perjantai 6. marraskuuta 2015

5 kk Englannissa



Kiirettä on pitänyt. Oon tehnyt töitä ilman hengähdystaukoja ja juossut paikasta toiseen vapaa-ajalla. Blogin puolella on ollut tavallistakin hiljaisempaa, mikä vähän harmittaa. Luonnoksissa lojuu monta keskeneräistä postausta, joita yritän saada valmiiksi julkaisukuntoon pikku hiljaa...

Mulla on tullut työkuvioiden kanssa vähän ongelmia. Tai ongelma on lähinnä työtuntien ja kotitöiden määrässä. Host-vanhempani keksivät pitkän listan uusia kotityövaatimuksia, joita hädin tuskin ehdin työpäivien aikana hoitaa. Teen myös älyttömästi ylitöitä. Viime viikolla työtunteja tuli 72, ja tämän viikon loppuun mennessä määrä on todennäköisesti jotain väliltä 50-60. Kirjoitin pitkän valituspostauksen aiheesta, jonka varmaan julkaisen joku päivä jos vain suinkin kehtaan, joten en ala sen enempää asiaa vielä avaamaan. Mutta pakko myöntää, että homma stressaa aika kovasti. Ja ennen kaikkea väsyttää. Ehkä vaikutusta on myös on syksyn pimenevillä illoilla ja harmaalla säällä, mutta oon ollut aika rättiväsynyt tässä viime viikkojen aikana.

Oon mä taas kaikenlaista silti ehtinyt. Tässä kuukauden aikana oon käynyt päiväreissuilla Favershamissa, Greenhithessä, Bathissa, Oxfordissa sekä pari kertaa Lontoossa, sekä viikonloppureissulla ulkomailla, Hollannissa ja Belgiassa.
Oon käynyt elokuvissa katsomassa Pan -leffan, jota sain katsella teatterissa ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni (no-lo-a...). Oon tehnyt tuttavuutta kurpitsan kanssa ja todennut, että myskikurpitsan paloittelu käy urheilusuorituksesta. Oon ihastunut kurpitsarisottoon, leiponut omenapiirakkaa ja ihastellut katutaidetta Shoreditchin kujilla. Maaseutumatkaillut. Käynyt hillittömässä, ihanassa murokahvilassa, jollaisen voi kuvitella löytävänsä vain Lontoosta. Katsonut The Great British Bake Offia ihan liikaa. Ihastunut Bruggeen ja alkanut inhoamaan Amsterdamia. Ostanut joulukortteja. Saanut postissa ylläripaketin ruisleipää kiitos äidin ja Fazerin! Käynyt syyspiknikillä ja loppulokakuusta ihaillut viimein oikeasti kellertäviksi muuttuvia syksyisiä puita. Kävellyt kotiin juna-asemalta kahdelta yöllä ja pelännyt mielettömästi. Maalannut. Ottanut satoja valokuvia. Kuunnellut ilotulitusrakettien pauketta joka ilta viimeisen kahden viikon ajan. Ihmetellyt englantilaisten Halloween-innostusta. Innostunut joulusta.
Ja ostanut itselleni maailman parhaan joululahjan vähän etuajassa: meno-paluu lentoliput Suomeen! Oon menossa (vai tulossa?) viikon lomareissulle joulukuussa, tarkemmin sanottuna 8.-15.12, enkä malttais millään odottaa! Ihana päästä taas Suomeen pitkästä aikaa.
Ja, no, sitten mä oon ollut töissä. Aika paljon ja vähän liikaakin.

Syksykin on tosiaan täällä. Lämpötilat huitelee +15 asteen tienoilla, mutta kylmältä tuntuu. Sadetta tulee taivaalta useammin kuin kesällä, ja selkeinäkin päivinä taivas on harmaa ja pilvinen. Pimeää on jo viiden aikaan. Puiden lehdet muuttuivat rusertaviksi sateenkaariksi lokakuun loppulla, ja nyt kaduilla kävellessään voi ihanasti kahisuttaa tuhansien ruskalehtien muodostamia kasoja. En oo oikeastaan mikään syksyihminen, mut pakko sanoa, että kyllä täällä näyttää aika kivalta. Ja sisälläkin tarkenee taas olla, kun lämmitys laitettiin päälle (ja lämpötilakin nousi huimat kaksi astetta, +16:sta +18:aan...).

Joulukuukin lähestyy, enkä kyllä pistä vastaan. Yhtään mua tuntevat tietävät, että alan yleensä suunnitella ja tehdä joululahjoja siinä elokuun paikkeilla, ja tällä kertaa oon auttamatta aika myöhässä asian kanssa. En silti malttais odottaa joulua, ja voisin puhua siitä 24/7! Chathamin High Streetille on ilmestynyt (kamalia halpis-)joulukoristekauppoja, lempikahvilani Rochesterissa tarjoilee jo jouluista iltapäiväteetä ja kauppojen hyllyt notkuu joulutavaraa, lahjoja ja joulukalentereita. Sääliksi käy niitä, jotka eivät joulusta tykkää, koska tää jouluhypetys, joka ainakin täällä Englannissa alkoi kaupoissa ja ravintoloissa jo syyskuun alussa, kasvaa vaan kasvamistaan!

