2 kk Englannissa

1kk Englannissa

Tänään vietetään taas kuukausipäivää, enkä voi kun ihmetellä, miten nopeesti aika kuluu... Kaks kuukautta Englannissa tuli täyteen, ja päätin taas vähän koota yhteen kuukauden kuulumisia.

Kuukauden aikana oon ehtinyt matkustelemaan aika paljon - ainakin sen perusteella, että matkapäiväkirjaan raapustettujen budjettilaskelmien mukaan oon tässä kakkoskuukauden aikana ehtinyt tuhlaamaan pelkästään bussi- ja junamatkoihin (siitäkin huolimatta, että etsin aina kiven alta halvimmat mahdolliset juna- ja bussimatkatarjoukset) kepeät 150 puntaa... Hupsista. Se on yli puolet kuukauden rahanmenoista. Mut enhän mä tänne tullutkaan mitään puntakassaa pulskistuttamaan, vaan kokemuksia hakemaan, joten toivotaan, et ens kuussa matkustusmenot on vähintäänkin 200 puntaa!

Oon käynyt Canterburyssa, Lontoossa, Greenhithessä taas pariin otteeseen, Favershamissa, Birminghamissa, Pohjois-Walesissa sekä Brightonissa, ja kierrellyt Medwayn, eli Chathamin ja sen lähikaupunkien, nähtävyyksiä. Kuukauden paras reissu oli matka Pohjois-Walesiin.

Koti-ikävää ja Suomi-ikävää oon potenut aika ajoin, kuitenkin lähes viikottain. Yleensä ikäväpuuskat ajoittuu iltaan, kun on muutenkin väsynyt.

Englannin menoon on jo niin tottunut, että on alkanut löytää yhä enemmän huonojakin puolia alun kuherruskuukauden jälkeen. Hyvänä esimerkkinä se, että englantilaiset ei sano mitään suoraan, vaan kierrellään ja kaarrellaan. Jos tekee jotain väärin, niin ei sitä ainakaan päin naamaa tulla sanomaan, mikä on muuten älyttömän noloa asianomaiselle. Pitäis kaikista pikkuseikoista vetää jotain johtopäätöksiä, mikä on suomalaisten suorasukaisuuteen tottuneena aika outoa ja hankalaa...

Mutta toisaalta, jotkut ensin hankalalta tuntuneet paikalliset tavat on nykyään ihan arkipäivää. Eli kaikkeen tottuu jos vaan jaksaa olla kärsivällinen. Kai.  

Työarki eli aupparointihommat on sujuneet hyvin. Kotitöitä ja lastenhoitoa. Suurin muutos on varmaan siinä, että poju on nyt oppinut konttaamaan, ja se on semmosta pikakonttausta, ettei sitä voi jättää sekunniksikaan vahtimatta, kun muuten se on jo järsimässä sähköjohtoja tai menossa yläkertaan... Rauhalliset ajat, kun pystyi lukea sohvalla kirjaa pojun kölliessä playmatilla, on siis tipotiessään - mikä ei oo mikään huono asia. Kerran kävi niin, että vein olohuoneesta likaiset astiat keittiöön tiskikoneeseen, ja kun palasin takaisin (20 sekuntia), pojua ei näkynyt missään. Löysin sen lopulta pikkusesta raosta sohvan takaa. Siinähän oli jännät paikat, kun yritin kalastella sitä sieltä pois...

Vaikka alle yksvuotiaan hoitaminen on välillä vähän yksinäistä, niin on mielenkiintosta nähdä, miten nopeasti se kehittyy ja oppii uusia asioita! Kyllä mä kohta saan siitä juttukaverinkin.

Jos kesäkuu ja heinäkuun alku vietettiin hellelukemissa, niin tässä kuukauden aikana lämpötilat on vaihdellut välillä 17-25C. Ihan mukavan kesäiset säät, muttei mitään superlämmintä, mikä kyllä passaa meikäläiselle. Öisin saattaa tosin olla aika kylmä, ja vaikka meidän talo on upouusi, on talo näin kesäöisin aika kylmä, kun lämmitys ei oo päällä. Villasukat on tulleet tarpeeseen.

Sadepäiviä on ollut enemmän kuin kaksi, mutta kyllä ne varmaan melkein yhden käden sormen pystyy laskemaan. Englannin sään epävakaisuus on kyllä tullut huomattua, sillä aamulla voi paistaa aurinko, ja parin minuutin kuluttua taivaalta sataa kissoja ja koiria. Toukokuun puolella koettiin kuulemma kaikki neljä vuodenaikaa yhden päivän aikana, kun kylmä kevättuuli muuttui ensin rankkasateen kautta raekuuroksi ja päättyi lopulta lämpimään auringonpaisteeseen.

Musta tuntuu, että oon jumittunut täysin paikalleni mitä tulee englannin puhumiseen. En huomaa juurikaan edistystä verrattuna kuukaudentakaiseen. Ongelma ei niinkään ole siinä puhumisessa, sillä small talk kyllä luonnistuu ja arkikeskustelut rullaa, mut en millään uskalla avata suutani, jos pitäis vaan höpistä niitä näitä. Tai jos pitää selittää jotain pitkää juttua, niin yleensä mua alkaa jännittää ja sanat menee sekaisin. Se on turhauttavaa. Oonko ainoa?

En todellakaan oo mikään puhelias luonne, mutta tänne tultuani se on vaan jotenkin vielä korostunut. Kun meillä on vieraita, päädyn yleensä vaan sivustaseuraajaksi, enkä ota juuri osaa keskusteluun, jos multa ei kysytä mitään. Omista kuulumisista kerron kysyttäessä vaan lyhyesti. Tunnen itseni hirveen epäkohteliaaksi, ja pelkään, että englantilaiset ajattelee samoin...

Oonkin nyt yrittänyt jotenkin henkisesti valmistautua siihen, että nyt mä alan höpöttää niitä näitä ja lopetan sen harmittelun niistä vääristä prepositioista ja siitä et tulinko ylipäätään ymmärretyks. En pääse muuten ikinä tästä nössöilystä eroon. Puhuttiinkin jo asiasta host-vanhempien kanssa, ja sovittiin et ne pitää huolen siitä et avaan suuni useammin!

Kuukausi sitten asettamani kuukausitavoitteet meni kaikki aika nappiin, joten nyt tarvitaan uus lista. Kolmannen Englanti-kuukauden aloitan hyvillä mielin!

Tavoitteet tulevalle kuukaudelle:

1. Puhu sikana englantia (tai vähintään kanana, vaik ei ois asiaa!) ✘ done
2. Tutustuta isäntäperhe suomalaiseen ruokaan ✘ done | Ruispuikula ei ollu oikein mieleen...
3. Keksi joku uusi harrastus ✘ done
4. Käy yönyli matkalla (taas) En ehtinyt!