torstai 22. lokakuuta 2015

Aikaongelmia & Oxford 20.10



Aika on osoittautunut viime aikoina pahimmaksi vihollisekseni. Tai ehkä lähinnä se fakta, että vuorokaudessa on 24 tuntia, eikä yhtään enempää.
Kuten oon jo aiemmin maininnut, mun on vapaapäivinä vaikea - tai oikeastaan mahdotonta - vaan olla. Ihan senkin takia, että asun työpaikallani. Aina on pakko mennä johonkin, käydä jossain, tehdä jotain uutta, nähdä uusia asioita. Tiettyyn pisteeseen asti se on aika hauskaa. Mut ei enää sitten, kun tuntuu, että on pakko mennä, käydä, tehdä ja nähdä, vaikkei oikeestaan jaksaisi. Ja siltä musta oikeestaan välillä tuntuu.
Rakastan matkustamista ja käymistä uusissa paikoissa, mutta oon huomannut, ettei mulla oikeastaan oo edes aikaa suunnitella, mitä mä niillä reissuilla puuhaan. Usein löydän itseni pikaisesti googlaamasta bussissa tai juna-asemalla kunkin kohteen parhaat palat. Mites tässä näin pääsi käymään? Eikö sen odottelun ja jännittämisen pitäis olla melkein yhtä hauskaa ja palkitsevaa kuin sen itse matkustamisenkin?
Kaipaisin jonkinlaista lomaa itsestäni. Ihan vaan jotain päivää, jolloin voisin rauhassa keskittyä kirjoittamaan matkapäiväkirjaan rästiin jääneet tekstit, käydä läpi kuvia ja kirjoittaa blogiin, maata sängynpohjalla ja katsoa leffaa. Tai edes lepäillä kun oon flunssassa.
Sitä lomaa kuitenkin odotellessani jaan teille muutaman kuvan tiistain reissultani Oxfordiin ja pyyhällän viikonloppureissulle Hollantiin ja Belgiaan. Ehkä mä siellä koen jonkinlaisen valaistumisen parempaan - tai sitten en...



The Bridge of Sighs eli Huokausten silta. Ehkä vähän kauniimpi kuin Lappeenrannan samanniminen?

Oxford on taas yksi niistä kaupungeista, joka roikkui must see -listani kärjessä jo ennen Englantiin tuloa. Eikä kuuluisa yliopistokaupunki kyllä tuottanut pettymystä: Kauniita, vanhoja rakennuksia, jättimäisiä kirjakauppoja, kanaaleja, kapeita kujia ja hillittömästi pyöräilijöitä. Arkkitehtuuri oli ehkä kauneinta, mihin olen Iso-Britanniassa törmännyt.





Kävelin Oxfordissa netistä löytämäni itsenäisen yhden päivän nähtävyyskierroksen, joka osoittautui tosi kivaksi vaihtoehdoksi nähdä kaupunkia ja sen kauneuksia. Lisäksi must see -listallani oli Liisa Ihmemaassa -fanina Alice's Shop, josta tarttui mukaan matkamuistoksi ihana 150-v juhlavuosipainos Liisan seikkailuista.
Nähtävyysreitiltä poikkesin muutamalle jännittävän kapealle sivukadulle sekä vierailin The Covered Marketissa, joka osoittautui pienoiseksi pettymykseksi kaikkien Lontoon hillittömien markettejen jälkeen. Sen sijaan Blackwell-kirjakauppa oli melkoinen kirjafanin taivas, ja sieltä ois tarttunut mukaan yksi jos toinenkin opus, jos en olisi pitänyt budjetista tiukasti kiinni...
Turisteja Oxfordissa riitti tiistainakin, mutta joissain paikoissa oli suorastaan yllättävän hiljaista. Yhdeksi lempparipaikoistani osoittautui Radcliffe Square, jossa sain ihastella Radcliffe Cameraa ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni.





