Yhtenä viikonloppuna osallistuin taas ryhmämatkalle, joka lähti liikkeelle perjantai-iltana bussilla Lontoosta kohti Hollantia ja Belgiaa. Koko yön matkustettuamme saavuttiin viimein Alankomaiden pääkaupunkiin, Amsterdamiin, lauantaina kymmeneltä aamulla.
Oli tosi outoa kantaa rahapussissa euroja ja istua bussin kyydissä, joka ajoi oikeanpuoleisella kaistalla. Muistan hämärästi joskus aamuyöllä järkyttyneeni 100km/h nopeusrajoituksista ja pelästyneeni kuskin ajavan väärällä kaistalla...
Amsterdam ei ihastuttanut, ei sitten yhtään. Syynä saattoi tietenkin olla kahden tunnin yöunien jälkeinen väsymys, hyytävän kylmä syystuuli tai törkeä turistimäärä, mutta mulle ei jäänyt yhtään sellainen olo, että haluaisin vielä joskus palata Amsterdamiin.
Huumekauppa oli todellinen kulttuurishokki. Kadunvarret oli täynnä "coffee shoppeja" ja matkamuistomyymälät pullollaan kannabiksen lehdillä koristeltua krääsää. Kyllähän mä tiesin asiasta etukäteen, mutta suoraan sanottuna olin aika järkyttynyt, kun tajusin, että kanssamatkustajieni pääasiallinen syy matkustaa tähän kanaalien kaupunkiin oli päästä BullDogiin maistelemaan terästettyjä kakkuja. Mihin kaupunkiin mä oon oikein joutunut?!
Oli Amsterdamissa silti jotain hyvääkin: Kauniita, kapeita taloja kanaalien varsilla, upeita ruskan värjäämiä puita ja kadunvarsia täynnä polkupyöriä. Löysin vähän sivummalta pari ihanaa vintage-liikettä, jotka tosin ökyhintoineen pakottivat vain ikkunaostoksiin.
Sunnuntaiaamuna, ennen kuin suuntasimme bussilla kohti Belgiaa, vierailimme hollantilaisella juustofarmilla. Saimme infopläjäyksen juuston valmistuksesta ja hauskan demostraatioesityksen puukenkien vuolemisesta. Maaseuturetki oli ehdottomasti Hollannin parhaimmistoa! Vaikken Amsterdamiin koskaan enää haluaisikaan, Hollanti oli kyllä kaunis maa kylmänä syyspäivänäkin, vanhoine tuulimyllyineen ja laakeine lammaspeltoineen.
Bruggeen, keskiaikaiseen, kanaalien koristamaan suklaanystävien mekkaan, mä sen sijaan ihastuin ikihyviksi. Siitäkin huolimatta, että sunnuntain kunniaksi paikka oli tupaten täynnä turisteja.
Bruggen uskomattoman kaunis, keskiaikainen keskusta-alue kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon, ja kapeat kadut on täpötäynnä suklaapuoteja, vohvelikojuja ja pitsimyymälöitä. Puhumattakaan ihanista joulukoristekaupoista, jotka oisin voinut ostaa tyhjäksi ihanista puisista joulukuusenkoristeista.
Meillä oli Bruggessa aikaa vain muutama tunti, mikä oli ihan liian vähän. Muhun iski palava halu päästä kiertelemään Belgiassa muuallakin. Mikä ihana paikka!
Paluumatka Lontooseen kesti kuutisen tuntia, ja ehdin kuin ehdinkin vihoviimeiseen Victorialta Chathamiin lähtevään junaan kello 23.52. Voin sanoa, että viikonlopun yöunet jäivät melko vähille, joten seuraava viikon zombeilin ja nukuin kahtena yönä 11 tuntia putkeen... Mutta oli se sen arvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti