Näytetään tekstit, joissa on tunniste kieli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kieli. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Englannin ja Suomen eroavaisuuksia

Tätä listaa oon koonnut siitä asti, kun Englantiin jalallani astuin kesäkuussa 2015: Eroavaisuuksia, joita olen havainnut Suomen ja Englannin välillä. Aluksi näitä kertyi lähes jatkuvalla syötöllä, mutta ajan kuluessa kultuurierot alkoivatkin tuntua ihan itsestäänselvyyksiltä. Monia juttuja siis tästäkin listasta vielä puuttuu, jotka ovat yksinkertaisesti unohtunut tai alkaneet tuntua niin arkipäiväisiltä, etten ole edes ajatellut niiden jotenkin eroavan suomalaisesta kulttuurista. Hassua, mutta totta.

Aika monet kohdat on räikeästi kärjistettyjä stereotypioita Englannista ja englantilaisista, ja jotkut huomiot saattaa olla ihan tuulesta temmattuja, asuttuani ja seurattuani vain yhden brittiperheen elämää tässä tiiviisti kymmenen kuukauden ajan. Tässä kuitenkin lista asioista, joiden oon huomannut eroavan suomalaisesta kulttuurista!

Listaa saa jatkaa!

Astetta hienompia pääsiäispiparkakkuja Biscuiteers-piparkakkuliikkeessä Lontoossa
Juhlapyhät ja tapahtumat:
- Isänpäivää juhlitaan kesäkuussa ja äitienpäivää maaliskuussa
- Kaikki juhlat ystävänpäivästä isänpäivään ovat selvästi näkyvillä (etenkin kaupallisesti)
- Ystävänpäivä on pariskuntien juhla, ei ystävien, kuten Suomessa
- Joulukorttien lähettäminen on Englannissa ihan eri planeetalta: Kortteja tulee kuin senttejä Saunalahden mainoksessa, ja nimikkokortteja myydään myös esimerkiksi lemmikeille ja isosedille
- Joululahjoihin kirjoitetaan saajan lisäksi myös antajan nimi
- Joulupöydässä syödään paisettuja kasviksia, kalkkunaa ja luumuvanukasta
- Pääsiäisenä kaupat täyttyvät jos jonkinlaisista suklaamunista: Valikoimaa riittää minipienistä kullatuista suklaamunakarkeista yli kilon painoisiin, konvehdeilla täytettyihin valtaviin suklaamuniin
- Helmikuussa vietetään pannukakkupäivää, jolloin syödään pannukakkuja ja järjestetään Pancake Race -pannukakkujuoksukilpailuja
- 17. maaliskuuta on St Patrick's Day (Irlannin kansallispäivä), joka on jonkin verran näkyvillä Irlannin lisäksi myös Englannissa
- Pääsiäisenä lapsille järjestetään suklaamunankätkentää ja syödään Hot Cross Buneja

Penneistä muodostuu vaakuna
Ostokset, kaupat ja raha:
- Valuutta on punta
- Yleisessä käytössä ovat lähinnä 5-, 10- ja 20-punnan setelit (sekä tietenkin kolikot, 1- ja 2-punnan sekä 1-, 2-, 5-, 10-, 20- ja 50-pennin kolikot)
- Kauppoja on kaikille halukkaille halpoja vaatteita myyvästä Primarkista onnittelukortteja pursuaviin korttikauppoihin. Tarjonta on laaja ja valikoima huomattavasti suurempi
- Erikoistuneita liikkeitä on enemmän (esim. kala-, karkki-, joulukoriste- ja korttikauppoja)
- Apteekista voi löytää kaikkea lääkkeistä koruihin ja tuoksukynttilöistä adaptereihin
- Joidenkin kauppojen hisseissä ja liukuportaissa kuuluu naisen ääni, joka varoittaa ovien avautumisesta ja sulkeutumisesta / portaiden alkamisesta ja päättymisestä
- Jotkut hissit kulkevat automaattisesti jatkuvasti ylös ja alas
- Paljousalet ovat tavallisempia ja niitä hyödyntämällä säästö on melkoinen (esim. ruokakaupassa kolme yksittäin 60p maksavaa tuotetta voi yhdessä ostettuna saada yhdellä punnalla)
- Myös pikkuisista käteen hajoavista muovipusseista joutuu maksamaan ruokakaupoissa
- Kaikki kantavat ostoksilla mukanaan kierrätettyjä muovipusseja tai kestokasseja (ottakaa mallia, suomalaiset!)
- Rakennuksissa suomalaisittain "ensimmäinen kerros" on G eli Ground Floor, "toinen kerros" on 1st Floor, jne.
- Lontoon ulkopuolella kaupat ja kahvilat sulkeutuvat lähes poikkeuksetta neljän-kuuden välillä. Ruokakaupat ovat yleensä auki pidempään, isoimmat jopa 24/7
- Myös pikkukaupungeissa kaupat ja muut kohteet ovat usein sunnuntaisinkin auki
- Hintataso on hieman Suomea kalliimpi
- Erityisesti nähtävyyksien sisäänpääsymaksuihin saa pulittaa sievoisen summan
- Käteisellä maksaminen on yleisempää
- Lääkkeistä apteekeissa maksetaan tietty summa riippumatta lääkkeiden hinnoista. Alle 18-vuotiaiden lääkkeet ovat ilmaisia

Pyörä koriste-elementtinä Brogdale Collections -hedelmätarhassa Favershamissa
Liikenne:
- Liikenne vasemmanpuoleinen
- Kukaan ei käytä heijastinta talvella
- Autojen etuvalot on sammutettu kesäisin
- Autoilijoita suojateistä varoittavat asfaltissa valkoiset siksak-viivat
- Suurin osa liikkuu omalla autolla (paitsi Lontoossa julkisilla) ja kävelijöitä on todella vähän
- Pyöräilijät noudattavat autoilijoiden liikennesääntöjä ja ajavat autoteillä
- "Sunnuntaipyöräilijöitä" ei juuri ole, vaan suurin osa pyörällä liikkujista ovat todella omistautuneet harrastukselleen varusteita myöten
- Autoissa ei käytetä yleisesti ottaen talvirenkaita
- Kävelyteillä väistetään kohteliaasti ja annetaan tilaa vastaantulijoille, vaikka tiellä mahtuisikin kävelemään kaksi vieretysten
- Yli 60-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi bussilla
- Busseja on yksi- ja kaksikerroksisia malleja
- Liikenneympyröitä on lähes joka käänteessä
- Julkinen liikenne on sujuvaa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja yhteydet kaupunkien sekä muiden maiden välillä ovat hyvät
- Julkisen liikenteen käyttö on halvempaa, ja yhtiöiden välinen kilpailu kovempaa

Helmililjoja tammikuussa
Vuodenajat ja sää:
- Kesä alkaa englantilaisten mielestä vasta kesäpäiväntasauksen jälkeen
- Talvi on (yleensä) lumeton, mutta kostea ja sateinen. Lämpötilat eivät laske juurikaan nollaa alemmaksi
- Jo pieni lumikerros saa liikenteen sekaisin
- Sää on lämpimämpi, mutta esim. talvella jo nolla-asteessa tuntuu huippukylmältä kostean ilman takia
- Englannissa ei sada jatkuvasti, mutta sää on todella vaihtelevaa: Viiden minuutin rankkasadekuuro voi yllättää täysin pilvettömältä taivaalta, ja sade kestää harvoin koko päivää. Säätä on mahdoton ennustaa
- Kevätkukat (narsissit, helmililjat, mantelipuut, esikot, krookukset...) kukkivat jo tammikuussa
- Ruoho on vihreää talvikuukausinakin

Scotch Egg Lontoon Borough Marketissa
Ruoka ja juoma:
- Kaikki juovat teetä (lähinnä mustaa teetä maidolla ja sokerilla), ja sitä juodaan paljon
- Tyypilliset ateriat ovat aamiainen, kevyt lounas sekä päivällinen
- Lounaaksi syödään lähes poikkeuksetta vain leipää (esim. täytettyjä kolmioleipiä, paahtoleipää tai bageleita), joskus myös keittoa tai täytettyjä uuniperunoita (jacket potatoes)
- Tyypillisiä aamiaisruokia kaurapuuron lisäksi ovat esimerkiksi pienet, pyöreät pannukakut, vohvelit, murot, crumpetit ja esimerkiksi paistetulla kananmunalla ja pekonilla täytetyt englantilaiset muffinit (eräänlaisia sämpylöitä)
- Englantilainen perinteinen aamiainen (ns. "lämmin aamiainen") sisältää mm. pekonia, kananmunia, nakkeja, paistettuja kasviksia ja tölkkipapuja
- Ruokajuomana juodaan squashia (ns. mehua), ei vettä
- Paahtoleivän päälle laitetaan papuja tai spagettia tomaattikastikkeessa
- Leivän päälle levitetään hilloa ja / tai maapähkinävoita, marmeladia, marmitea ("yeast extract") tai suklaalevitettä
- Valmisruoat, puolivalmisteet ja säilykkeet ovat huomattavasti yleisempiä
- Leivonnassa käytetään yleensä valmismixejä tai valmistaikinoita
- Pubikulttuuri on voimissaan, ja sinne on myös ihan ookoo mennä lasten kanssa perhepäivälliselle arki-iltana
- Syöminen on epäterveellisempää (esim. lapsille kannetaan laukussa mukana perunalastupussia tai keksejä välipalaksi)
- Maitotuotteissa on enemmän rasvaa
- Rasvattoman maidon värikoodi on punainen ja täysmaidon tummansininen
- Ruskeaa kastiketta laitetaan joka paikkaan (esim. salaattiin, perunan tai riisin sekaan,...)
- Perunat kypsennetään mikrossa
- Jauhoihin on lisätty valmiiksi leivinjauhetta ja suolaa (self raising flour)
- Kolmen ruokalajin illallinen on tyypillisempi kuin Suomessa (usein illallinen sisältää vähintään kaksi ruokalajia, esim. pääruoka + jälkiruoka)
- Lähes kaikkiin perinneleivonnaisiin tulee kuivattuja hedelmiä (rusinoita, korintteja, sitrushedelmien kuorta jne.)
- Annoskoot ovat suurempia
- Ruoanlaitossa ja leivonnassa käytetään monipuolisemmin erilaisia eläinrasvoja
- Kasvikset syödään yleensä keitettyinä tai muuten kypsennettyinä
- Kaupoissa myydään paljon pieniin pusseihin pakattuja sipsi-, karkki- ja keksipusseja, joita laitetaan esimerkiksi lasten eväsrasioihin tai syödään välipalana
- Karviaisia käytetään paljon leivonnassa

Kaiken pahan alku ja juuri: hampaat
Lapset:
- Jo 6-kuukautiselle annetaan lähes kaikkea syötäväksi (salmiakkikin kelpaa...)
- Neuvolakulttuuria ei ole, ja neuvolatyylisessä tarkastuksessa käydään ensimmäistä kertaa syntymisen jälkeen 10-kuukautisena
- Koulu alkaa 4-vuotiaana
- Kouluissa käytetään koulupukua
- Kaikki pikkulapsen vaivat ovat hampaiden puhkeamisen syytä (vrt. Suomessa korvatulehdus)
- Jo 1-vuotias juo teetä (maitoon sekoitettuna tuttipullosta)
- Pienille lapsille ei laiteta edes talvisin lapasia tai pipoja
- Lapset on otettu hyvin huomioon esimerkiksi ravintoloissa, leikkipaikkoja on lähes joka nurkan takana ja ruokakaupoissa myydään lapsille muun muassa nallenmuotoisia kinkkuleikkeitä ja kanafileitä
- Lapsilla on todella paljon erilaisia harrastuksia (usein lähes jokaisena viikonpäivänä), ja ne aloitetaan jo hyvin nuorena (jopa alle kouluikäisenä)


Kotityöt:
- Tiskejä ei huuhdella, vaan kuivataan yltä päältä saippuassa
- Roska-auto hakee kerran viikossa pihalta kaikki roskat, siis myös kompostijätteen, metallit, pahvit ym.
- Useissa talouksissa ei ole kompostijätettä, vaan ruoantähteet laitetaan suoraan sekajätteeseen
- Lasi, metalli ja muovi lajitellaan samaan keräysastiaan
- Kaikki vaatteet silitetään vauvan ruokalappuja ja alkkareita myöten

Pubi Brixtonissa
Englantilaiset:
- Perinteiset käsityöt ovat edelleen suosittuja (esim. ristipisto- ja tilkkutyöt, kirjonta, pitsinnypläys, korttiaskartelu, ompelu, neulonta, virkkaus...), eivätkä esim. nykyaikana suositut paperiaskartelut (skräppäys, Project Life...) ole kovinkaan suosittuja
- Tuoksut on kova sana (tuoksutabletteja on niin astiapesukoneeseen kuin kuivausrumpuunkin, puhumattakaan vessatuoksuista, tuoksukynttilöistä, huonetuoksuista...)
- Emmerdale on pakko nähdä joka päivä
- Keräily (postimerkit, posliiniastiat, seinävaatteet, koriste-esineet...) on huomattavasti yleisempää
- Kohteliaisuus on verissä (esim. pleasea hoetaan joka välissä, ja yleisimmin käytetyt sanat ovat varmasti pardon, sorry ja thank you)
- Tuntemattomat voivat hyvin tulla puhumaan kahvilassa, bussipysäkillä ja kassajonossa. Small talk on yleistä
- Sukulaisiin pidetään enemmän yhteyttä, ja myös kaukaisemmat sukulaiset ovat läheisiä
- Kukaan ei puhu suoraan, vaan kierrellään ja kaarrellaan
- Selän takana juoruillaan häpeilemättä (esim. kirjastotädit kovaan ääneen asiakkaiden edessä...)
- Toppatakki heinäkuussa ja shortsit joulukuussa on ihan ookoo
- Jamie Oliver, Suomessakin tunnettu huippusuosittu brittiläinen tv-kokki, on pikkutyttöjen päiväunien kohde ja kotiäitien idoli
- Eläköidyttyään englantilaiset haaveilevat muuttavansa Ranskan maaseudulle (vrt. suomalaiset Espanjaan)
- Niin aikuiset kuin lapsetkin käyvät hammaslääkärissä puolen vuoden välein
- Ihmiset ovat pinnallisempia eivätkä näytä herkästi todellisia tunteitaan. Tekohymy on parempi kuin naama peruslukemilla

Brittiläisen kylpyhuonesuunnittelun helmiä
Miljöö ja asuminen:
- Talot on lähes poikkeuksetta rakennettu tiilestä, kivestä tai betonista
- Talojen puutarhat ovat pieniä ja yleensä hyvin hoidettuja (jos ruohoa ylipäänsä on jätetty näkyviin...)
- Lähes joka huoneessa on kokolattiamatot (meiltä moiset puuttuvat ainoastaan keittiöstä, kylppäreistä ja kodinhoitohuoneesta)
- Myös kokolattiamattojen päällä pidetään mattoja
- Talot ovat yleensä hyvin lähellä toisiaan, ja ne ovat korkeita ja kapeita. Kolmikerroksisia taloja on paljon
- Etenkin Pohjois-Englannin vuoristotiet ovat hyvin mutkittelevia
- Tiet ovat kapeita
- Autot parkkeerataan autotien reunaan (tämän ja ylemmän yhdistelmän seuraukset voitte kuvitella)
- Käsienpesualtaissa on usein kylmä ja kuuma vesihana erikseen, eli "sopivaa" vettä on mahdotonta saada
- Ulko-ovi avautuu sisäänpäin
- Talot ovat talvisin todella kylmiä
- Pistorasioissa on kolme reikää
- Pistorasiat voi painaa katkaisijasta päälle ja pois
- Vanhoja rakennuksia, raunioita, linnoja ja kirkkoja on huomattavasti enemmän (ts. jokaisen nurkan takana)
- Maalle muuttaminen on halutumpaa

Jääkaappi Puhelinpylväsrunoutta Lontoon Neal's Yardissa
Kieli:
- Kaikkia jälkiruokia kutsutaan nimellä pudding, oli kyseessä sitten vanukas, jogurtti, kakkupala tai mansikkatrifle
- "Hiya, you alright" on yleinen lausahdus / toteamus, eikä sillä välttämättä tarkoiteta kysyä kuulumisia
- Miespuolinen bussikuski voi hyvin vastata kysymykseen bussin reitistä "Yes, darling", kassatädit sanoo usein "Hello my love", ja ylipäänsä suomen kielessä "hellittelynimiksi" käsitettyjä kutsumanimiä voi hyvin käyttää ventovieraista (etenkin vanhemmat henkilöt): Darling, love, baby, sweetie, sweetheart...
- Aivastamisen jälkeen sanotaan aina Excuse me ja toiselle Bless you
- Vahvoja sanoja, kuten love, death ja hate käytetään huomattavasti herkemmin, mutta esimerkiksi ruoan tms. ei koskaan sanota olevan pahaa (vaan esimerkiksi ei minun makuuni)
- Pelkän ei:n sanominen on epäkohteliasta, ja esimerkiksi jostain kieltäytyessä on hyvä sanoa esimerkiksi No thank you, I'm fine

Yleistä:
- Aikaero on kaksi tuntia
- Mittayksikköinä käytetään jalkoja, tuumia, maileja, kuppeja, unsseja, paunoja jne.



sunnuntai 21. helmikuuta 2016

3 + 1 kirjavinkkiä

Hyvä kirja on sellainen, joka saa kylmät väreet kulkemaan läpi selkäpiin, kun kannen sulkee viimeisen kerran. Sellainen, joka herättää ajatuksia ja jota jää pohdiskelemaan pitkäksi aikaa. Sellainen, jonka luettuaan haluaa lukea kaikki kyseisen kirjailijan teokset siltä istumalta. Sellainen, joka saa miettimään, miten tällainen kirja on osattu edes kirjoittaa. Sellainen, johon ei malta asettaa kirjanmerkkiä väliin. Sellainen, joka tekee mieli ostaa omaksi heti sen luettuaan, vaikkei koskaan enää lukisikaan sitä uudestaan.
Tässä neljä kirjaa, jotka ovat kaikki sellaisia.



The Year I met You
Cecelia Ahern (2015)

"Nothing can bend to our will. I neglected my garden and I allowed the slugs to take over. That is exactly what I have done with myself."

Kaikki on varmasti vähintäänkin kuulleet Ahernin P.S. I Love You (Suom. P.S. Rakastan sinua) -esikoisteoksesta, josta on tehty myös loistava elokuvaversio. Olen innostunut lukemaan nyt Ahernin romaaneja enemmänkin, enkä ihmettele, miksi kyseinen irlantilaiskirjailija on niin suosittu! Ahernin tyyli on omaperäinen, ja vaikka kirjojen teemat ovat hyvinkin arkisia, niissä on todella mielikuvituksellinen, viisas ja ajatuksiaherättävä ote.
The Year I met You kertoo Jasminesta, kolmikymppisestä työnarkomaanista, joka saa potkut työstään ja joutuu ensimmäistä kertaa elämässään tilanteeseen, jossa vapaa-aikaa on enemmän kuin liikaa. Kyllästyttyään tyhjänpanttina olemiseen ja vihaamansa naapurin tarkkailuun, hän päättää kohdistaa tarmonsa puutarhanhoitoon. Pikku hiljaa hän oppii enemmän niin itsestään, uudesta harrastuksestaan kuin naapureistaankin.
Teos sopii kuin nakutettu tämänhetkiseen slow down -elämäntyylibuumiin. Se on pohdiskeleva aikuisen ihmisen kasvutarina ystävyyden siivittämänä, täynnä ajatuksia herättäviä kielikuvia ja mielenkiintoista symboliikkaa. Takakannen suljettuaan ei voi kuin miettiä, mikä tässä elämässä olikaan tärkeää.

Vinkki: Monet Ahernin kirjoista on suomennettu, joten tätäkin voi toivon mukaan odotella käännettäväksi lähitulevaisuudessa!



Saving Grace
Jane Green (2014)

"The more perfect the illusion, the more her secrets will recede. Or so she thinks.
If she just keeps running and running, keeps being the perfect wife, mother, cook, the past will surely just disappear."

Saving Grace kertoo Gracesta, menestyneestä, kaikkien ihailemasta, kuuluisan kirjailijan vaimosta, jolla on ulkopuolisen silmin täydellinen elämä: Menestyksekäs ura kokkina, upea tyyli ja kukoistava parisuhde. Totuus on kuitenkin toinen. Grace tekee kaikkensa pitääkseen yllä kulisseja, joiden luomaan valheelliseen totuuteen hän uskoo itsekin. Kaiken kaaoksen keskellä kuvioihin astuu Beth, täydellistäkin täydellisempi kaikesta huolehtiva assistentti, joka alkaa pikku hiljaa hivuttautua Gracen elämään vieden mennessään kaiken. Gracen täytyy päättää, haluaako jatkaa elämäänsä täydellisten kulissien keskellä, vai tavoitteleeko hän aitoa onnellisuutta.
Hidastempoisuudestaan huolimatta Saving Grace imaisee mukaansa ensimmäisestä luvusta lähtien. En voinut muuta kuin jännittää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu ja miten kirja ylipäänsä loppuu. Teos oli yllätyksiä täynnä alusta loppuun saakka, eikä lopputulos ollutkaan niin itsestäänselvä kuin aluksi luulin.
Plussaa vielä ihanista, tarinaan liittyvistä resepteistä, joita löytyy melkein joka luvun lopusta ilman, että ne tuntuisivat pakotetuilta ja päälleliimatuilta.



Snow Flower and the Secret Fan
Lisa See (2005)
Suom. Lumikukka ja salainen viuhka

"My tassels parted and I saw that his eyes were cast down. He was looking at my feet. I blushed. I held my breath, hoping to still the tassels so he wouldn't glimpse the emotions on my cheek. I didn't move neither did he. I was sure he was still examining me. All I could do was wait.
Finally, my husband said, 'I've been told you're very pretty. Are you?'"

Tätä kirjaa ei voi ylistää liikaa. Kerronta on välillä suorastaan naurettavan yksitoikkoista ja yksityiskohtiin paneutuminen niin pikkutarkkaa, että esimerkiksi lukiessani jalkojen sidonnasta paha olo nousi kurkkuun ja teki mieli jättää lukeminen sikseen. Mutta silti Snow Flower and the Secret Fan on aivan mielettömän loistava.
Jos tykkää historiallisista romaaneista, on kiinnostunut kiinalaisesta historiasta tai tykkäsi Geishan muistelmista, tämä kirja on oikea valinta. Tarina kertoo 1800-luvun Kiinaan syntyneestä, tavallisen perheen tytöstä Lilysta, jonka seitsemänsenttiset, onnistuneen jalkojensidonnan myötä syntyneet pieniksi käpristyneet jalat takaavat hänelle loisteliaan tulevaisuuden.
Lily kertoo romaanissa epäonnisen elämäntarinansa syntymästään 80-vuotiaaksi saakka kahdensadan vuoden takaisessa Kiinassa, ystävyyden ja velvollisuuksien siivittämänä. Se herättää ajatuksia ja mielenkiintoa, järkyttää ja saa nauramaan.

Vinkki: Romaani on suomennettu, ja siitä on tehty myös samanniminen elokuva.



One Perfect Summer
Paige Toon (2012)

"The colour drains from my face.
 'Are you alright?' Lizzy asks. 'You look like you've seen a ghost.'
'I've just remembered something,' I say in a low voice.
'What?'
I tell her.
'So you would have seen it well before the wedding,' she says slowly. 'Would you have still said yes?'
I don't dare to think about it."

Tarinan päähenkilö, Alice, on kesälomareissulla Dorsetissa vanhempiensa kanssa, ja tapaa sattumalta lähipubissa työskentelevän pojan, Joen. Suloinen kesäromanssi on yhtä tunteiden vuoristorataa, yllättäviä käänteitä ja painajaismaisia tapahtumia, ja päättyy lopulta pariskunnan eroon. Vuodet kuluvat, eikä Alice voi unohtaa Joeta, mutta kun tämä ilmestyy vuosien kuluttua täysin muuttuneena takaisin Alicen elämään, onko jo liian myöhäistä?
One Perfect Summer oli ensimmäinen Toonin kirja, jonka luin, ja ihastuin heti. Olen lukenut sen jälkeen neljä muutakin Toonin teosta, ja vaikka ne ovat kaikki olleet yllättäviä ja ennalta-arvaamattomia, tämä on kyllä pysynyt ehdottomana listaykkösenä. Tuntuu, että muissa Paige Toonin kirjoissa on samantyyppinen kaava, ja päähenkilöiden elämä pyörii lähes poikkeuksetta akselilla Australia-Englanti, mutta tässä teoksessa Toon on rikkonut kaavojaan, ja luonut jotain ihan erilaista ikimuistoisia hahmoja myöten.
Varoitus: Aiheuttaa järkyttävää matkakuumetta kesäisen Dorsetin rannikoille ja kaipausta Cambridgeen Cam-joen varteen.


***

En ollut koskaan lukenut englanninkielistä romaania ennen Englantiin tuloa. Jep, myönnän, se lukion englannin neloskurssin luettavaksi tarkoitettu romaanikin jäi puolitiehen. Otin Suomesta pari pokkaria mukaan, kun tulin tänne kesäkuussa 2015, ja pikaisesti ne imaistuani piti keksiä jotain uutta luettavaa. Päädyin siis lähikirjaston hyllyjä selailemaan, ja nyt musta onkin tullut paikan vakiasiakas. Ensimmäinen englanninkielinen lukemani romaani oli Helen Fieldingin Bridget Jones: Mad About the Boy. Helppoa ja kevyttä chick litiä, jonka juonenkaaressa oli helppoa pysyä mukana, kun henkilöt ja tapahtumat olivat jokseenkin tuttuja edellisistä suomeksi lukemistani kirjoista. Yllätyin, miten helppoa englanniksi lukeminen onkaan, ja se antoi lisämotivaatiota uusien ja erilaisten kirjojen lainaamiseen. Nyt oonkin ehtinyt lukea näiden kahdeksan kuukauden aikana jo lähes kolmekymmentä englanninkielistä romaania: dekkareita, trillereitä, rakkaushömppää, historiallisia romaaneja, pohdiskelevia elämäntarinoita, ja lista vain pitenee!
Luen oikeastaan lähes aina, kun liikenee ylimääräistä vapaa-aikaa: Junamatkoilla, bussia odotellessa, yksin ruokapöydässä, iltaisin nukkumaan käydessä... Lukeminen auttaa keskittymään ja vie ajatukset pois ikävistäkin asioista.


Miksi kannattaa lukea kirjoja?
  1. Aina oppii jotain uutta. Ihan aina. Oli kirja sitten englannin-, suomen- tai minkä tahansa kielinen. Erityisesti nyt englanninkielisiä romaaneja luettuani huomaan, että englanninkielisten tekstien kirjoittaminen on nyt huomattavasti helpompaa, puhumattakaan tietenkin luetunymmärtämisestä ja laajentuneesta sanavarastosta!
  2. Pääsee uusiin paikkoihin. Parhaiten kirjoitetut kirjat imevät mukaansa ja saavat lukijan tuntemaan olevansa milloin Pariisin sotkuisilla pikkukaduilla, milloin jääkylmän Tampereen jäisellä asfalttitiellä, milloin Victoria Stationin Marks&Spencerissä ostamassa Egg&Watercress -sandwichia. Kirjoja lukemalla pääsee elämään ihan uusissa maailmoissa, sellaisissakin, joita ei ole oikeasti edes olemassa, omassa sängyssä loikoillen.
  3. Voit olla hetken joku ihan muu, samaistua kirjan henkilöön ja elää ihan uudenlaista elämää sivujen sisällä.
  4. Lukeminen avartaa elämänkatsomusta ja kehittää luku- ja kirjoitustaitoa sekä kriittisyyttä.


Mikä on sinun lempikirjasi ja miksi?



lauantai 30. tammikuuta 2016

Kielikiemuroita


Mä en oo koskaan ollut mikään luonnonlahjakkuus englannissa, korkeintaankin ehkä keskitasoa. Sellainen kasin oppilas. Ylioppilaskirjoituksissakin kirjoitin pitkästä englannista hikisesti C:n, mihin olin todella tyytyväinen, sillä etukäteen tehdyt yo-paketit ja harjoituskokeet olivat olleet lähes poikkeuksetta tasoa B.
Suurin ongelmani englannin kielen kanssa on aina ollut sen puhuminen ja kuullunymmärtäminen. Kirjoittaminen sujuu ja luetunymmärtämisessäkään ei ole vaikeuksia, kielioppi juuttuu päähän itsestään, ja uudet sanatkin tarttuvat pääkoppaan - ainakin kirjoitusasultaan - jos niitä vain jaksaa tarpeeksi ahkerasti päntätä.
Mut loppujenlopuksi käytännössä tällaisella englanninkielentaidolla, kirjotus- ja lukutaidolla, ei kauhean pitkälle pötkitä: Ei ketään muuta kuin englanninkurssin opettajaa kiinnosta, osaatko kirjoittaa oikein sanan pedestrian, vaan tärkeintä on se, että osaat lausua sen oikein ja tulet ymmärretyksi.

En tullut Iso-Britanniaan au pairiksi opiskellakseni englantia, vaan päädyin tänne ainoastaan mukavalta vaikuttaneen host-perheen perässä. Oikeastaan hain host-perhettä koko Euroopan alueelta ilman sen suurempia rajoituksia. Juttelin ranskalaisten, italialaisten ja irlantilaisten perheiden kanssa, mutta lopulta päädyin Iso-Britanniaan.

No joo, en mä mikään toivoton tapaus oo englannissa koskaan ollut, eikä mulla oo ollut oikeastaan ollenkaan ongelmia kuullunymmärtämisessä tai puhumisessa täällä Englannissa aloitettuani hommat englantilaisessa perheessä au pairina, vaikka olinkin siitä vähän huolissani ennen tänne saapumistani.
Kaikesta huolimatta huomaan kuitenkin edistyneeni näiden kahdeksan kuukauden aikana, niin puhumisessa kuin kuullunymmärtämisessäkin!

Aluksi jännitin puhumista kamalasti: Mitä jos mua ei ymmärretä? Puhunko ihan naurettavalla Suomi-aksentilla? Lausunko sanat oikein? Käytänkö oikeanlaisia ilmaisuja?
Jossain kolmen kuukauden kohdalla huomasin, että jännitys oli kaikonnut. Suurin oivallukseni englanninpuhumisen kannalta oli se, ettei mun tarvitse kuulostaa englantilaiselta puhuakseni englantia. Ei mun tarvitse kopioida englantilaista aksenttia tai lausua sanoja samalla äänenpainolla. Jo pelkästään Iso-Britanniassa on niin paljon eri tavalla englantia puhuvia maahanmuuttajia - puhumattakaan englannin alueellisista aksenteista - ettei sillä ole oikeasti mitään väliä, miten puhun, jos vain kuuntelija ymmärtää, missä mennään!


Mutta mitä mä olen sitten oikein oppinut näiden kahdeksan kuukauden aikana englannin kielestä?
No, sen lisäksi, että puhun nyt huomattavasti rohkeammin ja huomaan kuullunymmärtämiseni parantuneen, oon oppinut tietenkin myös lausumaan sanoja oikealla tavalla. Virheitä tulee edelleen, esimerkiksi kaupunkien nimien kanssa. Nykyään kuitenkin esimerkiksi arkkiviholliseni recipe solahtaa suusta suoraan muodossa resepii eikä risaip. Heh.
Pleaset tulee jo lähes luonnostaan, vaikka välillä vielä nekin unohtuu. Oon myös imuroinut englantilaisten kohteliaisuuskäytäntöjä ja yrittänyt parhaani mukaan kuunnella ja opetella englantilaisten tapaa puhua ja ilmaista asioita. Kun kysytään, tarvitsenko jotain, en vastaa enää vain epäkohteliaasti ei, vaan "no, it's okay". On auttanut paljon, että host-vanhempani ovat syntyperäisiä englantilaisia, ja heitä matkimalla oon oppinut vähän sitä suin tätä.
Uskallan harrastaa small talkia tuntemattomien kanssa bussipysäkillä ja keskustella oikeastaan aiheesta kuin aiheesta. En enää pelkää, etten ymmärtäisi mitä kanssakeskustelija sanoo, vaan kysyn toistamaan, jos en ymmärtänyt. Ja toisinpäin. Jos en muista jotain sanaa, voin leikkiä pelaavani aliasta ja kiertää ja kaarrella. Aina ei voi muistaa tai tietää. Tärkeintä on, että saa asian selitettyä tavalla tai toisella.
Oon myös oppinut valtavan kasan uusia sanoja, vaikka luulin, ettei se voisi olla enää edes mahdollista. Voisin väittää, että ainakin vauva- ja lapsiaiheinen sanasto on tullut hyvinkin tutuksi, ja kauan sitten työmuististani kadonneet arkipäiväiset sanat on kaivautuneet esiin jostain säilömuistin perukoilta. Uutta oppii vähän väliä!
Olen lukenut valtavan kasan englanninkielisiä romaaneja täällä ollessani, ja aina jokaisesta ilmaantuu vähintäänkin yksi sana, mistä en ole ennen kuullutkaan, mutta joka tulee tutuksi asiayhteydestä. En ehkä koskaan tuu tarvitsemaan sanoja kuten palanquin, mutta tiedänpähän nyt mistä puhutaan, jos joskus tulevaisuudessa vielä törmään aiheeseen.


Ja ei, en edelleenkään kuulosta miltään pårhålta brittipankkiirilta. En sano lovely joka toisessa lauseessa tai kutsu kanssaihmisiä sanoilla love ja darling. En kuulosta miltään natiivipuhujalta, ja vaikka arkitilanteista selviänkin helposti, edelleen mulla menis kyllä sormi suuhun jos pitäis alkaa syvällisesti puhua politiikasta tai selittää kantaani EU:sta.
Tässä asioita, joita edelleen harjoittelen:

  • Kysymyksiin vastaaminen kieltävästi / myöntävästi: Yes, it is; No, he doesn't; ...
    Siis ei, mulla ei ole ongelmia vastata kysymyksiin, mutta ongelmana on se, että vastaan yhä edelleen usein kysymykseen, johon voin vastata lyhyesti, ainoastaan yes tai no. Sinänsähän siinä ei ole mitään ongelmaa, koska kanssapuhuja ymmärtää yskän, mutta olen ollut aistivinani, että etenkin virallisissa tilanteissa lyhyet, "päätteettömät" vastaukset koetaan vähän liiankin tuttavallisina tai muuten vaan epäkorrekteina. Ihan viime viikkoina oon onneksi saanut petrattua tässä asiassa!
  • Säännölliset verbien imperfektien ed-pääte: Baked, walked, ...
    Jostain syystä tiettyjen verbien ed-pääte on musta ihan älyttömän vaikea lausua, (etenkin jos pääte täytyy lausua kuten sanassa baked - beikt) ja yritän aina parhaani mukaan kiertää sen sanomalla asian jotenkin muuten. Tästä on tullut mulle oikeesti iso ongelma, koska tuntuu, etten edes uskalla yrittää lausua kyseisiä sanoja, koska pelkään kuulostavani naurettavalta. Harjoittelemallahan sitä vain oppii...
  • Yksikkö ja monikko: There is / are
    Siis mä en tajua miten tää voi olla niin hankala juttu! Vaikka tiedostan asian, että there are many cars , niin lähes järestään suusta lipsahtaa aina there is many cars. Ehkä sillä on jotain syytä asiaan, että sain kynittyä tavan pois kirjoitetusta tekstistä vasta lukiovuosina, eli toisin sanoen puhutusta kielestä tän kyntäminen vie varmaan vielä hetken.

Koska kaikki ei kuitenkaan suju aina niin kuin Strömsössä, on mullakin ollut tässä kahdeksan kuukauden aikana omia tähtihetkiä, mitä puhumiseen tulee. Osa on varmaan jo unohtunut, ja nyt harmittaa, etten kirjoittanut kaikkia heti muistiin. Vaikka aluksi hävetti, niin näin jälkeenpäin olisi ihan hauska virkistää muistia ja nauraa itselleen... Tässä pari mokaa, joita nyt lähes kahdeksan kuukautta myöhemmin hymyillen muistellen:
  1. Meinasin tilata ravintolassa vodkaa veden sijaan
    Oltiin syömässä ensimmäisellä Englanti-viikollani ravintolassa host-vanhempien kanssa, ja pyysin tarjoilijalta water, please. Muutenkin vähän meluisassa ympäristössä onneton lausumisasuni sai tarjoilijan luulemaan, että haluan vodkaa. Tapauksen jälkeen oon opetellut aina tilaamaan nimenomaan tap wateria, hanavettä, pelkän waterin sijaan, ettei vaan sattuisi väärinymmärryksiä...
  2. Kehuin host-pojun vartaloa
    Suomeksihan vauvojen "aluspaitoja" kutsutaan sanalla body, ja ajattelin sen olevan lainasana, jota käytetään Englannissakin. Ei käynyt mielessäkään, että body olisikin suit, ja menin hurmioissani kehumaan pojun "bodya". Tarkoituksenani oli siis kehua supersöpöä Nalle Puh-aiheista aluspaitaa, eikä pojun vartaloa. En korjannut tilannetta, ja vielä tänäkin päivänä mulla on fiilis, että host-äitini vaikutti jotenkin loukkaantuneelta.
  3. "Ai mihin sä olet menossa?"
    Tätä sattuu itse asiassa silloin tällöin vieläkin. Oon tosi huono lausumaan kaupunkien nimiä oikein, ja host-vanhempani ovat huonoja ymmärtämään vähän-jotain-sinnepäin -tyylisiä yrityksiäni. Mieleen on jäänyt erityisesti kerta, kun olin menossa Canterburyyn. Yritin lausua kaupungin nimen tyyliin känterböri, vaikka se lausutaan khäntriböri, ja lopulta päädyttiin etsiskelemään Canterburya google mapsista, että saataisiin selvyys mihin ihmekaupunkiin se Milla nyt onkaan lähdössä. Canterbury on siis meiltä vain lyhyen ajo- tai junamatkan päässä, ja se on hyvinkin suosittu kaupunkikohde niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa.
    Myös reissu Bathiin jäi mieleen, kun juna-aseman lipunmyyjä piirsi käsillään ilmaan kylpyammeen muotoisen kuvan ja kysyi "ai siis Bathiin? Niin kuin Bath?". Jep, just sinne.




sunnuntai 6. syyskuuta 2015

3 kk Englannissa



Kolme kokonaista kuukautta. Kolme. Se tuntuu jonkinlaiselta rajapyykiltä, vaikkei se ole kokonaisesta vuodesta kuin neljäsosa.
Mutta siis oikeesti, kuka minut tunteva uskoi tosissaan, että tällainen nyhverö selviäisi au pairina vieraassa perheessä edes yhtä kuukautta? No, propsit sinne, koska pakko myöntää, etten uskonut siihen itsekään. (Tässä välissä kuitenkin myönnettäköön, että jo ekan viikon jälkeen huomasin, että eiköhän tästä vähän pidempi reissu tule. Oon viihtynyt loistavasti.) Täällä sitä kuitenkin vaan vielä ollaan, enkä kyllä oo  (ainakaan toivottavasti) palaamassa Suomeen vielä vähään aikaan!

Elokuussa mulle iski jonkinlainen matkailuväsymys.Taisin kuluttaa vapaapäivistäni vähän liikaa tien päällä ensimmäisen kahden kuukauden aikana... Nyt se alkaa onneksi jo helpottaa.
No, en mä kamalasti kyllä kotona viihtynyt tälläkään kertaa, mutta suurin osa reissuista kohdistui tähän Medwayn (Chathamin ja sen lähikaupunkien) alueelle. Oon löytänyt ihan hirveesti uusia, ihania paikkoja, kiinnostavia nähtävyyksiä, ihania maalais- ja vintage-marketteja, jännittäviä Public Patheja ja kivoja kauppoja. Tätä edesauttoi vanhempieni viikon kestävä vierailu Medwayssa, mikä ikään kuin pakotti kokeilemaan uusia bussireittejä ja etsimään uusia nähtävyyksiä. Oon myös alkanut oikeesti tykkäämään Medwaysta!
Medwayn koluamisen lisäksi ehdin myös käydä Orpingtonissa Charles Darwinin kotitalossa, kaksi kertaa Lontoossa, Maidstonessa sekä ryhmämatkalla Stonehengelle ja Bathiin (josta kirjoitan pian enemmän). Ihastuin tuohon ryhmämatkan helppouteen, joten suunnittelen jo tulevalle kuukaudelle samanmoista!

Viime kuussa valitin, etten uskalla puhua tarpeeksi englantia. Väitän, että ongelma on tässä kuukauden kuluessa kadonnut jonnekin! Ei musta oikeastaan tunnu, että puhuisin paaaljon enemmän, mutta jotenkin puhuminen on vaan helpompaa. Ehkä host-vanhemmille aiheesta jutteleminen auttoi? En edelleenkään höpötä, ehkä se ei vaan oo mahdollista tällaiselle hiljaiselle hissukalle, mutta uskallan selittää ihan yhdentekevistäkin asioista, kuten esimerkiksi miten näin kaupassa joulukalentereita (siis SYYSKUUSSA?!).

Syksy on selvästi saapunut. Sadetta on tullut taivaalta melkein päivittäin (ja vieläpä sopivasti heti vanhempieni vierailuviikon alettua...). Hellepäiviäkin alkaa jo olla ikävä, koska 17-asteen lämpötilat tuntuu jo ihan jäätäviltä. En tiedä, johtuuko se siitä, että ehdin tottua kesän lämpöön, tästä kosteasta ilmasta vai siitä, ettei talossa oo lämmitys päällä (koska on "kesä"), mutta jos ei siis tullut selväksi niin kylmä on. Pimeä tulee koko ajan aikaisemmin. Kaupoistakin oon tosiaan jo bongaillut joulukalentereiden lisäksi muun muassa joulukortteja ja jouluaiheisia askartelutarvikkeita, unohtamatta tietenkään postiluukusta kolahtanutta joululahjaesitettä! Joulukuumehan tässä iskee...

Mutta joo, siis hyvää kuuluu. Työt sujuu hyvin. Mun viimeisimpiä villityksiä on muun muassa The Great British Bake Off, jonka uutta tuotantokautta aloin seuraamaan. Kyseinen ohjelma (brittiversio Koko Suomi leipoo -ohjelmasta) on muuten aivan hilllllittömän suosittu täällä. Oon käynyt leffassa, syönyt Suomeksi tuliaisiksi saamaani ruisleipää hyyyyvin säästeliäästi ja saanut monenmonta rastia Iso-Britannia bucket listiini!


Muutama mieleenpainunut hetki tältä kuukaudelta:

  •    15.8. reissu Lontooseen. Oikeestaan jos aiemmin en oo oikein ymmärtänyt sitä Lontoon viehätystä, niin tänä päivänä huomasin kuitenkin pitäväni Lontoosta. Ehkä syy oli mitä loistavimmassa seurassa, tai siinä, että puhuin ääneni käheeksi, tai siinä, että yksinkertaisesti vaan tutustun Lontooseen kerta kerralta pahemmin. Mut oikeesti, vaikkei tehty mitään ihmeellistä, käveltiin pitkin Lontoon katuja, ihailtiin Hamleysillä Legoista rakennettuja kuninkaallisia, kuvattiin harmaahaikaroita St James Parkissa, niin tää päivä oli yksi parhaista Iso-Britanniassa viettämistäni päivistä.
  •    31.8. oltiin menossa vanhempieni viimeisenä Englanti-iltana yhteen meidän lähipubiin illalliselle. Tää oli vasta mun toinen pubi-illalliskokemus, ja ainakin tiedän, että kyseiseen paikkaan en enää eksy. Palvelu oli kamalaa ja lattia täynnä fish&chipsejä. Tilasin quorn-kasvislasagnea, ja eteeni kannettiin uunivuoan reunoille räiskynyt lasagne, jossa oli yhdellä lasagnelevyllä päällystettyä tomaattikastiketta. Ai, ja vieressä valkosipulileipää. Bon appétit! Great.Vierailuviikolta olis kyllä paljon hetkiä jaettavaksi. Oli i-ha-naa nähdä vanhempia pitkästä aikaa!! 
  •    5.9. kun ihmettelin Stonehengellä, mitä virkaa näillä vitsin kiviröykkiöillä oikeesti on?! Teki mieli nauraa, kun katteli niitä satoja selfieitä räpsiviä turisteja, joita bussi kuljetti Visitor Centeriltä koko ajan lisää ja lisää. Kun muut nuokkui bussissa ja mie ihailin keltaisena hohtavaa auringonkukkapeltoa ja laventelinlilaa apilamerta. Kun kävelin pitkin Bathin kauniita katuja ja eksyin, ja kysyin neuvoa kuusi kertaa, ja sain viimein tyhjentävän vastauksen ihanalla brittiaksentilla, jota huomasin yht'äkkiä rakastavani. Kun kävelin kotiin ja taivas oli täynnä tähtiä, ja mietin, miltäköhän Stonehenge näyttää oikeassa tähtitaivaan ympäröimässä yössä eikä vaan trikkikuvassa.



Tulevallekin kuukaudelle on luvassa kivoja suunnitelmia. Ollaan lähdössä neljän päivän kuluttua viikon "kesä"lomareissulle muun muassa Skotlantiin host-perheen kanssa, mitä odottelen jo! Syyskuussa on myös pari kiinnostavaa askarteluaiheista tapahtumaa, joihin ois kiva osallistua jos vain aikataulut antaa myöten. Ryhmämatkallekin on taas pakko päästä!! Kylmyydestä huolimatta oon myös aika innoissaan lähestyvästä syksystäkin (ja erityisesti talvesta ja joulusta...).


Tässä uusia tavoitteita tulevalle kuukaudelle (tällä kertaa vähän rennompia (paitsi huippustressaava nelonen!), kun on kerta se kesälomakin tulossa):

  1. Kuuntele skottiaksenttia sillä silmällä (tai siis korvalla) ✘ done
  2. Kirjoita blogiin uusi kulttuurieroavaisuuspostaus
  3. Hanki kuumavesipullo ✘ done
  4. Älä vaan osta yhtään joulukalenteria!!! Yankee Candle -joulukalenteri himottas kyllä niiiin... ✘ done



torstai 6. elokuuta 2015

2 kk Englannissa



Tänään vietetään taas kuukausipäivää, enkä voi kun ihmetellä, miten nopeesti aika kuluu... Kaks kuukautta Englannissa tuli täyteen, ja päätin taas vähän koota yhteen kuukauden kuulumisia.


Kuukauden aikana oon ehtinyt matkustelemaan aika paljon - ainakin sen perusteella, että matkapäiväkirjaan raapustettujen budjettilaskelmien mukaan oon tässä kakkoskuukauden aikana ehtinyt tuhlaamaan pelkästään bussi- ja junamatkoihin (siitäkin huolimatta, että etsin aina kiven alta halvimmat mahdolliset juna- ja bussimatkatarjoukset) kepeät 150 puntaa... Hupsista. Se on yli puolet kuukauden rahanmenoista. Mut enhän mä tänne tullutkaan mitään puntakassaa pulskistuttamaan, vaan kokemuksia hakemaan, joten toivotaan, et ens kuussa matkustusmenot on vähintäänkin 200 puntaa!
Oon käynyt Canterburyssa, Lontoossa, Greenhithessä taas pariin otteeseen, Favershamissa, Birminghamissa, Pohjois-Walesissa sekä Brightonissa, ja kierrellyt Medwayn, eli Chathamin ja sen lähikaupunkien, nähtävyyksiä. Kuukauden paras reissu oli matka Pohjois-Walesiin.

Koti-ikävää ja Suomi-ikävää oon potenut aika ajoin, kuitenkin lähes viikottain. Yleensä ikäväpuuskat ajoittuu iltaan, kun on muutenkin väsynyt.
Englannin menoon on jo niin tottunut, että on alkanut löytää yhä enemmän huonojakin puolia alun kuherruskuukauden jälkeen. Hyvänä esimerkkinä se, että englantilaiset ei sano mitään suoraan, vaan kierrellään ja kaarrellaan. Jos tekee jotain väärin, niin ei sitä ainakaan päin naamaa tulla sanomaan, mikä on muuten älyttömän noloa asianomaiselle. Pitäis kaikista pikkuseikoista vetää jotain johtopäätöksiä, mikä on suomalaisten suorasukaisuuteen tottuneena aika outoa ja hankalaa...
Mutta toisaalta, jotkut ensin hankalalta tuntuneet paikalliset tavat on nykyään ihan arkipäivää. Eli kaikkeen tottuu jos vaan jaksaa olla kärsivällinen. Kai.  

Työarki eli aupparointihommat on sujuneet hyvin. Kotitöitä ja lastenhoitoa. Suurin muutos on varmaan siinä, että poju on nyt oppinut konttaamaan, ja se on semmosta pikakonttausta, ettei sitä voi jättää sekunniksikaan vahtimatta, kun muuten se on jo järsimässä sähköjohtoja tai menossa yläkertaan... Rauhalliset ajat, kun pystyi lukea sohvalla kirjaa pojun kölliessä playmatilla, on siis tipotiessään - mikä ei oo mikään huono asia. Kerran kävi niin, että vein olohuoneesta likaiset astiat keittiöön tiskikoneeseen, ja kun palasin takaisin (20 sekuntia), pojua ei näkynyt missään. Löysin sen lopulta pikkusesta raosta sohvan takaa. Siinähän oli jännät paikat, kun yritin kalastella sitä sieltä pois...
Vaikka alle yksvuotiaan hoitaminen on välillä vähän yksinäistä, niin on mielenkiintosta nähdä, miten nopeasti se kehittyy ja oppii uusia asioita! Kyllä mä kohta saan siitä juttukaverinkin.

Jos kesäkuu ja heinäkuun alku vietettiin hellelukemissa, niin tässä kuukauden aikana lämpötilat on vaihdellut välillä 17-25C. Ihan mukavan kesäiset säät, muttei mitään superlämmintä, mikä kyllä passaa meikäläiselle. Öisin saattaa tosin olla aika kylmä, ja vaikka meidän talo on upouusi, on talo näin kesäöisin aika kylmä, kun lämmitys ei oo päällä. Villasukat on tulleet tarpeeseen.
Sadepäiviä on ollut enemmän kuin kaksi, mutta kyllä ne varmaan melkein yhden käden sormen pystyy laskemaan. Englannin sään epävakaisuus on kyllä tullut huomattua, sillä aamulla voi paistaa aurinko, ja parin minuutin kuluttua taivaalta sataa kissoja ja koiria. Toukokuun puolella koettiin kuulemma kaikki neljä vuodenaikaa yhden päivän aikana, kun kylmä kevättuuli muuttui ensin rankkasateen kautta raekuuroksi ja päättyi lopulta lämpimään auringonpaisteeseen.

Musta tuntuu, että oon jumittunut täysin paikalleni mitä tulee englannin puhumiseen. En huomaa juurikaan edistystä verrattuna kuukaudentakaiseen. Ongelma ei niinkään ole siinä puhumisessa, sillä small talk kyllä luonnistuu ja arkikeskustelut rullaa, mut en millään uskalla avata suutani, jos pitäis vaan höpistä niitä näitä. Tai jos pitää selittää jotain pitkää juttua, niin yleensä mua alkaa jännittää ja sanat menee sekaisin. Se on turhauttavaa. Oonko ainoa?
En todellakaan oo mikään puhelias luonne, mutta tänne tultuani se on vaan jotenkin vielä korostunut. Kun meillä on vieraita, päädyn yleensä vaan sivustaseuraajaksi, enkä ota juuri osaa keskusteluun, jos multa ei kysytä mitään. Omista kuulumisista kerron kysyttäessä vaan lyhyesti. Tunnen itseni hirveen epäkohteliaaksi, ja pelkään, että englantilaiset ajattelee samoin...
Oonkin nyt yrittänyt jotenkin henkisesti valmistautua siihen, että nyt mä alan höpöttää niitä näitä ja lopetan sen harmittelun niistä vääristä prepositioista ja siitä et tulinko ylipäätään ymmärretyks. En pääse muuten ikinä tästä nössöilystä eroon. Puhuttiinkin jo asiasta host-vanhempien kanssa, ja sovittiin et ne pitää huolen siitä et avaan suuni useammin!


Kuukausi sitten asettamani kuukausitavoitteet meni kaikki aika nappiin, joten nyt tarvitaan uus lista. Kolmannen Englanti-kuukauden aloitan hyvillä mielin!

Tavoitteet tulevalle kuukaudelle:
  1. Puhu sikana englantia (tai vähintään kanana, vaik ei ois asiaa!) ✘ done
  2. Tutustuta isäntäperhe suomalaiseen ruokaan ✘ done | Ruispuikula ei ollu oikein mieleen...
  3. Keksi joku uusi harrastus ✘ done
  4. Käy yönyli matkalla (taas) En ehtinyt!


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Viikko kännykällä



1 // Maalaismaisemissa
2 // Kävin hankkimassa postimerkkejä lähipostista. Pyysin punnan merkkejä ja valmistauduin vastaanottamaan kuningattarenpäitä, mutta sainkin hienoja Waterloo-merkkejä! Ehkä postimies muisti miut viime kerralta, kun pyysin kuoreen kauniita postimerkkejä. Asiakaspalvelu Englannissa on ainakin huippuluokkaa!
3// ♥


1 // En kestä! Teepusseja, joiden mukana tulee teepussinotin. Hugs, Squeeze Me! Kuka haluaa joululahjaksi??
2 // Ihastuin Bluebellgrayn ihaniin pussilakanasetteihin. Ehkä joskus...
3 // Sorruin ostamaan ensimmäisen peltipurkin Englannissa. Keräilen niitä, ja täällä Briteissä upeita peltipurkkeja tulee vastaan jatkuvasti, joten joku raja on ollut hyvä vetää. Mut tätä Skotlanti-maisemaa en voinut jättää M&S:n hyllylle...


1 & 2 & 3 // Torstaina lähdin päämäärättömälle bussiajelulle, ja päädyin parin tunnin päästä Favershamiin. Päätin vierailla Brogdale Collectionsissa, joka on ollut mielessä jo pitkään. Kyseessä on siis maatila, jonka hedelmätarhasta löytyy yli 4000 eri lajia omenoita, kirsikoita, pähkinöitä, luumuja, päärynöitä, marjoja ynnä muita. Pelkästään omenoita on 2200 eri lajia.
Brogdale Farmilla on pieniä myymälöitä, muun muassa hedelmäkauppa, jonka tuotteet tulee omasta hedelmätarhasta. Maatilalla järjestetään myös erilaisia festivaaleja ja tapahtumia, esimerkiksi keväällä Hanami, alkukesästä mansikkamarkkinat ja heinäkuussa kirsikkafestivaalit. Muutakin ohjelmaa löytyy. Lisäksi hedelmätarhaan järjestetään esittelykierroksia, jolle itse osallistuin. 12 punnan Orchard Pass kirpaisi vähän, mutta hintaa vastaan pääsen vierailemaan hedelmätarhalla vapaasti koko vuoden ensi kesään saakka!
Hedelmätarhakierros oli ihan huippu. Nyt heinäkuussa on kirsikka-aika, ja päästiin maistelemaan parin varhaisomenalajikkeen lisäksi erilaisia kirsikoita. Valikoima oli hillitön: Oli pieniä, isoja, vaaleanpunaisia, tummanpunaisia, pinkkejä, kirkkaanpunaisia, keltaisia, mustia, oransseja, keltapunaisia, makeita, kirpeitä...
Keräsin kirsikoita kotiinviemisiksi varmaan sen 12 punnan edestä, heh...


1 // Loppuviikon onkin satanut lähes tauotta. Onneksi ihana sateenvarjo pelastaa.
2 // Kortti Rovaniemeltä ♥
3 // Luin loppuun Paige Toonin One Perfect Summer -romaanin. Suosittelen!
Ennen Britteihin tuloa olin lukenut tasan yhden romaanin englanniksi - ja senkin vain puoliväliin. Tänne tultuani oli pakko ottaa nenän eteen englanninkielinen kirja, ja yllätyin melkoisesti, kun sen lukeminen sujuikin yhtä sujuvasti kuin suomenkielisen! One Perfect Summer olikin jo kuudes romaani, jonka oon tässä parin kuukauden Englannissa oloni aikana ehtinyt imasta... Kaiken muun hyvän lisäksi Chick Lit -kirjallisuuden taso on täällä huomattavasti Suomea korkeampi, joten luettavakaan ei ihan heti lopu kesken!



maanantai 6. heinäkuuta 2015

1 kk Englannissa


Kuukausi on vierähtänyt salamannopeasti. Toisaalta se tuntuu älyttömän pitkältä ajalta. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu... Vastahan mä seisoin tuskastuneena passintarkastusjonossa ja jännitin host-perheen tapaamista kauhuissaan!

Sää
Sää on ollut mitä parhain. Sateisia päiviä on ollut kuukauden aikana tasan kaksi, aurinkoisia 28. Myytti Englannista ikuisen sadekauhen maana on kumottu. Viime viikolla saatiin nauttia (lue: kärsiä) kivasta helleaallosta, mutta muuten lämpötilat on pysyneet ihan säällisen kesäisissä 20-30 asteen lukemissa koko kuun.
Ruusut on ollut kauneimmillaan, ja nyt kukkii hortensiat. Oon nähnyt ensimmäistä kertaa luonnonvaraisia unikoita. Kaikkialla on tosi vehreää ja kesäistä!

Koti-ikävä
En ole oikeastaan kärsinyt koti-ikävästä, kummallista kyllä. Ehkä vähintään joka toinen päivä kotiin soittamani Skype-puhelut auttavat asiaan... Välillä etenkin iltaisin koti-ikävä nostaa päätään. Tai kun olin kipeänä tai kun väsyttää. Ainakin toistaiseksi ne on kuitenkin olleet vain ohikiitäviä ajatuksia.
Sen sijaan kulttuurishokin piirteitä oon havainnut jo muutamaan otteeseen. Englantilaiset idioottimaiset tavat ärsyttää (kuten se, ettei tiskejä huuhdella tai että ruokalaputkin silitetään), ruoka on pahaa ja kukaan ei osaa sanoa nimeäni oikein (olen milloin niin "Miila", "Mila" kuin "Miili"). Mutta niinhän se on, että kaikkeen (periaatteessa.. Ehkei niihin säilyketölkissä lilluviin löysiin spagetteihin tomaattikastikkeessa) tottuu ajan myötä.
Hassua kyllä, näin kaukana kotoa Suomea ajatellessa näyttäytyy vain se kiiltokuvamaa sinisine järvineen ja kesämökkirantoineen. Kiiltokuvissa ei kuulu itikoiden ininää tai sada juuri koskaan. Ehkä juuri siitä syystä ikävöin Suomesta (ihmisten lisäksi) tällä hetkellä lähinnä kesää, järvessä uimista ja valoisia iltoja.