Töissä on riittänyt kiirettä. Sain host-vanhemmilta uudenlaisia (ja mielestäni varsin kohtuuttomia) kotityövaatimuksia, jotka harmitti ja harmittaa edelleen. Työtuntejen lomaan ei enää hengähdystaukoja mahdu. Oon vain tyytynyt nielemään kiukkuni ja tehnyt niin kuin toivotaan, vaikka tiedän, ettei se kyllä ole paras mahdollinen tapa.
Jos nyt jotain positiivista kuitenkin, niin poju on alkanut syömään lounaaksi soseruoan sijaan englantilaiseen tapaan sandwichin, pieniksi paloiksi leikattua kinkkuleipää ja kasviksia. Mun ei tarvitse enää lusikka kädessä maanitella avaamaan suu ja leikkiä lentokonetta, jee! No, sen sijaan mun pitää tietysti kuoria viinirypäleitä ja siivota hirveet sotkut kahden metrin säteellä syöttötuolista, mutta on tää (ainakin vielä toistaiseksi) ihan hauska uus kehitysaskel!




torstai 15. lokakuuta 2015

Syyspiknikillä





• Menu •
Keltainen kasvissosekeitto
Leipäkori
Vadelmahillo, appelsiinimarmeladi & hummus
Amerikkalainen kurpitsapiiras
Maailman paras omenapiirakka
Teetä
Omenoita
Belgialaista suklaata





Me uhmattiin syysviimaa ja pistettiin pystyyn pitkään suunnittelemamme syyspiknik Lindan kanssa keskiviikkona 14.10. Etsittiin Lontoon Hyde Parkista varmaan puiston ainoat vähänkään kellastuneet puut ja levitettiin viltti niiden alle.
Tarjottavaa meillä oli reput pullollaan: Kotitekoista kurpitsa- ja omenapiirakkaa, kasvissosekeittoa, erilaisia leipiä levitteineen, punaisia omenoita, Lindan Belgiasta tuomaa suklaata, vettä sekä Twiningsin teetä. Mukana oli myös vähän syksyistä luettavaa.
Saatiin muutama vähän huvittunut katse, ja termospullon tyhjennyttyä alkoi tulla vähän kylmä, mutta mukavaa oli! Meille sattui kylmästä syystuulesta huolimatta suorastaan loistava sää, sillä aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta heti laukut pakattuamme taivaalta alkoi ripsiä pieniä pisaroita. Hyvä ajoitus!







sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Skotlanti 10.-19.9 | Osa 1





Herättiin torstaina 10.9. aamuyöllä kello 4.00 ja ahtauduttiin vauvantarvikkeita täynnä olevaan autoon, vaikka koko muu maailma nukkui. Sinä päivänä ajettiin yli kuusi tuntia Chathamista Cockermouthiin Lake Districtin rajamaille saakka. Pysähdyttiin ensimmäisen kerran Yorkshiressa syömään aamupalaa ihanaan maatilakahvilaan, jonka pienessä kaupassa myytiin Pandan vadelma-lakritsia. Tilasin aamupalaksi kaurapuuron, joka oli keitetty paikallisella tilalla lypsettyyn maitoon. Se tarjoiltiin lautaselta, jonka pohjaan mun oli pakko kurkistaa saadakseni tietää sen valmistajan nimen.
Ajettiin läpi upeiden maalaismaisemien, vehreiden nummien, lammaslaumojen, kiviaitojen, päättymättömien niittyjen. Päädyttiin veden äärelle Whitehaveniin. Lokit kirkui. Taivas oli niin sininen ja pilvetön, että olin varma, ettei kaupungissa koskaan sada.







Ajettiin Cockermouthiin jo hyvissä ajoin. Kierreltiin pikkukaupungin kaunista keskustaa ennen kuin saavuttiin hotellille heti check inin avauduttua. Jättimäinen kivirakennus näytti mun silmiini linnalta. Portaikossa oli samettisella kokolattiamatolla vuoratut portaat, joihin kengät upposi, ja aamiaispöydässä oli viuhkan muotoon aseteltu kangasservetti ja kolmet erikokoiset ruokailuvälineet.
Vaikka väsytti, mun oli pakko päästä iltakävelylle Cumbrian hämärtyvään iltaan. Aurinko laski kauas nummien taa ja jykevän kivisillan alla soliseva joki muuttui mustaksi. Oli pakko kääntyä takaisin, kun ilma alkoi viilenemään ja pelkäsin, etten osaa enää takaisin. Kaaduin sänkyyn ja katsoin täppäriltä The Great British Bake Offia kunnes nukahdin.






Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa hyvin nukutun yön jälkeen kohti Skotlantia. Ajettiin taas niin pitkään, että olin varma, ettei olla koskaan perillä. Pysähdyttiin kerran huoltoasemalla, jonka vieressä oli lampi täynnä hanhia. Roskapönttöä tyhjentävällä miehellä oli päällään kiltti.
Kuvittelin, että Britannian kauneimmat maisemat on jo nähty. Mutta kun ajettiin läpi Loch Lomondin kansallispuiston, pitki pitkulaisen järven viertä, kiemuraisia teitä ylös ja alas vuorten rinteitä, en voinut muuta kuin istua nenä kiinni auton ikkunassa ja ihmetellä. Luulin, ettei missään voi olla niin paljon kuusipuita, niin sinisiä järviä kuin Suomessa. Mutta täällä Skotlannissa niitä oli, ja paljon enemmän.
Ajettiin suoraan majapaikkaamme Lochgoilheadiin, ja kello oli jo yli neljä, kun saavuttiin. Lomamökkimme ikkunasta avautui havumetsänäkymä ja sinisenkirjava hortensiapelto. Vieressä solisi joki, joka sai mut yöllä kuvittelemaan, että ulkona satoi kaatamalla vettä.




perjantai 9. lokakuuta 2015

4 kk Englannissa



Tää postaus on nyt auttamatta pari päivää myöhässä, sillä viettelin vapaapäiviäni maaseutumatkaillen Favershamissa ja John Lewikselle saapuneita joulukoristeita ihastellen. 6.10. vietettiin kuitenkin taas kuukausipäivää.


Syksy on täällä. Pimenevät illat. Joululauluja soittavat villapaidat. Ja kylmyys. Meillä on sisätiloissa välillä kylmempää kuin ulkona, ja englantilaiset asuintoverini pukeutuvat edelleen t-paitaan, vaikka asteita on sisällä reilusti alle 20C. Minä "kylmästä Suomesta" tullut olen syväjäässä puolet vuorokaudesta. Kuumavesipullo on tullut tarpeeseen...

Kuukausi kului taas aivan älyttömän nopeasti. Tällä kertaa syy oli varmasti reissu Skotlantiin: Alkukuu meni matkaa jännittäessä, kymmenen päivää itse reissussa ja viikko reissun jälkeen siitä palautuessa. Skotlannin reissun siivellä ehdittiin käydä myös Lake Districtin ja Peak Disctrictin kansallispuistojen alueilla Englannissa, sekä Warner Bros. Studiossa Harry Potter -kierroksella Lontoossa. Kymmenen päivän reissu oli kokonaisuudessaan mahtava, ja sain taas ihan uudenlaista rohkeutta puhua englantia, kun olin taas pitkästä aikaa 24/7 englanninkielisessä (puhekykyisessä) seurassa!
Kävin myös taas kahdesti Lontoossa, ja tällä kertaa mulla oli reissuihin jopa hyvä syy: Syyskuun viimeisenä viikonloppuna kävin muun muassa Suomi-kirkon au pair -miitissä, ja lokakuun alussa The Cake & Bake Show'ssa. Musta tuntuu, että tunnen Lontoon jo aika hyvin näiden lukuisten vierailujen ansiosta. Kaupungilla kävellessä ei oo enää pakottavaa tarvetta kaivaa kameraa laukusta esiin ja pystyn kävelemään muutamilla alueilla jo aika sujuvasti ilman karttaa. Lontoo ei edelleenkään oo kaupunki, johon ensimmäisenä suuntaisin lomareissulle Suomesta käsin, mutta siellä on mukava käydä. Löytää uusia, mitä ihmeellisimpiä paikkoja. Osallistua tapahtumiin. Nähdä kavereita.

Tässä kuussa sain myös vieraan Lontoosta, ja pääsin taas toimimaan turistioppaana Medwayssa. Oon löytänyt tässä kuukausien aikana kotikaupungistani niin monta ihanaa paikkaa, että oon oikeesti alkanut tykkäämään Medwaysta. Ja koko ajan löytyy uutta, ihania pikkukatuja, uusia reittejä. Täälläkin riittää niin paljon tekemistä ja näkemistä. Tässä kuussa oonkin taas viettänyt aika monta vapaapäivää ihan vaan Medwayta kierrellen.

