Näytetään tekstit, joissa on tunniste skotlanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste skotlanti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Skotlanti 10.-19.9 | Osa 2







Ensimmäisenä kokonaisena Skotlanti-päivänä me ajettiin tunnin matka Obaniin, pieneen rannikkokaupunkiin. Taivaalta tuli vettä kaatamalla, ja host-isä kysyi leikillään, kenen idea oikein oli tulla Skotlantiin syyskuussa? Sinun. Ja musta se oli paras idea ikinä.
Sade ei kuitenkaan peittänyt alleen pilvien verhoamia, sinisiä vuoria, taivaan kirkkaansiniseksi värjäämää merivettä, vanhojen talojen kauniita koristuksia.
Oli kylmä, muttei voitu kävellä ohi jäätelötötteröä kannattelevien lehmäpatsaiden, jotka houkuttelivat ohikulkijoita astumaan sisään vaaleanpunaiseen jäätelöbaariin. Makuvaihtoehtoja oli niin paljon, etten ollut uskoa silmiäni. The Pokey Hatista saa kuulemma Obanin parasta jäätelöä, enkä voi kyllä kieltääkään.
Tultiin alun perin Obaniin sukuloimaan. Keskustasta ajettiin illalla Obanin reunamille kauniisti sisustettuun vanhaan taloon. Tapasin koko ikänsä Skotlannin maaseudulla asuneen miehen, jonka puheesta oli aksenttiin tottumattomana lähes mahdoton saada mitään selvää.






Sunnuntaina käytiin Inverarayssa. Se oli ensimmäinen ihmisten asuttama paikka, joka tuli vastaan puolen tunnin kuluttua, kun lähdettiin ajamaan meidän loma-asunnolta keskeltä ei-mitään. Inveraray oli kaunis pikkukaupunki. Käytiin 1800-luvulla toimineessa vankilassa ja kauniilla prinsessalinnalla, ja käveltiin sinisen järven viertä pilvistä valkean taivaan alla.
Kaupunki oli täynnä kalkinvalkoisia, yksinkertaisia laatikkotaloja, mutta kun syötiin eväitä järven rannalla penkillä istuen, en voinut muuta kuin ajatella, että onpa Inveraray kaunis.



sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Skotlanti 10.-19.9 | Osa 1





Herättiin torstaina 10.9. aamuyöllä kello 4.00 ja ahtauduttiin vauvantarvikkeita täynnä olevaan autoon, vaikka koko muu maailma nukkui. Sinä päivänä ajettiin yli kuusi tuntia Chathamista Cockermouthiin Lake Districtin rajamaille saakka. Pysähdyttiin ensimmäisen kerran Yorkshiressa syömään aamupalaa ihanaan maatilakahvilaan, jonka pienessä kaupassa myytiin Pandan vadelma-lakritsia. Tilasin aamupalaksi kaurapuuron, joka oli keitetty paikallisella tilalla lypsettyyn maitoon. Se tarjoiltiin lautaselta, jonka pohjaan mun oli pakko kurkistaa saadakseni tietää sen valmistajan nimen.
Ajettiin läpi upeiden maalaismaisemien, vehreiden nummien, lammaslaumojen, kiviaitojen, päättymättömien niittyjen. Päädyttiin veden äärelle Whitehaveniin. Lokit kirkui. Taivas oli niin sininen ja pilvetön, että olin varma, ettei kaupungissa koskaan sada.







Ajettiin Cockermouthiin jo hyvissä ajoin. Kierreltiin pikkukaupungin kaunista keskustaa ennen kuin saavuttiin hotellille heti check inin avauduttua. Jättimäinen kivirakennus näytti mun silmiini linnalta. Portaikossa oli samettisella kokolattiamatolla vuoratut portaat, joihin kengät upposi, ja aamiaispöydässä oli viuhkan muotoon aseteltu kangasservetti ja kolmet erikokoiset ruokailuvälineet.
Vaikka väsytti, mun oli pakko päästä iltakävelylle Cumbrian hämärtyvään iltaan. Aurinko laski kauas nummien taa ja jykevän kivisillan alla soliseva joki muuttui mustaksi. Oli pakko kääntyä takaisin, kun ilma alkoi viilenemään ja pelkäsin, etten osaa enää takaisin. Kaaduin sänkyyn ja katsoin täppäriltä The Great British Bake Offia kunnes nukahdin.






Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa hyvin nukutun yön jälkeen kohti Skotlantia. Ajettiin taas niin pitkään, että olin varma, ettei olla koskaan perillä. Pysähdyttiin kerran huoltoasemalla, jonka vieressä oli lampi täynnä hanhia. Roskapönttöä tyhjentävällä miehellä oli päällään kiltti.
Kuvittelin, että Britannian kauneimmat maisemat on jo nähty. Mutta kun ajettiin läpi Loch Lomondin kansallispuiston, pitki pitkulaisen järven viertä, kiemuraisia teitä ylös ja alas vuorten rinteitä, en voinut muuta kuin istua nenä kiinni auton ikkunassa ja ihmetellä. Luulin, ettei missään voi olla niin paljon kuusipuita, niin sinisiä järviä kuin Suomessa. Mutta täällä Skotlannissa niitä oli, ja paljon enemmän.
Ajettiin suoraan majapaikkaamme Lochgoilheadiin, ja kello oli jo yli neljä, kun saavuttiin. Lomamökkimme ikkunasta avautui havumetsänäkymä ja sinisenkirjava hortensiapelto. Vieressä solisi joki, joka sai mut yöllä kuvittelemaan, että ulkona satoi kaatamalla vettä.




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Skotlannin ja Englannin eroavaisuuksia


Täällä sitä ollaan taas, kotona Chathamissa, yhdeksän päivän Skotlanti-reissun jälkeen! Vaikka vähän haikein mielin jätinkin järvet, kuusipuut ja vuoristomaisemat taakse, niin on ihan kiva olla taas kotona, nukkua omassa sängyssä ja juoda väritöntä vettä!
Reissun yhdeksästä yöstä seitsemän vietettiin siis host-perheen kanssa Länsi-Skotlannissa, tarkemmin sanottuna Lochgoilheadissa, lähellä Loch Lomondin kansallispuistoa. Kaksi muuta yötä nukuttiin meno- ja paluumatkalla Englannin puolella, menomatkalla Lake District -kansallispuiston alueella, ja tulomatkalle vuorostaan Peak District -kansallispuiston laitamilla.
Yhdeksässä päivässä ehdittiin nähdä ja tehdä vaikka mitä, ja tuuttekin täällä blogin puolella näkemään ja kuulemaan siitä vähän tarkemmin lähiaikoina. Ihan kaikkia yhdeksääsataa kuvaa ette kuitenkaan onneksi tuu näkemään...

Nyt, kun Skotlanti on vielä tuoreessa muistissa, ajattelin kirjoittaa postauksen Englannin ja Skotlannin eroavaisuuksista, joihin viikon reissulla törmäsin.



Tässä siis Skotlannin ja Englannin eroavaisuuksia, yhden viikon kokemuksella, olkaa hyvä!


Ruoka

Yllätys yllätys, Skotlannissa on ruokia ja juomia, mistä Englannissa ei olla kuultukaan. Perunaskonsseja, Irn Bruta ja Tablet -fudgea. Haggista, lampaan vatsalaukussa paistettua skotlantilaista perinneruokaa, näkyi ravintolamenuissa niin aamupalasämpylöiden välissä kuin pelkältäänkin.
Shortbreadeja, eli skotlantilaisia murokeksejä, oli joka puolella skottiruutukuvioisiin peltipurkkeihin aseteltuna.
Yhden kahvilan menuuta tarkastellessani törmäsin myös skotlantilaiseen aamiaiseen, joka oli vähän muunneltu versio English Breakfastista. Perinteinen englantilainen aamiainenhan sisältää muun muassa nakkeja, munakokkelia, papuja tomaattikastikkeessa, paistettuja herkkusieniä ja tomaatteja, paahtoleipää, pekonia ja Black Puddingia. Skottiversiossa oli korvattu muutama lajike muun muassa haggiksella ja perunaskonsseilla.


