sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Bath 31.10





Yhtenä kauniina lauantaiaamuna otettiin Lindan kanssa suunnaksi Bath. Mä kävin Bathissa jo aiemmin pari kuukautta sitten, mutta kaupunki ihastutti sen verran, että sinne piti päästä uudestaankin - ja jäihän mulla siellä pari pääkohdetta näkemättäkin!
Ei kyllä oltu ainoita, jotka suuntasi viikonlopuksi tähän Somersetin kuvankauniiseen kylpyläkaupunkiin: Junassa oli lähes mahdotonta löytää istumapaikkaa, ja Bathin asemalla väentungos oli sitä luokkaa, että hyvä jos pystyi hengittämään.
Mutta toisin kuin suurin osa muista matkustajista, me suunnattiin ensimmäisenä keskustan sijaan pitkän ylämäen päässä sijaitsevaan Prior Park Landscape Gardeniin.






Kipuaminen kannatti, koska Prior Parkista oli aika kauniit näkymät Bathin ylle. Olin vähän skeptinen sen suhteen, miltä puisto näyttää tässä vaiheessa syksyä, mutta koska kyseessä ei ole mikään kukkapuutarha, oli väriloisto varmaan kesäkuukausiakin kauniimpi.
Keskellä puistoa komeili iso lampi, jossa uiskenteli joutsenia. Nykyään puisto on National Trustin omistuksessa, ja aikuiselta pääsymaksu oli kuutisen puntaa, mutta sanoisin, että pääsymaksu oli kaiken rahan arvoinen!
Halloweenin kunniaksi lapsille oli järjestetty teemaan sopiva sananselvityspeli, ja kävelyreitillä näkyikin niin noidiksi kuin Batmaneiksikin asustautuneita pikkupirpanoita. Muuten saatiin kierrellä puistoa aika rauhassa huolimatta juna-aseman väentungoksesta.




Prior Parkista jatkettiin matkaa takaisin Bathin keskustaan. Ekalta Bath-reissulla mulla jäi kaihertamaan kolme paikkaa, joissa en ehtinyt käymään: Prior Park, Roman Baths ja Sally Lunn's Tearoom. Sanoin Lindalle, että kaikista muista voin joustaa paitsi viimeisestä. Ja sinnehän me sitten päädyttiin!

Ai mikä Sally Lunn's? Varmaan Bathin kuuluisin kahvila keskustan sydämessä, yhdessä Bathin vanhimmista taloista. Ja mikä siellä on sitten niin ihmeellistä? Sally Lunnin Bun! Sally Lunn's Bun on iso, briossimainen, ilmava ja höyhenenkevyt... pulla. Ei kuitenkaan makea, eikä oikeastaan suolainenkaan. Puolikkaina tarjoiltuihin, paahtiksen tapaan paahdettuihin leivonnaisiin saa valkata joko suolaisen tai makean täytteen.
Mä valitsin perinteisen voidellun Bunin kera mansikkahillon, Linda taas kanelivoi-version. Eikä kyllä petytty, historiallinen teehuone ei turhaan oo turistien suosikkipaikka ja Bathin suositelluimpia käyntikohteita: Sally Lunn's Bun oli herkkua!


Teehetken jälkeen kierreltiin keskustassa ja käytiin ihastelemassa Royal Crescentiä ja The Circusta, kirjoiteltiin postikortteja puiston penkillä ja ihasteltiin laskevan auringon maalaamia syksyisiä maisemia.
Tälläkin reissulla tuli valitettavasti missattua se Bathin varsinainen ykkösnähtävyys, roomalaisaikainen kylpylä, 15 punnan sisäänpääsymaksun takia. No, onpahan vieläkin ainakin yksi syy palata taas tähän kullankeltaisen kalkkikiven kaupunkiin...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti