maanantai 28. syyskuuta 2015

Viime viikolla




Skotlannin reissun jälkeen oli vähän vaikee palata takaisin arkeen. Reissuelämään ehti jo tottua, joten kotona oleilu tuntu vähän turhauttavalta. Asiaa ei helpottanut alkuviikon yllätysvapaat saati sitten host-vanhempien ärsyttävä tapa olla kertomatta asioista allekirjoittaneelle.
Onneksi mieli vähän kirkastui loppuviikkoa kohden. Torstain ja perjantain työputki sujui varsin mallikkaasti, ja odottelin viikonlopun suunnitelmia kuin kuuta nousevaa. Työpäivinä käytiin testaamassa pojun kanssa lähileikkipuisto. Poju alkaa olla jo niin iso, että vauvakeinua uskaltaa jo kokeilla ja liukumäkeäkin vähän vilkasta! Uudet aktiviteetit on näitä au pair -elämän pieniä iloja.



Lauantaina sain vieraita Lontoosta, kun Linda tuli käymään täällä Medwayssa. Oli aivan älyttömän mukava päivä! Pääsin esittelemään Rochesterin ja Chathamin nähtävyyksiä, istutumaan prinsessakahvilassa ja kiertelemään muun muassa pieniä vintage- ja käsityömarkkinoita. Fleur de Théstä sain viimein hankittua pitkään himoitsemani teepannun, ja Chathamin High Streetillä saatiin kuunnella hauskaa katukonserttia. Hämärtyvässä illassa poikettiin Rochesterin pikkukaduille, ja päädyttiin ihanalle kukkulalle ihastelemaan aurinkoa, joka laski Medway-joen taakse. Tällaisina päivinä tykkään kotikaupungistani kaikkein eniten!

Sunnuntaina matkustin puolestaan Lontooseen, pääkohteena Lontoon merimieskirkko ja suomalainen au pair -tapaaminen. Kuukausittain järjestettävä tapaaminen järjestettiin nyt ekaa kertaa kesätauon jälkeen. Tää oli ensimmäinen kertani niin miitissä kuin merimieskirkollakin, ja mukavaa oli! Oli ihanaa tavata uusia, mukavia tyyppejä, syödä karjalanpiirakkaa ja ylipäänsä olla suomalaisessa seurassa! Ehdin jo vilkaista työvuorolistaani seuraavien kahden kuukauden osalta sillä silmällä, ja näillä näkymin saattaisin päästä ainakin kahteen seuraavaan tapaamiseen. Odotan innolla!




No, ettei nyt liian ruusuiseksi kuvitelmat mee, niin kerrottakoon, että tää maanantai on ollut varmaan yksi kauheimmista työpäivistäni ikinä. Poju on ollut älyttömän hankala, kakkaa on pyyhitty selästä asti (siis pojun, ei sentään minun...) ja lounasta syötetty yli tunti (eikä silti mennyt kuin puolet). Puhumattakaan siitä, että pojun päiväunet on tältä päivältä olleet murto-osan normaalista (ja käytös myös sen mukaista). Tai siitä, että pyykin pesusta ei meinannut tulla mitään, koska en saanut ratkottua pesukoneen uutta lapsilukkoa.
Tää viikko ei siis alkanut mitenkään lupaavasti, mut toivotaan et meininki taas vähän kohenee loppua kohden...

Postauksen kuvat on sunnuntaiaamupäivän pikavisiitiltä Lontoon Regent's Parkista. Vaikka jotain syksyn merkkejä täällä jo näkyykin, niin viimeistään se puiston kukkea ruusutarha vahvisti epäilyni siitä, että ensilunta saadaan tänä vuonna vähän odotella...




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Skotlannin ja Englannin eroavaisuuksia


Täällä sitä ollaan taas, kotona Chathamissa, yhdeksän päivän Skotlanti-reissun jälkeen! Vaikka vähän haikein mielin jätinkin järvet, kuusipuut ja vuoristomaisemat taakse, niin on ihan kiva olla taas kotona, nukkua omassa sängyssä ja juoda väritöntä vettä!
Reissun yhdeksästä yöstä seitsemän vietettiin siis host-perheen kanssa Länsi-Skotlannissa, tarkemmin sanottuna Lochgoilheadissa, lähellä Loch Lomondin kansallispuistoa. Kaksi muuta yötä nukuttiin meno- ja paluumatkalla Englannin puolella, menomatkalla Lake District -kansallispuiston alueella, ja tulomatkalle vuorostaan Peak District -kansallispuiston laitamilla.
Yhdeksässä päivässä ehdittiin nähdä ja tehdä vaikka mitä, ja tuuttekin täällä blogin puolella näkemään ja kuulemaan siitä vähän tarkemmin lähiaikoina. Ihan kaikkia yhdeksääsataa kuvaa ette kuitenkaan onneksi tuu näkemään...

Nyt, kun Skotlanti on vielä tuoreessa muistissa, ajattelin kirjoittaa postauksen Englannin ja Skotlannin eroavaisuuksista, joihin viikon reissulla törmäsin.



Tässä siis Skotlannin ja Englannin eroavaisuuksia, yhden viikon kokemuksella, olkaa hyvä!


Ruoka

Yllätys yllätys, Skotlannissa on ruokia ja juomia, mistä Englannissa ei olla kuultukaan. Perunaskonsseja, Irn Bruta ja Tablet -fudgea. Haggista, lampaan vatsalaukussa paistettua skotlantilaista perinneruokaa, näkyi ravintolamenuissa niin aamupalasämpylöiden välissä kuin pelkältäänkin.
Shortbreadeja, eli skotlantilaisia murokeksejä, oli joka puolella skottiruutukuvioisiin peltipurkkeihin aseteltuna.
Yhden kahvilan menuuta tarkastellessani törmäsin myös skotlantilaiseen aamiaiseen, joka oli vähän muunneltu versio English Breakfastista. Perinteinen englantilainen aamiainenhan sisältää muun muassa nakkeja, munakokkelia, papuja tomaattikastikkeessa, paistettuja herkkusieniä ja tomaatteja, paahtoleipää, pekonia ja Black Puddingia. Skottiversiossa oli korvattu muutama lajike muun muassa haggiksella ja perunaskonsseilla.


Aksentti

Ihana kamala skottiaksentti! Suriseva ärrä ja muut kummallisuudet. Etukäteen jännitin, totunkohan ollenkaan aksenttiin tai ymmärränkö ylipäänsä yhtään mitään. Paikan päällä totesin huolen olleen turha - ainakin lähes. Aika nopeasti uuteen aksenttiin tottui, vaikka piti kyllä keskittyä vähän enemmän ymmärtääkseen.
Tavattiin kyllä viikon aikana yksi host-isän kaukaisempi sukulainen, joka asui Skotlannin maaseudulla ja puhui niin käsittämättömällä skottiaksentilla, että ymmärsin hädin tuskin sanan sieltä täältä... En kuitenkaan ollut ainoa, sillä host-äiti sanoi jälkeenpäin, että silläkin meni puolet miehen puheesta yli ymmärryksen... Skottiaksenttiin tottuneella host-isällä ei sen sijaan ollut pahemmin vaikeuksia.


Hanavesi

No, jos lähdetään siitä, ettei se hanavesi englannissakaan mitenkään hyvältä maistu suomalaiseen hanaveteen verrattuna, mutta Skotlannissa vesijohtovesi oli kamalaa. Meidän loma-asunnossamme vesijohtovesi oli kellertävää ja kuulemma "täysin turvallista juoda", vaikka siltä se ei kyllä maistunut...


Maisemat ja luonto

Kauniita maisemia odotin Skotlannilta eniten. Ja voin sanoa, etten kyllä joutunut pettymään. Mulla oli aika korkeat odotukset, ja ajattelin, ettei Pohjois-Walesin reissun jälkeen Iso-Britannia vois pahemmin parempia maisemia tarjota, mutta toisin oli.
Yövyttiin viikko aivan huikeissa maisemissa Loch Lomondin kansallispuiston lähettyvillä, mikä ei ois voinut olla parempi paikka.
Vuoristomaisemia, kuusimetsiä, punertavia oravia ja sinisenä kimmeltäviä järviä. En oo missään nähnyt niin paljon kuusipuita, en edes Suomessa. Silti oli jotenkin ihanan kotoisa olo. Jos ne hillittömät vuoristomaisemat unohdetaan, niin näky ois hyvin voinut olla kuin Suomessa.


Rahat

Setelit oli erilaisia kuin Englannissa. Valitettavasti en saanut yhtään skottiseteliä itselleni, sillä kulutin reissussa hillittömät kymmenisen puntaa, enkä saanut ollenkaan vaihtorahaa... Mutta ihailin host-vanhempien setelivarastoja ja haaveilin et Englannissakin ois näin kivat rahat.
Hassua myöntää, että kun loppukeväästä vaihdoin muutaman eurokympin englannin puntiin, olin aivan häkeltynyt ja teki mieli kehystää yksi viiden punnan seteli seinää koristamaan. Nyt punnat näyttää omissa silmissä jo ihan tavallisilta ja viispennisen tunnistaa käsituntumalla pennin kolikosta. Kaikkeen sitä tottuu...


Me ei oikeastaan vietetty pahemmin aikaa niissä suurimmissa turistikohteissa tai isommissa kaupungeissa. Silti törmäsin pariin kilttiin ja sain kuulla, että Skotlannissa saa mennä 16-vuotiaana naimisiin, ja jotkut nuoret parit lähtee kuulemma Englannista Skotlantiin mennäkseen naimisiin (näin muun muassa host-isäni vanhemmat tekivät).
Ei musta esimerkiksi Walesissa tuntunut niinkään kuin olisi ollut toisessa maassa, mutta Skotlannissa tuli kyllä sellainen olo. Jotenkin mulle tuli sellainen fiilis, että skotlantilaiset itse ajattelee olevansa nimen omaan skotlantilaisia, ei brittejä. Moneen kertaan meiltä kysyttiin, mistä ollaan kotoisin, ja kun kerrottiin tulevamme Kentistä (maakunta Lontoon itäpuolella, jossa asumme), monet ihmettelivät silmät pyöreinä, että "Mistä? Ai jostain Englannistako?".
Mut Skotlanti oli aika ihana. Toivottavasti tulevien Skotlanninmatkojen myötä tääkin lista saa jatkoa!




keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Bath & Stonehenge 5.9

Oon aina ollut vähän skeptinen mitä ryhmämatkailuun tulee. Oon ajatellut joutuvani ikivanhaan hikiseen bussiin ja joutuvani kävelemään 24 tuntia yli-innokkaan oppaan perässä. Nyt rohkaisin mieleni ja varasin 20 tuntia ennen lähtöä paikan ryhmämatkalle Stonegengeen ja Bathiin. Ja ennakkoluulot osoittautuivat aivan turhiksi!
Suurin osa matkan osaanottajista oli joko turisteja tai opiskelijoita, eikä meitä ollut kuin noin 15 hengen ryhmä. Sekä Stonehengessä että Bathissa meillä oli omaa aikaa kierrellä paikkoja ja ihailla nähtävyyksiä, ja jos totta puhutaan, jäin vähän jopa kaipaamaan yli-innokkaan oppaan kaupunkikävelykierrosta! Ens kerralla varaan paikan sitten sellaselle retkelle.