Host-perhe
Perhe on osoittautunut just niin mukavaksi kuin millaisen kuvan puolen vuoden aikana lähetetyistä sähköpostiviesteistä sainkin. Oon kotiutunut hyvin. Mut otetaan tosi hyvin huomioon, vapaapäivistä pidetään huolta ja asioistani ollaan kiinnostuneita. Ei tunnu, että olisin vain töissä täällä, vaan ennemminkin oon kuin perheenjäsen.
Oon tutustunut isovanhempiin, iso-isovanhempiin, serkkuihin ja täteihin. Isovanhempien kanssa ollaan paljon tekemisissä, ja ne on oikein mukavia.
Mitään suurempia ongelmiakaan ei oo tullut. Jotkut tavat ja pienet jutut tietenkin ärsyttää, mutta eiköhän se oo ihan normaalia. Eiköhän niitä ärsytä ihan samalla tavalla.

Englanti ja matkustaminen
Tää on ensimmäinen kerta, kun olen käynyt Iso-Britanniassa, mutta oon tykästynyt maahan kovasti. Englanti on oikeestaan ollut aika samanlainen kuin mitä kuvittelin.
Kuukauden aikana olen reissannut kahdesti Lontooseen, Maidstoneen sekä Greenhitheen ja kerran Doveriin. Tänään ekan kuukauden kunniaksi tein myös päivämatkan Rochesteriin. Myös Chathamin alue on tullut aika tutuksi. Oon tehnyt päivittäin kävelylenkkejä lähitienoolla, tutustunut bussireitteihin ja käynyt tsekkaamassa niin Chathamin keskustaa kuin satamaakin muutamaan kertaan. En enää eksy, muistan katujen nimiä ja osaan mennä mihin haluan. Tiedän myös, mihin asti pitää kävellä, että säästän bussilipussa huikeat 1,20 puntaa ja missä kannattaa käydä postissa, jos haluaa kuoreen Liisa ihmemaassa -postimerkkejä...

Kieli
Host-perheeni on siis englantilainen, joten englantia tulee treenattua niin töissä kuin vapaallakin. Kuullunymmärtämisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia alusta lähtien, mutta puhuminen jännittää vieläkin (vaikkei kyllä läheskään niin paljon kuin aluksi). No, jos verrataan kuukaudentakaiseen, jolloin avasin suuni vain jos oli pakko (eli kysyin tai kommentoin vain jos oli asiaa), niin nyt pystyn jo puhumaan kunnollisia, pitkiä lauseita ja kertomaan välillä yhdentekevistäkin asioista. En enää jännitä bussilippujen hankkimista tai muita arkipäiväisiä tilanteita. Jotain kehitystä siis. Small talkia en silti edelleenkään harrasta (paitsi kun joudun uhriksi kassajonossa tai bussipysäkillä).
Kirjojen lukeminen englanniksi sujuu kuin vettä vaan, välillä huomaan ajattelevani englanniksi ja suomea en pysty puhumaan edes perheen kesyrotille.. Hyvin kuitenkin sujuu edelleen suomeksi puhuminen ja kirjoittaminen, eli ei mitään hätää sen suhteen.


Seuraavan kuukauden aloitan hyvillä mielin (varsinkin, kun se alkaa vapaapäivillä!). Mulla on muutamia mukavia matkustussuunnitelmia, ja tavoitteena olisi saada myös pankkitili viimein avattua (kuukauden verran on tehty töitä sen eteen, hitaasti mutta varmasti...). Olisi kiva, jos löytäisin lähialueelta jonkun toisen au pairin, jonka kanssa jakaa kokemuksia.

Tavoitteet tulevalle kuukaudelle:


  1. Käy yönyli matkalla  ✘ done
  2. Löydä joku toinen au pair ✘done 
  3. Hanki pankkitili  ✘done 
  4. Osallistu johonkin tapahtumaan / kurssille  ✘done



sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kuulumisia


Tajusin, etten matkakuulumisten lisäksi ole oikeastaan paljoa kirjottanut, että miten täällä oikeastaan menee. Nyt korjaan tilanteen!

Tänne kuuluu oikeastaan aika tosi hyvää. No, lukuunottamatta sitä, että sain flunssatartunnan host-vanhemmiltani, ja olen ollut nyt kipeänä pari päivää. Perheen poikakin on kipeänä, ja muutaman yön se on nukkunut huonosti ja ollut päivällä siis tosi väsynyt. Mutta jotain hyötyä tästä flunssastakin: Olen saanut nukuttua univelkaa pois, ja viime yönä nukuin putkeen kokonaiset 11 tuntia...
Ja ehkä on ihan hyväkin vaan viettää välillä aikaa sohvan nurkassa Bridget Jonesia lukien. Nää kaks päivää tänä viikonloppuna onkin nimittäin olleet tähän mennessä ensimmäiset Englannissa, jolloin en oo poistunut kotipihaa kauemmas. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut niin täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, etten oo oikein malttanut vaan olla.

Oon rohkaistunut puhumaan enemmän, vaikka vieläkin kaikki kielioppivirheet hävettää. Oikeastaan kun jouduin Doverin reissulla itsenäisesti hoitamaan asioita, kyselemään neuvoa ja neuvottelemaan bussikuskin kanssa parhaista lippumahdollisuuksista, huomasin, että kyllähän tää sujuu aika hyvin. Jee. Se toi vähän lisää itseluottamusta.
Mutta ei, oon edelleenkin hissukka suomalainen, enkä osaa harrastaa small-talkia, kuuntelen mieluummin kuin puhun ja avaan suuni vain jos on asiaa. Ehkä pitäis olla enemmän brittiläinen.


Oon kotiutunut jo aika hyvin, enkä oo oikeestaan kärsinyt koti-ikävästä ollenkaan (lukuunottamatta muutamaa iltaa..). Päivärytmit ja tavat on tulleet tutuiksi, enkä tarvitse enää apua kodinkoneiden käytössä. Vieläkin tosin tiskikonetta tyhjentäessä joudun kurkkimaan ainakin kuuteen kaappiin ennen kuin löydän sen kattilakaapin...
Osaan ajaa busseilla, oon unohtanut eurojen olemassaolon, pystyn suunnilleen seikkailemaan lähikaduilla turvautumatta Google Mapsin apuun takastulomatkalla ja oon selviytynyt viimein jet lagista. Mutten muista vieläkään, kummasta suunnasta ne autot olikaan tulossa ylittäessäni katua.
Yhtenä päivänä vietin perheen pojan kanssa kahdestaan aikaa isovanhemmilla, mikä tuntui ensin vähän oudolta, sillä isovanhempien lisäksi paikalla oli melkein puoli sukua... Päivä sujui kuitenkin varsin hyvin, sukulaiset osoittautuivat tosi mukaviksi ja juttelin paljon. Kaikki on tosi ystävällisiä, eikä miusta tunnu yhtään, että olisin täällä töistä (mikä on toisaalta vähän harmi, koska en oikein tiedä, mitä miun aina toivottais tekevän..).

Sää on ollut mitä mahtavin. Eilistä puolen tunnin tyhjästä ilmestynyttä rankkasadekuuroa lukuunottamatta täällä ei ole satanut kertaakaan! Lämmintä on (noin 20C joka päivä), mutta kuljen edelleen villasukissa ympäri vuorokauden.


Ensi viikolla vapaapäivät sattuu taas torstaille ja perjantaille. Jos flunssa tästä pikkuhiljaa paranee, ois kiva tehdä taas joku päiväreissu. Oon ajatellut lähikaupunki Rochesteria tai lyhyen junamatkan päässä sijaitsevaa Canterburya. Toisaalta ois kiva lähteä vähän pidemmällekin. Täällä ois niin monta paikkaa, missä haluaisin käydä, ja niin paljon nähtävää, etten oikein ees tiedä, mistä pitäis aloittaa... Lähipäivinä ois kiva myös käydä katsastamassa Chathamin elokuvateatteri, ja Bluewater-kauppakeskuksessa järjestettävät virkkaus- ja pastantekokurssitkin houkuttelisi..

Vapaapäiviä on kiva suunnitella, mutta "työpäivätkin" on mukavia, eikä ne tarkoita vain kotona nyhväämistä ja talon puunaamista. Viime viikon maanantaina käytiin host-äidin ja pojan kanssa lähikirjaston Baby Bounce and Rhyme -ryhmässä, johon ajattelin mennä huomennakin, jos aikataulut sallivat (eikä mee pupu pöksyyn..). Uimahallikäyntikin on taas suunnitteilla, jos vaan tästä flunssasta parannutaan... Yritän siis parhaani mukaan kehitellä tekemistä myös arkipäiville, ettei tulisi sellainen olo, että ne toistaa vaan samaa kaavaa. Työaikanikin ovat kuitenkin niin vaihtelevia, että jo pelkästään ne tuovat päiviin vaihtelua.