Täällä sitä ollaan taas, kotona Chathamissa, yhdeksän päivän Skotlanti-reissun jälkeen! Vaikka vähän haikein mielin jätinkin järvet, kuusipuut ja vuoristomaisemat taakse, niin on ihan kiva olla taas kotona, nukkua omassa sängyssä ja juoda
väritöntä vettä!
Reissun yhdeksästä yöstä seitsemän vietettiin siis host-perheen kanssa Länsi-Skotlannissa, tarkemmin sanottuna Lochgoilheadissa, lähellä Loch Lomondin kansallispuistoa. Kaksi muuta yötä nukuttiin meno- ja paluumatkalla Englannin puolella, menomatkalla Lake District -kansallispuiston alueella, ja tulomatkalle vuorostaan Peak District -kansallispuiston laitamilla.
Yhdeksässä päivässä ehdittiin nähdä ja tehdä vaikka mitä, ja tuuttekin täällä blogin puolella näkemään ja kuulemaan siitä vähän tarkemmin lähiaikoina. Ihan kaikkia yhdeksääsataa kuvaa ette kuitenkaan
onneksi tuu näkemään...
Nyt, kun Skotlanti on vielä tuoreessa muistissa, ajattelin kirjoittaa postauksen Englannin ja Skotlannin eroavaisuuksista, joihin viikon reissulla törmäsin.
Tässä siis
Skotlannin ja Englannin eroavaisuuksia, yhden viikon kokemuksella, olkaa hyvä!
Ruoka
Yllätys yllätys, Skotlannissa on ruokia ja juomia, mistä Englannissa ei olla kuultukaan. Perunaskonsseja, Irn Bruta ja Tablet -fudgea. Haggista, lampaan vatsalaukussa paistettua skotlantilaista perinneruokaa, näkyi ravintolamenuissa niin aamupalasämpylöiden välissä kuin pelkältäänkin.
Shortbreadeja, eli skotlantilaisia murokeksejä, oli joka puolella skottiruutukuvioisiin peltipurkkeihin aseteltuna.
Yhden kahvilan menuuta tarkastellessani törmäsin myös skotlantilaiseen aamiaiseen, joka oli vähän muunneltu versio English Breakfastista. Perinteinen englantilainen aamiainenhan sisältää muun muassa nakkeja, munakokkelia, papuja tomaattikastikkeessa, paistettuja herkkusieniä ja tomaatteja, paahtoleipää, pekonia ja Black Puddingia. Skottiversiossa oli korvattu muutama lajike muun muassa haggiksella ja perunaskonsseilla.
Aksentti
Ihana kamala skottiaksentti! Suriseva ärrä ja muut kummallisuudet. Etukäteen jännitin, totunkohan ollenkaan aksenttiin tai ymmärränkö ylipäänsä yhtään mitään. Paikan päällä totesin huolen olleen turha - ainakin lähes. Aika nopeasti uuteen aksenttiin tottui, vaikka piti kyllä keskittyä vähän enemmän ymmärtääkseen.
Tavattiin kyllä viikon aikana yksi host-isän kaukaisempi sukulainen, joka asui Skotlannin maaseudulla ja puhui niin käsittämättömällä skottiaksentilla, että ymmärsin hädin tuskin sanan sieltä täältä... En kuitenkaan ollut ainoa, sillä host-äiti sanoi jälkeenpäin, että silläkin meni puolet miehen puheesta yli ymmärryksen... Skottiaksenttiin tottuneella host-isällä ei sen sijaan ollut pahemmin vaikeuksia.
Hanavesi
No, jos lähdetään siitä, ettei se hanavesi englannissakaan mitenkään hyvältä maistu suomalaiseen hanaveteen verrattuna, mutta Skotlannissa vesijohtovesi oli
kamalaa. Meidän loma-asunnossamme vesijohtovesi oli kellertävää ja kuulemma "täysin turvallista juoda", vaikka siltä se ei kyllä maistunut...
Maisemat ja luonto
Kauniita maisemia odotin Skotlannilta eniten. Ja voin sanoa, etten kyllä joutunut pettymään. Mulla oli aika korkeat odotukset, ja ajattelin, ettei Pohjois-Walesin reissun jälkeen Iso-Britannia vois pahemmin parempia maisemia tarjota, mutta toisin oli.
Yövyttiin viikko aivan huikeissa maisemissa Loch Lomondin kansallispuiston lähettyvillä, mikä ei ois voinut olla parempi paikka.
Vuoristomaisemia, kuusimetsiä, punertavia oravia ja sinisenä kimmeltäviä järviä. En oo missään nähnyt niin paljon kuusipuita, en edes Suomessa. Silti oli jotenkin ihanan kotoisa olo. Jos ne hillittömät vuoristomaisemat unohdetaan, niin näky ois hyvin voinut olla kuin Suomessa.
Rahat
Setelit oli erilaisia kuin Englannissa. Valitettavasti en saanut yhtään skottiseteliä itselleni, sillä kulutin reissussa hillittömät kymmenisen puntaa, enkä saanut ollenkaan vaihtorahaa... Mutta ihailin host-vanhempien setelivarastoja ja haaveilin et Englannissakin ois näin kivat rahat.
Hassua myöntää, että kun loppukeväästä vaihdoin muutaman eurokympin englannin puntiin, olin aivan häkeltynyt ja teki mieli kehystää yksi viiden punnan seteli seinää koristamaan. Nyt punnat näyttää omissa silmissä jo ihan tavallisilta ja viispennisen tunnistaa käsituntumalla pennin kolikosta. Kaikkeen sitä tottuu...
Me ei oikeastaan vietetty pahemmin aikaa niissä suurimmissa turistikohteissa tai isommissa kaupungeissa. Silti törmäsin pariin kilttiin ja sain kuulla, että Skotlannissa saa mennä 16-vuotiaana naimisiin, ja jotkut nuoret parit lähtee kuulemma Englannista Skotlantiin mennäkseen naimisiin (näin muun muassa host-isäni vanhemmat tekivät).
Ei musta esimerkiksi Walesissa tuntunut niinkään kuin olisi ollut toisessa maassa, mutta Skotlannissa tuli kyllä sellainen olo. Jotenkin mulle tuli sellainen fiilis, että skotlantilaiset itse ajattelee olevansa nimen omaan skotlantilaisia, ei brittejä. Moneen kertaan meiltä kysyttiin, mistä ollaan kotoisin, ja kun kerrottiin tulevamme Kentistä (maakunta Lontoon itäpuolella, jossa asumme), monet ihmettelivät silmät pyöreinä, että "Mistä? Ai jostain Englannistako?".
Mut Skotlanti oli aika ihana. Toivottavasti tulevien Skotlanninmatkojen myötä tääkin lista saa jatkoa!