa ja shortsit joulukuussa on ihan ookoo
- Jamie Oliver, Suomessakin tunnettu huippusuosittu brittiläinen tv-kokki, on pikkutyttöjen päiväunien kohde ja kotiäitien idoli
- Eläköidyttyään englantilaiset haaveilevat muuttavansa Ranskan maaseudulle (vrt. suomalaiset Espanjaan)
- Niin aikuiset kuin lapsetkin käyvät hammaslääkärissä puolen vuoden välein
- Ihmiset ovat pinnallisempia eivätkä näytä herkästi todellisia tunteitaan. Tekohymy on parempi kuin naama peruslukemilla

Brittiläisen kylpyhuonesuunnittelun helmiä
Miljöö ja asuminen:
- Talot on lähes poikkeuksetta rakennettu tiilestä, kivestä tai betonista
- Talojen puutarhat ovat pieniä ja yleensä hyvin hoidettuja (jos ruohoa ylipäänsä on jätetty näkyviin...)
- Lähes joka huoneessa on kokolattiamatot (meiltä moiset puuttuvat ainoastaan keittiöstä, kylppäreistä ja kodinhoitohuoneesta)
- Myös kokolattiamattojen päällä pidetään mattoja
- Talot ovat yleensä hyvin lähellä toisiaan, ja ne ovat korkeita ja kapeita. Kolmikerroksisia taloja on paljon
- Etenkin Pohjois-Englannin vuoristotiet ovat hyvin mutkittelevia
- Tiet ovat kapeita
- Autot parkkeerataan autotien reunaan (tämän ja ylemmän yhdistelmän seuraukset voitte kuvitella)
- Käsienpesualtaissa on usein kylmä ja kuuma vesihana erikseen, eli "sopivaa" vettä on mahdotonta saada
- Ulko-ovi avautuu sisäänpäin
- Talot ovat talvisin todella kylmiä
- Pistorasioissa on kolme reikää
- Pistorasiat voi painaa katkaisijasta päälle ja pois
- Vanhoja rakennuksia, raunioita, linnoja ja kirkkoja on huomattavasti enemmän (ts. jokaisen nurkan takana)
- Maalle muuttaminen on halutumpaa

Jääkaappi Puhelinpylväsrunoutta Lontoon Neal's Yardissa
Kieli:
- Kaikkia jälkiruokia kutsutaan nimellä pudding, oli kyseessä sitten vanukas, jogurtti, kakkupala tai mansikkatrifle
- "Hiya, you alright" on yleinen lausahdus / toteamus, eikä sillä välttämättä tarkoiteta kysyä kuulumisia
- Miespuolinen bussikuski voi hyvin vastata kysymykseen bussin reitistä "Yes, darling", kassatädit sanoo usein "Hello my love", ja ylipäänsä suomen kielessä "hellittelynimiksi" käsitettyjä kutsumanimiä voi hyvin käyttää ventovieraista (etenkin vanhemmat henkilöt): Darling, love, baby, sweetie, sweetheart...
- Aivastamisen jälkeen sanotaan aina Excuse me ja toiselle Bless you
- Vahvoja sanoja, kuten love, death ja hate käytetään huomattavasti herkemmin, mutta esimerkiksi ruoan tms. ei koskaan sanota olevan pahaa (vaan esimerkiksi ei minun makuuni)
- Pelkän ei:n sanominen on epäkohteliasta, ja esimerkiksi jostain kieltäytyessä on hyvä sanoa esimerkiksi No thank you, I'm fine

Yleistä:
- Aikaero on kaksi tuntia
- Mittayksikköinä käytetään jalkoja, tuumia, maileja, kuppeja, unsseja, paunoja jne.



torstai 10. maaliskuuta 2016

Paluulippu



Okei, unohtakaa se, mitä edellisessä postauksessa sanoin siitä, että host-vanhempien kanssa käydyn kotiinlähtökeskustelun jälkeen jäi hyvä fiilis. Se ehti nimittäin tässä parissa päivässä kadota jonnekin Chathamin mutavellimetsiin.