Mun matkani alkoi jo 5.30, kun herätyskello soi ja vetäsin paniikissa edellisiltana valmiiksi laittamani vaatteet päälle ja kipitin ulos ovesta pimeään aamuyöhön. Lauantaisin ensimmäiset bussit kulkee täällä vasta aamulla seitsemän aikaan, joten mun piti olla ajoissa liikkeellä, että ehdin kävellä tunnin matkan meiltä asemalle. Seitsemältä hyppäsin Lontooseen vievään junaan, ja Google Mapsia apuna käyttäen löysin kuin löysinkin ajoissa ryhmämatkabussin pick up -pysäkin läheltä Lontoon Victoria Stationia. Hengähdin helpotuksesta kun tiesin, että se päivän vaikein osuus (bussipysäkin löytäminen) on nyt suoritettu...

Victorialta bussi pysähteli vielä muutamalla pick up -pysäkillä, ennen kuin päästiin viimein matkaan puoli kymmenen aikaan. Saavuttiin ensimmäiseen kohteeseemme, Salisburyyn Stonehengelle, vähän yhdentoista jälkeen.
En odottanut Stonehengeltä mitään ihmeempää, ja pakko myöntää, että se löytyi mun bucket listiltäni ainoastaan sen takia, että sehän on Englannin yksi must see -kohteista. Kivikehä ei siis aiheuttanut mussa sen suurempaa tunteiden paloa kuin korkeintaan huvittuneisuutta, kun sadat turistit räpsivät selfieitä monumentin vieressä...
Stonehengeä ympäröivä alue on suojeltu, ja Visitor Centeriltä itse kivikehälle tultiin vielä noin kilometrin matka bussilla. Stonehengehän on rakennettu noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, eikä sen merkitystä edelleenkään tunneta, minkä veikkaan olevan yksi syistä, miksi se viehättää monia.
Itse olin vähän pettynyt, ettei kiviä päässytkään hipelöimään (oonkin ihmetellyt, miten ne pysyy pystyssä!), mutta sen sijaan saamani ääniopas teki kyllä paikasta paljon mielenkiintoisemman verrattuna siihen, jos olisin vain kävellyt ympäri kivikehän ja palannut Visitor Centerille matkamuistomyymälää ihmettelemään.






Stonehengellä meillä oli pari tuntia aikaa, mikä riitti Stonehengellä vierailemiseen, näyttelyn koluamiseen ja matkamuistomyymälän kiertelyyn. Puoli kahdelta palattiin bussille ja lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Bathia. Maisemat läpi Wiltshiren maalaismaisemien oli ihanat! Auringonkukkapeltoja, apilameriä, pieniä maalaistaloja, vuoristoa... Yhdellä tiellä opas kertoi, että hyvällä säällä sieltä näkee aina Walesiin saakka.
Matkan oli tarkoitus kestää vajaa tunnin, mutta oppaamme onnistui jotenkin jättämään neljä matkustajaa kyydistä Salisburyyn, joten jouduttiin palaamaan puolivälissä takaisin, ja päästiin lopulta Bathiin aikataulusta myöhässä vasta kello kolme...
Myöhästyminen ei kuitenkaan haitannut, vaan enemmän ärsytti oppaan suhtautuminen asiaan, koska hänen mielestään vika oli kyseisten matkustajien, eikä hänen. Heh... No, saatiin kuitenkin reippaasti lisäaikaa Bathissa kiertelyyn, joten ei hätää!

Ensimmäiset kymmenen minuuttia Bathissa elin kauhunhetkiä, kun en saanut kameraa millään toimimaan. Nanosekunnin ajan ehdin jo haaveilla, että pääsisin viimein hankkimaan uuden kameran, mutta sitten totuus iski, ja tajusin, etten saisi ihanasta Bathista yhtään kuvaa. No, kymmenen minuuttia siihen siis lopulta meni, ennen kuin hoksasin muistikorttiluukun olevan auki... Hehe. Luukku kiinni ja johan toimi. Se siitä uudesta kamerasta...

Royal Crescent on äänestetty vuonna 2010 Englannin toisiksi kauneimmaksi kaduksi!





Bath oli ihana kaupunki, eikä kolme tuntia riittänyt mitenkään kaupungin koluamiseen! Arkkitehtuuri oli kaunista. Monet kaupungin 1700-1800 luvuilla rakennetuista rakennuksista on tehty kullanvärisestä kalkkikivestä, jota kutsutaankin Bath Stoneksi. Täällä jos missä kannattaa vaellella pikkukaduilla ja poiketa kartan määräämältä polulta. Kaupungin keskustassa on ihania kävelykatuja ja pieniä teehuoneita. Shoppailumahdollisuudet on hillittömät, ja kaikkea löytyy söpöistä pikkukaupoista isompiin ketjuliikkeisiin.
Tarkoituksena oli, että olisin käynyt katsastamassa Roman Bathsin, joka on varmaan Bathin suosituin nähtävyys, mutta enhän mä sinne tietenkään lopulta ehtinyt, kun en mennyt sinne ihan ensimmäisenä... Sen sijaan kävin ihastelemassa The Circus ja Royal Crescent -katuja sekä paria puistoa, ja onnistuin eksymään. Löysin myös ihanasta French Grey Interiors -liikkeestä kauan himoitsemani La De Da!:n stanssatun hopealusikan, joten ei tarvinnut tältä matkalta ihan tyhjin käsin lähteä!
Bathissa jäi vielä muutama paikka kaivertamaan. Roman Baths ja Prior Park on vielä ainakin näkemättä, ja ylipäänsä kolmessa tunnissa ei ehtinyt hirveesti kaupunkiin tutustua. Seuraava reissu on siis jo suunnitteilla!





Oppaamme kertoi, että Bathissa sanotaan olevan Iso-Britannian parasta jäätelöä (Lontoossa jäätelö on siihen verrattuna kuulemma sanonko mistä), ja osoitti lähellä olevaa jätskikahvilaa. Pitihän se käydä testaamassa ennen kuin palasin bussille kello kuudeksi. Valikoimat oli hillittömät: suklaakakku-, kiivi-, mustaherukka-, sitruuna-marenki- ja juustokakkujäätelöt nyt vain muutaman mainitakseni. Enkä muuten ollut ainoa ryhmämatkan osallistujista, joka oppaan neuvoja noudattaen päätyi kyseiseen paikkaan... Ja kyllä kannatti!

Lontooseen päästiin joskus kahdeksan aikaan, mutta ruuhkien takia olin Victorian asemalla vasta yhdeksältä, ja pääsin kotiin Chathamiin puoli yhdeksitoista. Seuraavana yönä ainakin nukutti...

Ihastuin ryhmämatkailun helppouteen, ja voitte olla varmoja, ettei tää jäänyt viimeiseksi ryhmämatkaksi, jolle osallistun! Ei tarvinnut huolehtia itse mistään bussireittikartoista tai sisäänpääsylipuista, ottaa selvää miten pääsee helpoiten Stonehengelle tai halvimmalla Bathiin. Piti vaan pitää huolta, että ehtii bussille sovittuun aikaan ja that's it. Tätä onkin kaivattu!



sunnuntai 6. syyskuuta 2015

3 kk Englannissa



Kolme kokonaista kuukautta. Kolme. Se tuntuu jonkinlaiselta rajapyykiltä, vaikkei se ole kokonaisesta vuodesta kuin neljäsosa.
Mutta siis oikeesti, kuka minut tunteva uskoi tosissaan, että tällainen nyhverö selviäisi au pairina vieraassa perheessä edes yhtä kuukautta? No, propsit sinne, koska pakko myöntää, etten uskonut siihen itsekään. (Tässä välissä kuitenkin myönnettäköön, että jo ekan viikon jälkeen huomasin, että eiköhän tästä vähän pidempi reissu tule. Oon viihtynyt loistavasti.) Täällä sitä kuitenkin vaan vielä ollaan, enkä kyllä oo  (ainakaan toivottavasti) palaamassa Suomeen vielä vähään aikaan!

