Näytetään tekstit, joissa on tunniste bath. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bath. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Bath 31.10





Yhtenä kauniina lauantaiaamuna otettiin Lindan kanssa suunnaksi Bath. Mä kävin Bathissa jo aiemmin pari kuukautta sitten, mutta kaupunki ihastutti sen verran, että sinne piti päästä uudestaankin - ja jäihän mulla siellä pari pääkohdetta näkemättäkin!
Ei kyllä oltu ainoita, jotka suuntasi viikonlopuksi tähän Somersetin kuvankauniiseen kylpyläkaupunkiin: Junassa oli lähes mahdotonta löytää istumapaikkaa, ja Bathin asemalla väentungos oli sitä luokkaa, että hyvä jos pystyi hengittämään.
Mutta toisin kuin suurin osa muista matkustajista, me suunnattiin ensimmäisenä keskustan sijaan pitkän ylämäen päässä sijaitsevaan Prior Park Landscape Gardeniin.






Kipuaminen kannatti, koska Prior Parkista oli aika kauniit näkymät Bathin ylle. Olin vähän skeptinen sen suhteen, miltä puisto näyttää tässä vaiheessa syksyä, mutta koska kyseessä ei ole mikään kukkapuutarha, oli väriloisto varmaan kesäkuukausiakin kauniimpi.
Keskellä puistoa komeili iso lampi, jossa uiskenteli joutsenia. Nykyään puisto on National Trustin omistuksessa, ja aikuiselta pääsymaksu oli kuutisen puntaa, mutta sanoisin, että pääsymaksu oli kaiken rahan arvoinen!
Halloweenin kunniaksi lapsille oli järjestetty teemaan sopiva sananselvityspeli, ja kävelyreitillä näkyikin niin noidiksi kuin Batmaneiksikin asustautuneita pikkupirpanoita. Muuten saatiin kierrellä puistoa aika rauhassa huolimatta juna-aseman väentungoksesta.




Prior Parkista jatkettiin matkaa takaisin Bathin keskustaan. Ekalta Bath-reissulla mulla jäi kaihertamaan kolme paikkaa, joissa en ehtinyt käymään: Prior Park, Roman Baths ja Sally Lunn's Tearoom. Sanoin Lindalle, että kaikista muista voin joustaa paitsi viimeisestä. Ja sinnehän me sitten päädyttiin!

Ai mikä Sally Lunn's? Varmaan Bathin kuuluisin kahvila keskustan sydämessä, yhdessä Bathin vanhimmista taloista. Ja mikä siellä on sitten niin ihmeellistä? Sally Lunnin Bun! Sally Lunn's Bun on iso, briossimainen, ilmava ja höyhenenkevyt... pulla. Ei kuitenkaan makea, eikä oikeastaan suolainenkaan. Puolikkaina tarjoiltuihin, paahtiksen tapaan paahdettuihin leivonnaisiin saa valkata joko suolaisen tai makean täytteen.
Mä valitsin perinteisen voidellun Bunin kera mansikkahillon, Linda taas kanelivoi-version. Eikä kyllä petytty, historiallinen teehuone ei turhaan oo turistien suosikkipaikka ja Bathin suositelluimpia käyntikohteita: Sally Lunn's Bun oli herkkua!


Teehetken jälkeen kierreltiin keskustassa ja käytiin ihastelemassa Royal Crescentiä ja The Circusta, kirjoiteltiin postikortteja puiston penkillä ja ihasteltiin laskevan auringon maalaamia syksyisiä maisemia.
Tälläkin reissulla tuli valitettavasti missattua se Bathin varsinainen ykkösnähtävyys, roomalaisaikainen kylpylä, 15 punnan sisäänpääsymaksun takia. No, onpahan vieläkin ainakin yksi syy palata taas tähän kullankeltaisen kalkkikiven kaupunkiin...



keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Bath & Stonehenge 5.9

Oon aina ollut vähän skeptinen mitä ryhmämatkailuun tulee. Oon ajatellut joutuvani ikivanhaan hikiseen bussiin ja joutuvani kävelemään 24 tuntia yli-innokkaan oppaan perässä. Nyt rohkaisin mieleni ja varasin 20 tuntia ennen lähtöä paikan ryhmämatkalle Stonegengeen ja Bathiin. Ja ennakkoluulot osoittautuivat aivan turhiksi!
Suurin osa matkan osaanottajista oli joko turisteja tai opiskelijoita, eikä meitä ollut kuin noin 15 hengen ryhmä. Sekä Stonehengessä että Bathissa meillä oli omaa aikaa kierrellä paikkoja ja ihailla nähtävyyksiä, ja jos totta puhutaan, jäin vähän jopa kaipaamaan yli-innokkaan oppaan kaupunkikävelykierrosta! Ens kerralla varaan paikan sitten sellaselle retkelle.




Mun matkani alkoi jo 5.30, kun herätyskello soi ja vetäsin paniikissa edellisiltana valmiiksi laittamani vaatteet päälle ja kipitin ulos ovesta pimeään aamuyöhön. Lauantaisin ensimmäiset bussit kulkee täällä vasta aamulla seitsemän aikaan, joten mun piti olla ajoissa liikkeellä, että ehdin kävellä tunnin matkan meiltä asemalle. Seitsemältä hyppäsin Lontooseen vievään junaan, ja Google Mapsia apuna käyttäen löysin kuin löysinkin ajoissa ryhmämatkabussin pick up -pysäkin läheltä Lontoon Victoria Stationia. Hengähdin helpotuksesta kun tiesin, että se päivän vaikein osuus (bussipysäkin löytäminen) on nyt suoritettu...

Victorialta bussi pysähteli vielä muutamalla pick up -pysäkillä, ennen kuin päästiin viimein matkaan puoli kymmenen aikaan. Saavuttiin ensimmäiseen kohteeseemme, Salisburyyn Stonehengelle, vähän yhdentoista jälkeen.
En odottanut Stonehengeltä mitään ihmeempää, ja pakko myöntää, että se löytyi mun bucket listiltäni ainoastaan sen takia, että sehän on Englannin yksi must see -kohteista. Kivikehä ei siis aiheuttanut mussa sen suurempaa tunteiden paloa kuin korkeintaan huvittuneisuutta, kun sadat turistit räpsivät selfieitä monumentin vieressä...
Stonehengeä ympäröivä alue on suojeltu, ja Visitor Centeriltä itse kivikehälle tultiin vielä noin kilometrin matka bussilla. Stonehengehän on rakennettu noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, eikä sen merkitystä edelleenkään tunneta, minkä veikkaan olevan yksi syistä, miksi se viehättää monia.
Itse olin vähän pettynyt, ettei kiviä päässytkään hipelöimään (oonkin ihmetellyt, miten ne pysyy pystyssä!), mutta sen sijaan saamani ääniopas teki kyllä paikasta paljon mielenkiintoisemman verrattuna siihen, jos olisin vain kävellyt ympäri kivikehän ja palannut Visitor Centerille matkamuistomyymälää ihmettelemään.






Stonehengellä meillä oli pari tuntia aikaa, mikä riitti Stonehengellä vierailemiseen, näyttelyn koluamiseen ja matkamuistomyymälän kiertelyyn. Puoli kahdelta palattiin bussille ja lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Bathia. Maisemat läpi Wiltshiren maalaismaisemien oli ihanat! Auringonkukkapeltoja, apilameriä, pieniä maalaistaloja, vuoristoa... Yhdellä tiellä opas kertoi, että hyvällä säällä sieltä näkee aina Walesiin saakka.
Matkan oli tarkoitus kestää vajaa tunnin, mutta oppaamme onnistui jotenkin jättämään neljä matkustajaa kyydistä Salisburyyn, joten jouduttiin palaamaan puolivälissä takaisin, ja päästiin lopulta Bathiin aikataulusta myöhässä vasta kello kolme...
Myöhästyminen ei kuitenkaan haitannut, vaan enemmän ärsytti oppaan suhtautuminen asiaan, koska hänen mielestään vika oli kyseisten matkustajien, eikä hänen. Heh... No, saatiin kuitenkin reippaasti lisäaikaa Bathissa kiertelyyn, joten ei hätää!