Host-äitini otti asiakseen ilmoitusluontoisesti kertoa, että he ovat hankkimassa mulle lentolippua Suomeen 7.4. Että mikäs se sun syntymäaikasi muuten olikaan?
Puhetta oli tosiaan, että olisin lähdössä huhtikuun lopussa. Tuli vähän yllätyksenä, että työni loppuvatkin jo alkukuusta, puhumattakaan siitä, että host-vanhemmat aikoivat ostaa mulle lentolipun minulta mitään kysymättä. Että kiva kuulla.
Unohtuneen syntymäajan ansiosta sain kuitenkin tilaisuuden muuttaa lentopäivää (ja vaikuttaa lennon aikatauluun...), joten vaikka mun työt (ja palkanmaksu) loppuu jo alkukuusta, niin lento Suomeen on nyt siis 11.4. Sitä ennen mulla on onneksi muutama päivä aikaa vielä nauttia Englannista ihan ilman mitään työpaineita!

Kuulostaa ehkä kiittämättömältä, että valitan aiheesta, kun host-vanhempani kerran maksoivat paluulippuni, mutta mulle jäi kyllä tapahtuneesta aika paha mieli. Ei kysymyksiä, minä päivänä haluaisit lentää, ei milloin haluaisit lähteä, ei mitä sanoisit tästä.
Tuli fiilis, että nyt kun tarjoutui hyvä tilaisuus, niin he päättivät päästä musta mahdollisimman äkkiä eroon. Pojun hoidon he aikovat kuulemma ulkoistaa host-äidin vanhemmille, eli toisin sanoen uutta, Ryvita-näkkäriä tonneittain kuluttavaa ja viikottain palkkaa ruikuttavaa au pairia mun jälkeeni ei ole tiedossa (luojan kiitos!).
Host-vanhempien hymy ulottui korviin saakka, kun lentolippu tipahti sähköpostiin. Enää kuukausi.


No, oon nyt rypenyt itsesäälissä kolme päivää, ja alkaa vihdoin vähän helpottaa: Omapahan se on syynsä, jos eivät aiemmin uskaltaneet mua pihalle heittää rahapussia keventämästä. Turhaan mä murehdin, onko ne koko ajan vaan odottanut, milloin lähtisin takaisin Suomeen, mitä ne musta ajattelee tai miten ne on ilosia kun pääsevät musta viimein eroon. Mulla on ollut mahtavat yhdeksän kuukautta Iso-Britanniassa, oon ehtinyt nähdä ja tehdä vaikka mitä, ja vielä on kokonainen kuukausi aikaa!
Vielä kuukausi.

Nyt muutamaa päivää myöhemmin hyvä fiilis. Ei mulla ole kuin kaksi viikkoa vähemmän aikaa Englannissa (no, tietysti myös kolme viikkoa vähemmän palkkaa...) kuin alunperin kuvittelin. Nyt jos yht'äkkiä pitäisikin jäädä vielä töihin huhtikuun loppuun saakka, niin en kyllä suostuisi. Suoraan sanottuna odotan jo innolla työkuvioiden loppumista.
Suunnitelmat Englannin au pair -kokemuksen jälkeen on vielä aika avoinna, mutta jotain valoa alkaa ehkä pilkottaa tunnelin päässä. Ehkä. Niistä lisää myöhemmin.



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

9 kk Englannissa


1kk Englannissa | 2kk Englannissa | 3kk Englannissa | 4kk Englannissa | 5kk Englannissa | 6kk Englannissa | 7kk Englannissa | 8kk Englannissa

Kipeänä, taas. Olo on aika kamala. Tuntuu, että oon vähän väliä flunssassa, kun poju imuroi kaikki mahdolliset pöpöt ulkomaailmasta ja onnistuu sitten tartuttamaan ne minuun pärskiessään ja naamaani lääppiessään... No, josko tää pian tästä taas alkais helpottaa!