Poju on kasvanut ihan hillittömästi. Marraskuussa vietetäänkin jo yksivuotissynttäreitä! Oon alkanut käymään puistoissa pojun kanssa, mikä on ollut tosi kiva uus juttu. Lähipuistosta löytyy niin vauvakeinuja kuin vauvaliukumäkiäkin, keinuhevosia ja vähän isompien lasten leluja. Ja jos samat maisemat (eli lähikirjaston takapiha) alkaa jossain vaiheessa kyllästyttämään, niin kilometrin säteellä meidän kotoa on ainakin neljä julkista leikkipaikkaa. Lapset otetaan Englannissa tosi hyvin huomioon mitä tulee esimerkiksi aktiviteetteihin ja ruokailuun.
Toisaalta musta myös tuntuu, että pojan hoitaminen on vähän hankaloitunut - ja nyt en puhu siitä, että kaikki kotityöt on nykyään mahdotonta tehdä pojun hereilläoloaikaan, kun se on heti imurin johtoja jyrsimässä, astioita kolistelemassa tai pesukoneen nappeja painelemassa. Oon ollut huomaavinani pojussa jonkinlaista eroahdistusta, kun äiti ja iskä lähtee töihin. Yleensä päivät sujuu ihan hyvin, mutta esimerkiksi postiluukun kolahtaessa poika konttaa heti ovelle katsomaan, tuliko vanhemmat jo kotiin. Toisaalta välillä se myös selkeesti ilahtuu, kun minä tulen kotiin. Syöttämisestä on tullut mun inhokkipuuhaa, kun se on nykyään tosi vaikeaa ja aikaavievää. Lounas- ja päivällisaikaan istutaan usein tunti keittiön pöydän ääressä.
Mutta ylipäänsä sanoisin, että au paireilu on nykyään huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin ensimmäisinä kuukausina, vaikken silloin olisi uskonutkaan voivani sanoa näin! Lepohetkiä ei nykyään ole työpäivän aikana montaa.

Monena iltana oon taas huomannut ikävöiväni Suomea. Kirpeitä pakkasaamuja, ensilunta ja ruisleipää. Kaikkea tuttua ja turvallista. Ehkä se on tää syksy.
Mitä muuta? Vaikka mitä. Oon ihastellut vielä syyskuussakin ruusumereen hukkuvaa Regent's Parkia, puhunut suomea, syönyt hillittömän hyvää fetajuusto-sipuli-skonssia, satuttanut polveni juostessani metroon, nukkunut huonosti, hyvin ja hyvin huonosti, katsonut leffoja, täyttänyt Moleskinen reseptikirjaani, maalannut postikorttia, tavannut uusia ihmisiä, maistanut ekaa kertaa Yorkshire Puddingia, odottanut keskiviikkojen The Great British Bake Offin uusinta jaksoa kuin kuuta nousevaa, ihastellut hylkeitä, käynyt kahdessa Sea Lifessa yhden viikon sisällä, selviytynyt hirveimmästä työpäivästäni ikinä, istunut monena iltana kirjastossa lukemassa ihan vain päästäkseni irti työfiiliksestä, ikävöinyt Suomea, suunnitellut ulkomaanmatkaa...
Kuukaudessa ehtii kaikenlaista. Tulevallekin kuukaudelle on taas mukavia suunnitelmia. Kuukaudet kuluu ihan älytöntä vauhtia, ja tuntuu, et vuosi alkaa kohta olla jo lopuillaan... Ja joskus pitäis vielä päättää sekin, et mitä sitä nyt joskus ehkä tulevaisuudessa tai seuraavana vuonna tai mitä missä milloin... Oon yrittänyt tietoisesti ja tiedostamatta siirtää tulevaisuuteen liittyvät asiat taka-alalle, mut jossain aivojen takalohkossa kaivertaa ajatus siitä, et mitä tän jälkeen. No, ehkä mulla on aikaa miettiä sitä vähän joskus myöhemmin... Onhan tässä vielä melkein kolme kuukautta tätäkin vuotta jäljellä!


Tavoitteita tulevalle kuukaudelle:
  1. Selvitä marraskuun lomaviikon suunnitelmat
  2. Vietä joku (vapaa)päivä tekemättä mitään ✘ done  nooo, tavallaan...
  3. Tee jotain Halloweenmäistä ✘ done
  4. Käy syyspiknikillä ✘ done



lauantai 3. lokakuuta 2015

The Cake & Bake Show | London 2/10


Lokakuu! Aika kulkee hirveetä vauhtia ja syksy kolkuttaa jo ovella. Mulla ei kuun vaihde alkanut hassummin: Bongasin Lontoosta mielenkiintoiselta vaikuttavat leivontamessut, eikä niitä tietenkään voinut jättää väliin! Mukaan sain raahattua Lindan, jota ei tarvinnutkaan pahemmin seuraksi suostutella. Suunnattiin siis The Cake & Bake Show'hun heti ekana päivänä, perjantaina 2.10!



Orietta Basso

Jo valtavaan messutilaan astuessa sai huokailla ihastuksesta: Pitsikoristein päällystettyjä hääkakkuja, sokerimassasta taiteiltuja täysin aidon näköisiä kukkasia, minikokoisia kuppikakkuja ja vesimelonin makuisia macaronseja. Paikan päällä sai tehdä niin leivontatarvike- kuin leivonnaisostoksiakin, osallistua erilaisiin arvontoihin, maistella kymmenittäin erilaisia maistiaisia eri myyntipöydistä, ihailla kakkutaideteoksia, istuskella kahvilassa, imeä itseensä uusia ideoita ja katsella livenä julkkisleipureiden leivontademostraatioita.







Iskee valinnanvaikeus, kun yritän kertoa, mitä siellä sitten oikeesti oli. No, yksisarvisen kakan makuisia marenkeja, mustaherukka-rosmariini fudgea, Englannin parhaiksi äänestettyjä skonsseja, kristallikoristeltuja kakkulautasia, kymmenittäin erinäköisiä ja -makuisia kuppikakkuja, brownieita jokaiseen makuun, Liisa ihmemaassa -cake popseja, blueberry-gin -maustettuja käsintehtyjä vaahtokarkkeja, erimakuisia popcorneja, hyvää ruisleipää, Santa's Snowball -maustettua tomusokeria, yhden hengen kakkuja....
Kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Kurpitsa-macaronseja? Gluteenittomia, vegaanisia ja sokerittomia leivonnaisia? Kahvikupin muotoisia suklaatryffeleitä? Jep, löytyy.

Meringue Girls | Sateenkaarenvärinen on maultaan Yksisarvisen kakka




Reilu viisi tuntia kului The Cake & Bake Show'ssa hetkessä. Parhaiten mieleeni jäivät...

♥ All Sconesista hankkimamme suolaiset skonssit, jotka syötiin messukeskuksen laitamilla ja pidettiin taukoa kojuilla kiertelystä. Valkkasin fetajuustolla sekä valko- ja ruohosipulilla maustetun skonssin, joka oli aivan älyttömän hyvää! Englannin parhaaksi skonssiksi kruunatusta chorizo-pesto-skonssistakaan en kuullut vieruskaveriltani pahaa sanottavaa.

♥ Meringue Girlsin Yksisarvisen kakan makuinen marenki. Kuulemma karamellinmakuinen, mutta mistäs sitä koskaan tietää... Hillittömän söpöjä ja älyttömän hyvän makuisia!!

♥ Orietta Basson upeat sokerimassakoristeet.

♥ Messukävijöille suunnatun satu-teemaisen leivontakilpailun sato. Uskomattomia ideoita ja ihania toteutuksia! Näyttelypöydillä oli upeita luomuksia eri saduista: Liisa ihmemaassa, Petteri Kaniini, Harry Potter ja Disneyn sadut olivat hyvin edustettuina, mutta pöydillä näkyi kakkuja myös muun muassa teemoilla Paddington, Pingu, Kultakutri ja kolme karhua, Tähkäpää sekä Prinsessa ja herne.




Kakkukilpailun satoa. Tämän taideteoksen koosta kertoo jotain se, että pikkupöydän ääressä seisova Nasu oli pienen lego-ukkelin kokoluokkaa.

The Cake & Bake Show oli aivan hillitön. Mielellään lähtisin toistekin, jos siihen vain suinkin tulee mahdollisuus! Pää on nyt täynnä uusia leivontaideoita ja laukku täynnä käyntikortteja. Saa nähdä, kuinka pitkään niistä riittää iloa, ja milloin ois taas tarvetta päästä seuraaville leivontamessuille...