Aksentti

Ihana kamala skottiaksentti! Suriseva ärrä ja muut kummallisuudet. Etukäteen jännitin, totunkohan ollenkaan aksenttiin tai ymmärränkö ylipäänsä yhtään mitään. Paikan päällä totesin huolen olleen turha - ainakin lähes. Aika nopeasti uuteen aksenttiin tottui, vaikka piti kyllä keskittyä vähän enemmän ymmärtääkseen.
Tavattiin kyllä viikon aikana yksi host-isän kaukaisempi sukulainen, joka asui Skotlannin maaseudulla ja puhui niin käsittämättömällä skottiaksentilla, että ymmärsin hädin tuskin sanan sieltä täältä... En kuitenkaan ollut ainoa, sillä host-äiti sanoi jälkeenpäin, että silläkin meni puolet miehen puheesta yli ymmärryksen... Skottiaksenttiin tottuneella host-isällä ei sen sijaan ollut pahemmin vaikeuksia.


Hanavesi

No, jos lähdetään siitä, ettei se hanavesi englannissakaan mitenkään hyvältä maistu suomalaiseen hanaveteen verrattuna, mutta Skotlannissa vesijohtovesi oli kamalaa. Meidän loma-asunnossamme vesijohtovesi oli kellertävää ja kuulemma "täysin turvallista juoda", vaikka siltä se ei kyllä maistunut...


Maisemat ja luonto

Kauniita maisemia odotin Skotlannilta eniten. Ja voin sanoa, etten kyllä joutunut pettymään. Mulla oli aika korkeat odotukset, ja ajattelin, ettei Pohjois-Walesin reissun jälkeen Iso-Britannia vois pahemmin parempia maisemia tarjota, mutta toisin oli.
Yövyttiin viikko aivan huikeissa maisemissa Loch Lomondin kansallispuiston lähettyvillä, mikä ei ois voinut olla parempi paikka.
Vuoristomaisemia, kuusimetsiä, punertavia oravia ja sinisenä kimmeltäviä järviä. En oo missään nähnyt niin paljon kuusipuita, en edes Suomessa. Silti oli jotenkin ihanan kotoisa olo. Jos ne hillittömät vuoristomaisemat unohdetaan, niin näky ois hyvin voinut olla kuin Suomessa.


Rahat

Setelit oli erilaisia kuin Englannissa. Valitettavasti en saanut yhtään skottiseteliä itselleni, sillä kulutin reissussa hillittömät kymmenisen puntaa, enkä saanut ollenkaan vaihtorahaa... Mutta ihailin host-vanhempien setelivarastoja ja haaveilin et Englannissakin ois näin kivat rahat.
Hassua myöntää, että kun loppukeväästä vaihdoin muutaman eurokympin englannin puntiin, olin aivan häkeltynyt ja teki mieli kehystää yksi viiden punnan seteli seinää koristamaan. Nyt punnat näyttää omissa silmissä jo ihan tavallisilta ja viispennisen tunnistaa käsituntumalla pennin kolikosta. Kaikkeen sitä tottuu...


Me ei oikeastaan vietetty pahemmin aikaa niissä suurimmissa turistikohteissa tai isommissa kaupungeissa. Silti törmäsin pariin kilttiin ja sain kuulla, että Skotlannissa saa mennä 16-vuotiaana naimisiin, ja jotkut nuoret parit lähtee kuulemma Englannista Skotlantiin mennäkseen naimisiin (näin muun muassa host-isäni vanhemmat tekivät).
Ei musta esimerkiksi Walesissa tuntunut niinkään kuin olisi ollut toisessa maassa, mutta Skotlannissa tuli kyllä sellainen olo. Jotenkin mulle tuli sellainen fiilis, että skotlantilaiset itse ajattelee olevansa nimen omaan skotlantilaisia, ei brittejä. Moneen kertaan meiltä kysyttiin, mistä ollaan kotoisin, ja kun kerrottiin tulevamme Kentistä (maakunta Lontoon itäpuolella, jossa asumme), monet ihmettelivät silmät pyöreinä, että "Mistä? Ai jostain Englannistako?".
Mut Skotlanti oli aika ihana. Toivottavasti tulevien Skotlanninmatkojen myötä tääkin lista saa jatkoa!