Musta tuntuu kuin olisin vasta kirjoittanut edellistä 8 kk Englannissa -postausta, mutta ehkä se johtuu siitä, että helmikuu oli niin lyhyt karkauspäivästä huolimatta.
Helmikuu taisi olla tähän mennessä kaikista kylmin kuukausi Englannissa mun täällä olon aikana: Lämpötilat pysytteli aikalailla vajaa +10-asteen tuntumassa, ja monta kertaa oltiin ihan lähellä nollaakin. Nääkin lämpötilat on tuntuneet aivan hyytäviltä. Muutamana yönä oli yöpakkasia, ja itse asiassa yhtenä aamuna taivaalta tuprutti jotain valkoistakin, mikä tosin suli vesilätäköiksi heti maahan osuttuaan.
Vettä on satanut lähes päivittäin, mutta aurinkoisia päiviä on ollut yhä enemmän, mikä toivon mukaan kertoo lähestyvästä keväästä! Lintujen laulu, auringonpaiste ja keltaiset narsissit ainakin saa hymyn huulille ja kevätfiiliksen kattoon, jos ei muuta.

Kevätfiilistä nostaa myös kauppojen pääsiäishyllyt, jotka ovat täyttyneet tasaisesti heti joulupyhien jälkeen: Suklaapupuja, suklaamoussella täytettyjä suklaamunia, suklaakonvehdeilla täytettyjä, yli kilon painoisia jättiläissuklaamunia, suklaisia Darth Vaderin päitä, kullattuja minisuklaamunia, suklaamunia, joiden sisällä on suklaakarkkeja ja -patukoita, kolmioleivän muotoisia suklaaleipiä, suklaaveistoksia.... Ja siinä sivussa perinteisiä pääsiäispullia, Hot Cross Buneja (kuvassa host-äidin itse tekemiä, ei edes valmismixejä käytössä, vautsi vau!!!) viidessä eri maussa sekä porkkanan muotoisia karkkeja. Valinnanvaraa lasten suklaamunankätkentään ja pääsiäisherkkuihin siis löytyy!
Pääsiäisjuttujen rinnalta on saanut bongata myös äitienpäiväkortteja ja -lahjoja, sillä itse asiassa tänään juhlitaan Englannissa äitienpäivää.

Tässä kuukauden aikana ehdin käydä päiväreissulla St Albansissa, pari kertaa Lontoossa muun muassa kiinalaisen uuden vuoden paraatia katselemassa, sekä yönylireissulla ihanalla Lake Districtillä! Lontoossa on tullut taas tutustuttua pariin uuteen, aivan ihanaan kahvilaan (muun muassa pelkkiä puuroja tarjoilevaan puurokahvilaan), vierailtua kummallisissa liikkeissä (muun muassa kokkikirjakaupassa, sen lähellä sijaitsevassa pelkkiä mausteita myyvässä liikkeessä sekä upeasti koristeltuja pikkuleipiä myyvässä pikkuleipäpuodissa), sekä käytyä ekaa kertaa syömässä Wahacassa - minkä seurauksena hurahdin aivan täysin meksikolaiseen ruokaan. Siis nam! Kävin myös pitkästä aikaa tsekkaamassa meidän lähimmän, kuukausittain järjestettävien maaseutumarkkinoiden tarjonnan Rochesterissa, ja koin hämmennyksen hetkiä, kun yhdestä munkkeja myyvästä kojusta bongasin pekoni-vaahterasiirappimunkkeja. Kummia nää englantilaisten makutottumukset...