Ensimmäiset kymmenen minuuttia Bathissa elin kauhunhetkiä, kun en saanut kameraa millään toimimaan. Nanosekunnin ajan ehdin jo haaveilla, että pääsisin viimein hankkimaan uuden kameran, mutta sitten totuus iski, ja tajusin, etten saisi ihanasta Bathista yhtään kuvaa. No, kymmenen minuuttia siihen siis lopulta meni, ennen kuin hoksasin muistikorttiluukun olevan auki... Hehe. Luukku kiinni ja johan toimi. Se siitä uudesta kamerasta...

Royal Crescent on äänestetty vuonna 2010 Englannin toisiksi kauneimmaksi kaduksi!





Bath oli ihana kaupunki, eikä kolme tuntia riittänyt mitenkään kaupungin koluamiseen! Arkkitehtuuri oli kaunista. Monet kaupungin 1700-1800 luvuilla rakennetuista rakennuksista on tehty kullanvärisestä kalkkikivestä, jota kutsutaankin Bath Stoneksi. Täällä jos missä kannattaa vaellella pikkukaduilla ja poiketa kartan määräämältä polulta. Kaupungin keskustassa on ihania kävelykatuja ja pieniä teehuoneita. Shoppailumahdollisuudet on hillittömät, ja kaikkea löytyy söpöistä pikkukaupoista isompiin ketjuliikkeisiin.
Tarkoituksena oli, että olisin käynyt katsastamassa Roman Bathsin, joka on varmaan Bathin suosituin nähtävyys, mutta enhän mä sinne tietenkään lopulta ehtinyt, kun en mennyt sinne ihan ensimmäisenä... Sen sijaan kävin ihastelemassa The Circus ja Royal Crescent -katuja sekä paria puistoa, ja onnistuin eksymään. Löysin myös ihanasta French Grey Interiors -liikkeestä kauan himoitsemani La De Da!:n stanssatun hopealusikan, joten ei tarvinnut tältä matkalta ihan tyhjin käsin lähteä!
Bathissa jäi vielä muutama paikka kaivertamaan. Roman Baths ja Prior Park on vielä ainakin näkemättä, ja ylipäänsä kolmessa tunnissa ei ehtinyt hirveesti kaupunkiin tutustua. Seuraava reissu on siis jo suunnitteilla!





Oppaamme kertoi, että Bathissa sanotaan olevan Iso-Britannian parasta jäätelöä (Lontoossa jäätelö on siihen verrattuna kuulemma sanonko mistä), ja osoitti lähellä olevaa jätskikahvilaa. Pitihän se käydä testaamassa ennen kuin palasin bussille kello kuudeksi. Valikoimat oli hillittömät: suklaakakku-, kiivi-, mustaherukka-, sitruuna-marenki- ja juustokakkujäätelöt nyt vain muutaman mainitakseni. Enkä muuten ollut ainoa ryhmämatkan osallistujista, joka oppaan neuvoja noudattaen päätyi kyseiseen paikkaan... Ja kyllä kannatti!

Lontooseen päästiin joskus kahdeksan aikaan, mutta ruuhkien takia olin Victorian asemalla vasta yhdeksältä, ja pääsin kotiin Chathamiin puoli yhdeksitoista. Seuraavana yönä ainakin nukutti...

Ihastuin ryhmämatkailun helppouteen, ja voitte olla varmoja, ettei tää jäänyt viimeiseksi ryhmämatkaksi, jolle osallistun! Ei tarvinnut huolehtia itse mistään bussireittikartoista tai sisäänpääsylipuista, ottaa selvää miten pääsee helpoiten Stonehengelle tai halvimmalla Bathiin. Piti vaan pitää huolta, että ehtii bussille sovittuun aikaan ja that's it. Tätä onkin kaivattu!