Viime viikolla

Skotlannin reissun jälkeen oli vähän vaikee palata takaisin arkeen. Reissuelämään ehti jo tottua, joten kotona oleilu tuntu vähän turhauttavalta. Asiaa ei helpottanut alkuviikon yllätysvapaat saati sitten host-vanhempien ärsyttävä tapa olla kertomatta asioista allekirjoittaneelle.
Onneksi mieli vähän kirkastui loppuviikkoa kohden. Torstain ja perjantain työputki sujui varsin mallikkaasti, ja odottelin viikonlopun suunnitelmia kuin kuuta nousevaa. Työpäivinä käytiin testaamassa pojun kanssa lähileikkipuisto. Poju alkaa olla jo niin iso, että vauvakeinua uskaltaa jo kokeilla ja liukumäkeäkin vähän vilkasta! Uudet aktiviteetit on näitä au pair -elämän pieniä iloja.

Lauantaina sain vieraita Lontoosta, kun Linda tuli käymään täällä Medwayssa. Oli aivan älyttömän mukava päivä! Pääsin esittelemään Rochesterin ja Chathamin nähtävyyksiä, istutumaan prinsessakahvilassa ja kiertelemään muun muassa pieniä vintage- ja käsityömarkkinoita. Fleur de Théstä sain viimein hankittua pitkään himoitsemani teepannun, ja Chathamin High Streetillä saatiin kuunnella hauskaa katukonserttia. Hämärtyvässä illassa poikettiin Rochesterin pikkukaduille, ja päädyttiin ihanalle kukkulalle ihastelemaan aurinkoa, joka laski Medway-joen taakse. Tällaisina päivinä tykkään kotikaupungistani kaikkein eniten!

Sunnuntaina matkustin puolestaan Lontooseen, pääkohteena Lontoon merimieskirkko ja suomalainen au pair -tapaaminen. Kuukausittain järjestettävä tapaaminen järjestettiin nyt ekaa kertaa kesätauon jälkeen. Tää oli ensimmäinen kertani niin miitissä kuin merimieskirkollakin, ja mukavaa oli! Oli ihanaa tavata uusia, mukavia tyyppejä, syödä karjalanpiirakkaa ja ylipäänsä olla suomalaisessa seurassa! Ehdin jo vilkaista työvuorolistaani seuraavien kahden kuukauden osalta sillä silmällä, ja näillä näkymin saattaisin päästä ainakin kahteen seuraavaan tapaamiseen. Odotan innolla!

No, ettei nyt liian ruusuiseksi kuvitelmat mee, niin kerrottakoon, että tää maanantai on ollut varmaan yksi kauheimmista työpäivistäni ikinä. Poju on ollut älyttömän hankala, kakkaa on pyyhitty selästä asti (siis pojun, ei sentään minun...) ja lounasta syötetty yli tunti (eikä silti mennyt kuin puolet). Puhumattakaan siitä, että pojun päiväunet on tältä päivältä olleet murto-osan normaalista (ja käytös myös sen mukaista). Tai siitä, että pyykin pesusta ei meinannut tulla mitään, koska en saanut ratkottua pesukoneen uutta lapsilukkoa.
Tää viikko ei siis alkanut mitenkään lupaavasti, mut toivotaan et meininki taas vähän kohenee loppua kohden...

Postauksen kuvat on sunnuntaiaamupäivän pikavisiitiltä Lontoon Regent's Parkista. Vaikka jotain syksyn merkkejä täällä jo näkyykin, niin viimeistään se puiston kukkea ruusutarha vahvisti epäilyni siitä, että ensilunta saadaan tänä vuonna vähän odotella...