Tapasin myös uusia, ihania suomalaistuttavuuksia, koirakuumeilin, haaveilin maalle muuttamisesta, kokeilin paljon uusia reseptejä, luin aivan sairaan hyväksi osoittautuneen Cecelia Ahernin The Year I Met You -kirjan, kävin pitkästä aikaa isovanhemmilla, istuin kirjastossa lueskelemassa vähän liiankin usein, rakastuin Marks&Spencerin paistopisteen juustoskonsseihin ja kävin pari kertaa kävelyllä lähialueilla kamera kädessä, mitä en ole tehnyt pitkiin aikoihin. Tuntuu hassulta, miten kaikki ennen niin erikoisen näköinen on alkanut näyttää niin tavalliselta, ettei niiden edes ajattele olevan ikuistamisen arvoisia: Sammalpeitteiset aidantolpat, värikkäät kivitalot, erilaiset liikennemerkit ja 15%-kulmassa nousevat kadut, joiden huipulta näkee kilometrin päähän.

Mutta tän kuukauden ehdoton suurin onnistuminen oli se, että sain vihdoin ja viimein kerrottua host-vanhemmille suunnitelmistani palata Suomeen huhtikuun lopulla!
Meillä ei siis ollut minkäänlaista sopimusta siitä, kuinka kauan täällä työskentelisin, ja asian ottaminen puheeksi on tuntunut jotenkin tosi hankalalta. Nyt kun viimein sain avattua suuni, en oikein edes tiedä mitä pelkäsin. Ehkä välinpitämättömyyttä, pettymystä. Ehkä kuitenkin eniten pelkäsin sitä, että host-vanhemmat olisivat iloisia, että pääsevät musta viimein eroon. No, englantilaiset on tuttuun tapaan taitavia peittämään todelliset tunteensa, mutta joka tapauksessa host-vanhemmat ottivat lähtöasian tosi hyvin, ja mulle jäi juttutuokiosta hyvä mieli! Yksi murheenaihe vähemmän, siis. Älä ajattele yhteishakua älä ajattele yhteishakua älä ajattele yhteishakua.......

Tuntuu, että aika Englannissa alkaa käymään vähiin, ja se ahdistaa. En millään ehdi, jaksa tai pysty tehdä kaikkea mitä vielä haluaisin, mutta se on oikeastaan helpotuskin: Onpahan hyvä syy palata britteinsaarille uudemman kerran. Mahdollisimman pian, kiitos!
Sanoisin, että oon joten kuten päässyt eroon siitä puolenvuoden kriisistä, kun työkuviot tuntuivat kaatuvan niskaan ja koko Englanti ärsytti suunnattomasti. No, työkuviot ei oo juurikaan siitä parantuneet, mutta oon jo turtunut työmäärään, ja Englanti-elämä on taas alkanut maistumaan. Voi olla että se on tää lähestyvä kevätkin, mutta oon taas oppinut nauttimaan pienistä arkipäiväisistä jutuista, hassuista kultuurieroista ja kaikesta uudesta. Tätä paikkaa tulee kyllä ikävä, kun lähden...



Tavoitteita tulevalle kuukaudelle:


  1. Tee kouluunhakusuunnitelma
  2. Hanki lentoliput Suomeen
  3. Tee Suomeenpaluusuunnitelma (ts. mitä aiot tehdä au pair -vuoden jälkeen)
  4. Käy jossain uudessa kaupungissa


maanantai 29. helmikuuta 2016

Lake District | 25.-26.2



Vihdoin ja viimein.
Kävin Lake Districtillä jo kerran syksyllä, kun yövyttiin yksi yö Cockermouthissa menomatkalla Skotlantiin. En kuitenkaan silloin päässyt tutkimaan pohjoisessa sijaitsevaa Englannin suurinta luonnonpuistoa Cockermouthin lähiympäristöä lukuunottamatta sen tarkemmin, joten palava halu palata takaisin Beatrix Potterin asuinkulmille upeisiin järvi- ja vuoristomaisemiin jäi kytemään.
Nyt oli pakko päästä matkaan, kun viikon ajan jatkuvasti kyttäämäni säätiedotus lupasi kerrankin poutaa, joten pari päivää etukäteen pistin junaliput ostoskoriin ja varasin huoneen hostellista Windermeren aseman tuntumasta!