Elokuussa mulle iski jonkinlainen matkailuväsymys.Taisin kuluttaa vapaapäivistäni vähän liikaa tien päällä ensimmäisen kahden kuukauden aikana... Nyt se alkaa onneksi jo helpottaa.
No, en mä kamalasti kyllä kotona viihtynyt tälläkään kertaa, mutta suurin osa reissuista kohdistui tähän Medwayn (Chathamin ja sen lähikaupunkien) alueelle. Oon löytänyt ihan hirveesti uusia, ihania paikkoja, kiinnostavia nähtävyyksiä, ihania maalais- ja vintage-marketteja, jännittäviä Public Patheja ja kivoja kauppoja. Tätä edesauttoi vanhempieni viikon kestävä vierailu Medwayssa, mikä ikään kuin pakotti kokeilemaan uusia bussireittejä ja etsimään uusia nähtävyyksiä. Oon myös alkanut oikeesti tykkäämään Medwaysta!
Medwayn koluamisen lisäksi ehdin myös käydä Orpingtonissa Charles Darwinin kotitalossa, kaksi kertaa Lontoossa, Maidstonessa sekä ryhmämatkalla Stonehengelle ja Bathiin (josta kirjoitan pian enemmän). Ihastuin tuohon ryhmämatkan helppouteen, joten suunnittelen jo tulevalle kuukaudelle samanmoista!

Viime kuussa valitin, etten uskalla puhua tarpeeksi englantia. Väitän, että ongelma on tässä kuukauden kuluessa kadonnut jonnekin! Ei musta oikeastaan tunnu, että puhuisin paaaljon enemmän, mutta jotenkin puhuminen on vaan helpompaa. Ehkä host-vanhemmille aiheesta jutteleminen auttoi? En edelleenkään höpötä, ehkä se ei vaan oo mahdollista tällaiselle hiljaiselle hissukalle, mutta uskallan selittää ihan yhdentekevistäkin asioista, kuten esimerkiksi miten näin kaupassa joulukalentereita (siis SYYSKUUSSA?!).

Syksy on selvästi saapunut. Sadetta on tullut taivaalta melkein päivittäin (ja vieläpä sopivasti heti vanhempieni vierailuviikon alettua...). Hellepäiviäkin alkaa jo olla ikävä, koska 17-asteen lämpötilat tuntuu jo ihan jäätäviltä. En tiedä, johtuuko se siitä, että ehdin tottua kesän lämpöön, tästä kosteasta ilmasta vai siitä, ettei talossa oo lämmitys päällä (koska on "kesä"), mutta jos ei siis tullut selväksi niin kylmä on. Pimeä tulee koko ajan aikaisemmin. Kaupoistakin oon tosiaan jo bongaillut joulukalentereiden lisäksi muun muassa joulukortteja ja jouluaiheisia askartelutarvikkeita, unohtamatta tietenkään postiluukusta kolahtanutta joululahjaesitettä! Joulukuumehan tässä iskee...

Mutta joo, siis hyvää kuuluu. Työt sujuu hyvin. Mun viimeisimpiä villityksiä on muun muassa The Great British Bake Off, jonka uutta tuotantokautta aloin seuraamaan. Kyseinen ohjelma (brittiversio Koko Suomi leipoo -ohjelmasta) on muuten aivan hilllllittömän suosittu täällä. Oon käynyt leffassa, syönyt Suomeksi tuliaisiksi saamaani ruisleipää hyyyyvin säästeliäästi ja saanut monenmonta rastia Iso-Britannia bucket listiini!


Muutama mieleenpainunut hetki tältä kuukaudelta:

  •    15.8. reissu Lontooseen. Oikeestaan jos aiemmin en oo oikein ymmärtänyt sitä Lontoon viehätystä, niin tänä päivänä huomasin kuitenkin pitäväni Lontoosta. Ehkä syy oli mitä loistavimmassa seurassa, tai siinä, että puhuin ääneni käheeksi, tai siinä, että yksinkertaisesti vaan tutustun Lontooseen kerta kerralta pahemmin. Mut oikeesti, vaikkei tehty mitään ihmeellistä, käveltiin pitkin Lontoon katuja, ihailtiin Hamleysillä Legoista rakennettuja kuninkaallisia, kuvattiin harmaahaikaroita St James Parkissa, niin tää päivä oli yksi parhaista Iso-Britanniassa viettämistäni päivistä.
  •    31.8. oltiin menossa vanhempieni viimeisenä Englanti-iltana yhteen meidän lähipubiin illalliselle. Tää oli vasta mun toinen pubi-illalliskokemus, ja ainakin tiedän, että kyseiseen paikkaan en enää eksy. Palvelu oli kamalaa ja lattia täynnä fish&chipsejä. Tilasin quorn-kasvislasagnea, ja eteeni kannettiin uunivuoan reunoille räiskynyt lasagne, jossa oli yhdellä lasagnelevyllä päällystettyä tomaattikastiketta. Ai, ja vieressä valkosipulileipää. Bon appétit! Great.Vierailuviikolta olis kyllä paljon hetkiä jaettavaksi. Oli i-ha-naa nähdä vanhempia pitkästä aikaa!! 
  •    5.9. kun ihmettelin Stonehengellä, mitä virkaa näillä vitsin kiviröykkiöillä oikeesti on?! Teki mieli nauraa, kun katteli niitä satoja selfieitä räpsiviä turisteja, joita bussi kuljetti Visitor Centeriltä koko ajan lisää ja lisää. Kun muut nuokkui bussissa ja mie ihailin keltaisena hohtavaa auringonkukkapeltoa ja laventelinlilaa apilamerta. Kun kävelin pitkin Bathin kauniita katuja ja eksyin, ja kysyin neuvoa kuusi kertaa, ja sain viimein tyhjentävän vastauksen ihanalla brittiaksentilla, jota huomasin yht'äkkiä rakastavani. Kun kävelin kotiin ja taivas oli täynnä tähtiä, ja mietin, miltäköhän Stonehenge näyttää oikeassa tähtitaivaan ympäröimässä yössä eikä vaan trikkikuvassa.



Tulevallekin kuukaudelle on luvassa kivoja suunnitelmia. Ollaan lähdössä neljän päivän kuluttua viikon "kesä"lomareissulle muun muassa Skotlantiin host-perheen kanssa, mitä odottelen jo! Syyskuussa on myös pari kiinnostavaa askarteluaiheista tapahtumaa, joihin ois kiva osallistua jos vain aikataulut antaa myöten. Ryhmämatkallekin on taas pakko päästä!! Kylmyydestä huolimatta oon myös aika innoissaan lähestyvästä syksystäkin (ja erityisesti talvesta ja joulusta...).


Tässä uusia tavoitteita tulevalle kuukaudelle (tällä kertaa vähän rennompia (paitsi huippustressaava nelonen!), kun on kerta se kesälomakin tulossa):

  1. Kuuntele skottiaksenttia sillä silmällä (tai siis korvalla) ✘ done
  2. Kirjoita blogiin uusi kulttuurieroavaisuuspostaus
  3. Hanki kuumavesipullo ✘ done
  4. Älä vaan osta yhtään joulukalenteria!!! Yankee Candle -joulukalenteri himottas kyllä niiiin... ✘ done



keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kello viiden teellä


Viime viikolla sain vieraita Suomesta, ja blogi on ollut siksi hieman hiljainen. Vanhempani tulivat viikon reissulle Englantiin, ja majoittuivat lähellä taloamme, joten nyhväsin kaiken vapaa-aikani niiden helmoissa. Oli ihanaa nähdä ihan livenä, eikä vaan tietokoneruudulta Skypen kautta! Esittelin Medwayta ja lempipaikkojani Lontoossa, ja pääsin itsekin tutustumaan ihan uusiin nähtävyyksiin ja paikkoihin jo tutuiksi tulleessa Medwayssa. Aivan ihana viikko!

