Skotlanti 10.-19.9 | Osa 1

Herättiin torstaina 10.9. aamuyöllä kello 4.00 ja ahtauduttiin vauvantarvikkeita täynnä olevaan autoon, vaikka koko muu maailma nukkui. Sinä päivänä ajettiin yli kuusi tuntia Chathamista Cockermouthiin Lake Districtin rajamaille saakka. Pysähdyttiin ensimmäisen kerran Yorkshiressa syömään aamupalaa ihanaan maatilakahvilaan, jonka pienessä kaupassa myytiin Pandan vadelma-lakritsia. Tilasin aamupalaksi kaurapuuron, joka oli keitetty paikallisella tilalla lypsettyyn maitoon. Se tarjoiltiin lautaselta, jonka pohjaan mun oli pakko kurkistaa saadakseni tietää sen valmistajan nimen.

Ajettiin läpi upeiden maalaismaisemien, vehreiden nummien, lammaslaumojen, kiviaitojen, päättymättömien niittyjen. Päädyttiin veden äärelle Whitehaveniin. Lokit kirkui. Taivas oli niin sininen ja pilvetön, että olin varma, ettei kaupungissa koskaan sada.

Ajettiin Cockermouthiin jo hyvissä ajoin. Kierreltiin pikkukaupungin kaunista keskustaa ennen kuin saavuttiin hotellille heti check inin avauduttua. Jättimäinen kivirakennus näytti mun silmiini linnalta. Portaikossa oli samettisella kokolattiamatolla vuoratut portaat, joihin kengät upposi, ja aamiaispöydässä oli viuhkan muotoon aseteltu kangasservetti ja kolmet erikokoiset ruokailuvälineet.

Vaikka väsytti, mun oli pakko päästä iltakävelylle Cumbrian hämärtyvään iltaan. Aurinko laski kauas nummien taa ja jykevän kivisillan alla soliseva joki muuttui mustaksi. Oli pakko kääntyä takaisin, kun ilma alkoi viilenemään ja pelkäsin, etten osaa enää takaisin. Kaaduin sänkyyn ja katsoin täppäriltä The Great British Bake Offia kunnes nukahdin.

Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa hyvin nukutun yön jälkeen kohti Skotlantia. Ajettiin taas niin pitkään, että olin varma, ettei olla koskaan perillä. Pysähdyttiin kerran huoltoasemalla, jonka vieressä oli lampi täynnä hanhia. Roskapönttöä tyhjentävällä miehellä oli päällään kiltti.

Kuvittelin, että Britannian kauneimmat maisemat on jo nähty. Mutta kun ajettiin läpi Loch Lomondin kansallispuiston, pitki pitkulaisen järven viertä, kiemuraisia teitä ylös ja alas vuorten rinteitä, en voinut muuta kuin istua nenä kiinni auton ikkunassa ja ihmetellä. Luulin, ettei missään voi olla niin paljon kuusipuita, niin sinisiä järviä kuin Suomessa. Mutta täällä Skotlannissa niitä oli, ja paljon enemmän.

Ajettiin suoraan majapaikkaamme Lochgoilheadiin, ja kello oli jo yli neljä, kun saavuttiin. Lomamökkimme ikkunasta avautui havumetsänäkymä ja sinisenkirjava hortensiapelto. Vieressä solisi joki, joka sai mut yöllä kuvittelemaan, että ulkona satoi kaatamalla vettä.