Lähdin liikkeelle torstaiaamuna, ja saavuin Windermereen viiden tunnin junamatkan jälkeen intoa hihkuen. Lampaankakka tuoksui, raikkaan kirpeä pakkasilma kipristi nenää ja kivipinoista rakennetut talot sai mut haaveilemaan asunnosta jossain Cumbrian kukkuloilla...
Torstain suunnitelma oli selvä: Beatrix Potter -fanina oli sanomattakin selvää, että oli pakko päästä vierailemaan Beatrix Potter -maailmassa Bowness-on-Windermeressä. Kävin siis heittämässä ylimääräiset tavarat hostellille ja suuntasin vajaan parin kilometrin päässä sijaitsevaan pikkukylään.











The World of Beatrix Potter oli uskomaton. Kaikki yksityiskohdat oli niin upeita, tarkkoja ja pikkuriikkisiä, etten voinut kuin suu auki ihmetellä ja ihailla. Kun astuin museotilaan, jostain pelmahti ihana laventelin tuoksu ja linnun laulu sekä lähestyvän myrskyn pauke täytti tilan. Ihan kuin olisin oikeasti astunut Petteri Kaniinin maailmaan...

Olin paikassa varmaan vielä innokkaampi kuin pikkulapset: Luin infotauluja moneen kertaan, ihailin uskomattoman yksityiskohtaisia Potterin tarinoista tuttuja hahmonukkeja minuuttikaupalla, otin satoja kuvia ja etsin innosta hihkuen peltomyyriä puutarhapalkinnon voittaneesta Petteri Kaniinin puutarhasta.
Maailmassa oli niin isoja kuin pieniäkin nukkeja, puunrunkoon kaiverrettuja koloja, joissa oli maailmoja pupunpoikasille ja pikkuhiirille, tietoa Beatrix Potterista, pienoismalleja sekä ihan oikea puutarha, joka oli rakennettu Potterin tarinoita mukaillen mahdollisimman oikeanlaiseksi Petteri Kaniinin puutarhaksi. Siis katsokaa nyt noita kuvia: esimerkiksi vierivieressä nukkuvat pupunpoikaset olivat alle peukalon pituisia, kun taas sanomalehteä lueskeleva kettu, Mr Tod, oli metrin mittainen. Beatrix Potterin talon (Hill Top) pienoismallin keräkaalit olivat pienempiä kuin nuppineulan pää!

Viihdyin Beatrix Potterin maailmassa vähän turhankin pitkään, ja pian olinkin jo valmiiksi hiljaisen paikan ainoa asiakas. Puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ehdin vielä kiertää matkamuistomyymälän myyjän suunnilleen perässäni seuraten, ja poistuin vähän nolona yhtä teepurkkia rikkaampana, harmissani siitä, etten ehtinytkään tauolle Beatrix Potterin teehuoneeseen...
Loppuilta menikin hämärää Bowness-on-Windermereä tutkiskellen.








Perjantaiaamuna suuntasin Windermeren turisti-infolle, sillä aiemmin netin kautta varannut MountainGoatin bussireissun ympäri Lake Districtin kansallispuistoa. En oikein tiennyt mitä odottaa. Upeita maisemia, järviä, vuoria ja lampaita, ehkä. No, niitä sainkin, mutta ryhmämatka ylitti odotukseni täysin, enkä voinut edes kuvitella näkeväni jotain tällaista.