Tälle tulevalle kuukaudelle onkin sopivasti jouluista tekemistä, ja kalenteri alkaakin olla aika täynnä jos jonkinlaista tekemistä vapaapäiville. To-do -listalta löytyy muun muassa Lontoon merimieskirkon Suomi-joulumarkkinat, japanilaiset joulumarkkinat, niin monet englantilaiset joulumarkkinat kuin vaan suinkin ehdin ja jaksan, jouluvalojen sytyttämistapahtumia ynnä muuta. Jouluinen iltapäivätee olis tarkoitus käydä testaamassa joku päivä, ja joulukuun alussa on muutama mielenkiintoinen tapahtuma, joihin olisi kiva päästä osallistumaan. Marraskuussa juhlitaan myös pojun Tuomas Veturi -aiheisia 1v -synttäripippaloita, ja mulla on myös näillä näkymin yksi vapaaviikko, jonka ohjelmasta mulla ei kyllä oo vielä mitään tarkkaa kuvaa. Mut eiköhän se tässä selkiydy ajan mittaan.
Ja eiköhän näitä töitäkin taas kestä seuraavan kuukauden verran, kun lomalentoliputkin oottaa jo takataskussa. Kyl tää tästä!


Tulevan kuukauden tavoitteet:


  1. Hanki ja paketoi joululahjat sun muut done
  2. Keksi ja paketoi pojulle synttärilahja done
  3. Juttele host-vanhempien kanssa työtilanteesta done
  4. Tee jotain, mistä oot haaveillut pitkään done



4 kommenttia:

  1. Siis ihan älytön määrä tunteja! Mulla oli aikanaan "25 tuntia" eli käytännössä siis 34-40 ja nekin tuntu jo ihan kidutukselta, vaikka osa päivistä oli luokkaa käydään isovanhemmilla kylässä tai mennään uimahalliin eli siis tosi helppoja päiviä. Mä kyllä juttelisin ehdottomasti, koska vaikka miten paljon maksettais ylimääräisistä töistä niin eihän tota ihminen jaksa!

    Mä en joulusta kauheesti välitä, mutta täällä on joulumarketit jossain linnassa(!!!) eli ehkä pakko lähteä katselemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... Työpäivinä mulla ei oo nykyään ollenkaan hengähdystaukoakaan, ja se on tosi raskasta. Ja host-vanhempien syy uusiin kotityövaatimuksiin tosiaan oli, että teen kuulemma "vähemmän töitä kuin au pairit yleensä". Heh, en tiedä mihin ne vertaa vai pitääkö ne mua tyhmänä :D Niin ja noh, mä en saa penniäkään ekstraa "ylityötunneista", eli sekään ei paljoa lohduta...

      Ihanaa, mäkin haluan linnamarkkinoille!! Kerrankos sitä! ;)

      Poista
  2. Herranjumala noi työtunnit. Se on kyllä tosi yleistä, että parin kuukauden jälkeen aupairien työnäärä "mystisesti" kasvaa. Miun vuoden takaisessa aupairperheessä oli vähän samanlainen meno, åarhaimmillaan 70-tuntisia työviikkoja. En saanut ylityökorvausta ja käskettiin lopettaa valittaminen. Häivyin sieltä aika nopeeta :D En tajua minä orjina hostperheet auppareita pitää. Tosin monet eteläeurooppalaiset nuoret kestää minkä tahansa orjuutuksen, koska on pakko oppia enkkua ja pysyä työmaailmassa. Myö pohjoismaalaiset ollaankin paljon tietoisempia omista oikeuksistamme. En tiedä, millanen oot oikeesti persoonana, mutta jos toi tilanne ei tosta muutu ni sinuna en jäisi. Ei sitä mitään orjia olla. Au pairilla pitäisi olla max 35 työtuntia viikossa ja ylitöistä pitäisi maksaa erikseen. Au pair ei myöskään saisi olla yksin vastuussa alle 2-vuotiaasta, mutta se nyt harvoin toteutuu. Netistä löytyy au pairien oikeudet, kannattaa vaikka niitä vilauttaa hostvanhemmille. Tuntuu tosi pahalta siun puolesta, kun muistan oman vuodentakaisen uupumuksen... Tsemppiä! Ja hei, jos oot tänne Lontooseen päin tulossa, haluaisitko lähteä miun kanssa teelle? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh... Niinpä. Mustakin tuntuu, että mun työjutut oli ihan jees aluksi, mutta nykyään host-vanhemmat vaatii, että mun pitää muun muassa imuroida ja höyryimuroida koko talo joka toinen päivä ja pyyhkiä pölyt ja kaikki tasot mihin poju koskee päivittäin??? Että semmosta.
      Kiiiitos paljon kommentista, piristää vähän kun tietää etten oo yksin asian kanssa. Hyvä, että uskalsit vaihtaa perhettä!
      Ja ehdottomasti! Teekutsu hyväksytty!

      Poista