Pääsin myös rastittamaan taas yhden jutun bucket listiltäni, sillä soitin pari päivää etukäteen ihanaan Fleur de Thé -nimiseen Shabby Chic -tyyliin sisustettuun kahvilaan Rochesterissa ja varasin meille kolmelle perinteisen englantilaisen Afternoon Tean eli iltapäiväteen torstaille, 27. elokuuta kello kaksi (ei siis kello viisi).




Afternoon Tea on ollut must-listallani ihan alusta asti, ja oli ihanaa päästä vihdoin ja viimein kokemaan rauhallinen iltapäivän teehetki Rochesterin nähtävyyksien ja pikkukauppojen kiertelyn lomassa.
Fleur de Thé tarjoilee Traditional- ja Luxury-versioita iltapäiväteestä. Meille varasin ensimmäisen vaihtoehdon, johon kuului tietenkin teetä, kolmioleipiä ja skonsseja kera clotted creamin ja hillon. Traditional Afternoon Tea maksoi yhdeltä hengeltä £9.95, joka on varsin kohtuullinen hinta iltapäiväteestä. Luksusversioon olisi kuulunut viiden punnan lisämaksusta lisäksi muita lämpimiä juomia sekä kahvilan leivoksia.




Teehetki oli just niin ihana kuin ajattelinkin. Breakfast Teallä täytetty teepannu tuotiin pöytään heti istahdettuamme.

Ensin tarjoiltiin kolmioleivät, jotka oli aseteltu ihanasti salaatinlehdin ja kirsikkatomaatein koristellulle kolmikerrosvadille. Keskimmäiseen kerrokseen oli varattu minulle kasvistäytteiset kolmioleivät, joiden täytteet olivat kananmuna-vesikrassi (meikäläisen Marks&Spencer -vakio! Ykköslemppari!), tuorejuusto-kurkku ja kananmuna-majoneesi. Ylä- ja alakerroksilta löytyi näiden lisäksi ainakin kana- ja kinkkutäytteisiä leipiä.

Kolmioleipien jälkeen kolmikerrosvati vaihdettiin toiseen, jossa odotti kolme vastapaistettua, lämmintä skonssia tarjoiltuna clotted creamin ja vadelma-karhunvatukkahillon kera.
Olin aiemmin maistanut ainoastaan kerran Fruit Sconesia Marks&Spencerin valikoimista, ja olin vähän pettynyt. Pakko myöntää, että vaikka tavallisesti liputan kaikkien M&S:n tuotteiden nimeen, niin ne niiden rusinaskonssit kyllä kalpeni näiden Fleur de Thén vastapaistettujen teeleipien rinnalla täysin ja totaalisesti.
Musta taisi tulla skonssi-fani. Ei lisättävää. Piste.




Kahvila itsessään oli aivan ihana. Astiat olivat upeasti Liisa Ihmemaassa -tyyliin eri parisia, mutta yhteen sointuvia. Kahvilan yhteydessä toimii pieni myymälä, ja käytännössä kaikki astiat ja muut kattaus- ja sisustustuotteet ovat myytävänä. Seuraavalla kerralla on varmaan pakko käydä hankkimassa ihana kolmikerrosvati tai teepannu... Tai ehkä koko kauppa tyhjäksi...
Kaikin puolin mitä täydellisin paikka nauttia Afternoon Tea:tä, ainakin tällaiselle Shabby Chic -intoilijalle ja prinsessaunelmoijalle. Makunsa kuitenkin kullakin, isäni antoi paikalle lisänimen pönötyskahvila... Tää ei varmasti ollut viimeinen kerta, kun nautin iltapäiväteetä!

Joko Afternoon Tea löytyy teidän bucket listiltänne?