Meidän tour guide oli ihan huippu, hassulla Pohjois-Englannin aksentilla puhuva vanha mies, joka ilmoitti heti alkuun, että älkää pelätkö jos jossain vaiheessa hiljenen, en oo kuollut vaan yritän vaan olla ajamatta tiellä kävelevän lampaan päälle. Kaikki matkustajat nauroivat, mutta saatiin kyllä pian huomata, että niitä lampaita todellakin tunki sinne vuoristoteille milloin mistäkin kivimuurien yli. Varovainen sai olla!
Matka ylitti kaikki odotukseni: Pääteiden sijaan ajettiin poikkeuksetta pieniä, kiviaitojen reunustamia tai jyrkänteiden viitoittamia pikkupolkuja pitkin, pysähdeltiin vähän väliä ottamaan kuvia tai patikoimaan lyhyitä lenkkejä, ja koska oli talvinen, kylmä perjantai ja tiet olivat hiljaisia, vei oppaamme meidät pariin reittiin kuulumattomaan yllätyspaikkaankin kaiken muun lisäksi!








Kahdeksassa tunnissa ehdittiin kierrellä Lake Districtiä hyvinkin laajalta alueelta: Päästiin ihailemaan kymmentä eri järveä, Windermereä, Bassenthwaite Lakea, Crummock Wateria, Buttermereä, Ullswateria, Brotherswateria, Derwent Wateria, Waterndlathia, Rydal Wateria sekä Thirlmereä, käytiin erinäisissä National Trustin kohteissa, muun muassa Aira Force -vesiputouksella, Castlerigg-kivimuodostelmalla sekä Surprise View -nimisellä näköalapaikalla, ajettiin läpi vuoristoisten teiden ja pikkukylien, ihmeteltiin lampaita, hevosia sekä aaseja ja päästiin jopa nauttimaan lumesta! Eka kerta tänä talvena.

En ollut turhaan kyttäillyt säätiedotuksia, sillä sää oli mitä mainioin koko reissun ajan: Vettä ei tullut pisaraakaan, ja voin kertoa, ettei moisia päiviä ole tänä talvena kovinkaan montaa ollut. Pohjoisen nolla-asteinen ilma tuntui aika jäätävältä, mutta toisin kuin englantilaiset huppariin pukeutuneet matkatoverini, olin osannut varustautua kuin Suomen huippupakkasilla konsanaan, joten en onneksi joutunut hytisemään kylmästä koko aikaa.
Korkeimmilla kukkuloilla nähtiin vuoristoja aina Skotlannissa saakka, mikä ei toki enää kovinkaan kaukana Lake Districtin kansallispuistosta sijaitse.





Yhden maissa pysähdytiin tunnin lounastauolle Keswickiin, ja suuntasin nimen perusteella bongaamaani The Wild Strawberry -nimiseen kahvilaan - millekäs muullekaan kuin skonssitauolle. Juustoskonssi osoittautui superherkulliseksi, ja kahvila oli muutenkin ihanan sympaattinen mansikkamukeineen ja -essuineen.

Palattiin takaisin Windermereen reilu tunti aikataulusta myöhässä, mutta se tuskin ketään haittasi upean päivän jälkeen. Mäkin olin vaan iloinen, että jäi tunti vähemmän aikaa värjötellä pimeässä yöjunaa odotellen. Kotiin Chathamiin palasinkin joskus kahden jälkeen yöllä, ja väsytti niin, että meinasin nukahtaa eteisen lattialle... Joskus vois ihan suosiolla hankkia vähän kalliimman junalipun ja matkustaa vähän säälisempään aikaan!


Onnittelut sille, joka jaksoi tämän maratonpostauksen kahlata läpi! Mulla oli ihan hillitön hinku päästä heti käymään läpi reissun kuvia, joita kertyi muistikortille epäonnistuneiden otosten poistamisen jälkeen kahden päivän ajalta yli 700. Taisi olla jonkinnäköinen ennätys... Mutta näitä katsellessa jo seuraavana päivänä iski ihan hillitön matkakuume takaisin! Tämä oli kyllä taas yksi parhaimmista Iso-Britanniassa tekemistäni reissuista. Kansallispuistomaisemat on upeita. Miten ihan vain yhden saarivaltion sisältä voi aina uudestaan ja uudestaan löytyä jotain näin kaunista?