lauantai 30. tammikuuta 2016

Kielikiemuroita


Mä en oo koskaan ollut mikään luonnonlahjakkuus englannissa, korkeintaankin ehkä keskitasoa. Sellainen kasin oppilas. Ylioppilaskirjoituksissakin kirjoitin pitkästä englannista hikisesti C:n, mihin olin todella tyytyväinen, sillä etukäteen tehdyt yo-paketit ja harjoituskokeet olivat olleet lähes poikkeuksetta tasoa B.
Suurin ongelmani englannin kielen kanssa on aina ollut sen puhuminen ja kuullunymmärtäminen. Kirjoittaminen sujuu ja luetunymmärtämisessäkään ei ole vaikeuksia, kielioppi juuttuu päähän itsestään, ja uudet sanatkin tarttuvat pääkoppaan - ainakin kirjoitusasultaan - jos niitä vain jaksaa tarpeeksi ahkerasti päntätä.
Mut loppujenlopuksi käytännössä tällaisella englanninkielentaidolla, kirjotus- ja lukutaidolla, ei kauhean pitkälle pötkitä: Ei ketään muuta kuin englanninkurssin opettajaa kiinnosta, osaatko kirjoittaa oikein sanan pedestrian, vaan tärkeintä on se, että osaat lausua sen oikein ja tulet ymmärretyksi.

En tullut Iso-Britanniaan au pairiksi opiskellakseni englantia, vaan päädyin tänne ainoastaan mukavalta vaikuttaneen host-perheen perässä. Oikeastaan hain host-perhettä koko Euroopan alueelta ilman sen suurempia rajoituksia. Juttelin ranskalaisten, italialaisten ja irlantilaisten perheiden kanssa, mutta lopulta päädyin Iso-Britanniaan.

No joo, en mä mikään toivoton tapaus oo englannissa koskaan ollut, eikä mulla oo ollut oikeastaan ollenkaan ongelmia kuullunymmärtämisessä tai puhumisessa täällä Englannissa aloitettuani hommat englantilaisessa perheessä au pairina, vaikka olinkin siitä vähän huolissani ennen tänne saapumistani.
Kaikesta huolimatta huomaan kuitenkin edistyneeni näiden kahdeksan kuukauden aikana, niin puhumisessa kuin kuullunymmärtämisessäkin!

Aluksi jännitin puhumista kamalasti: Mitä jos mua ei ymmärretä? Puhunko ihan naurettavalla Suomi-aksentilla? Lausunko sanat oikein? Käytänkö oikeanlaisia ilmaisuja?
Jossain kolmen kuukauden kohdalla huomasin, että jännitys oli kaikonnut. Suurin oivallukseni englanninpuhumisen kannalta oli se, ettei mun tarvitse kuulostaa englantilaiselta puhuakseni englantia. Ei mun tarvitse kopioida englantilaista aksenttia tai lausua sanoja samalla äänenpainolla. Jo pelkästään Iso-Britanniassa on niin paljon eri tavalla englantia puhuvia maahanmuuttajia - puhumattakaan englannin alueellisista aksenteista - ettei sillä ole oikeasti mitään väliä, miten puhun, jos vain kuuntelija ymmärtää, missä mennään!


Mutta mitä mä olen sitten oikein oppinut näiden kahdeksan kuukauden aikana englannin kielestä?
No, sen lisäksi, että puhun nyt huomattavasti rohkeammin ja huomaan kuullunymmärtämiseni parantuneen, oon oppinut tietenkin myös lausumaan sanoja oikealla tavalla. Virheitä tulee edelleen, esimerkiksi kaupunkien nimien kanssa. Nykyään kuitenkin esimerkiksi arkkiviholliseni recipe solahtaa suusta suoraan muodossa resepii eikä risaip. Heh.
Pleaset tulee jo lähes luonnostaan, vaikka välillä vielä nekin unohtuu. Oon myös imuroinut englantilaisten kohteliaisuuskäytäntöjä ja yrittänyt parhaani mukaan kuunnella ja opetella englantilaisten tapaa puhua ja ilmaista asioita. Kun kysytään, tarvitsenko jotain, en vastaa enää vain epäkohteliaasti ei, vaan "no, it's okay". On auttanut paljon, että host-vanhempani ovat syntyperäisiä englantilaisia, ja heitä matkimalla oon oppinut vähän sitä suin tätä.
Uskallan harrastaa small talkia tuntemattomien kanssa bussipysäkillä ja keskustella oikeastaan aiheesta kuin aiheesta. En enää pelkää, etten ymmärtäisi mitä kanssakeskustelija sanoo, vaan kysyn toistamaan, jos en ymmärtänyt. Ja toisinpäin. Jos en muista jotain sanaa, voin leikkiä pelaavani aliasta ja kiertää ja kaarrella. Aina ei voi muistaa tai tietää. Tärkeintä on, että saa asian selitettyä tavalla tai toisella.
Oon myös oppinut valtavan kasan uusia sanoja, vaikka luulin, ettei se voisi olla enää edes mahdollista. Voisin väittää, että ainakin vauva- ja lapsiaiheinen sanasto on tullut hyvinkin tutuksi, ja kauan sitten työmuististani kadonneet arkipäiväiset sanat on kaivautuneet esiin jostain säilömuistin perukoilta. Uutta oppii vähän väliä!
Olen lukenut valtavan kasan englanninkielisiä romaaneja täällä ollessani, ja aina jokaisesta ilmaantuu vähintäänkin yksi sana, mistä en ole ennen kuullutkaan, mutta joka tulee tutuksi asiayhteydestä. En ehkä koskaan tuu tarvitsemaan sanoja kuten palanquin, mutta tiedänpähän nyt mistä puhutaan, jos joskus tulevaisuudessa vielä törmään aiheeseen.


Ja ei, en edelleenkään kuulosta miltään pårhålta brittipankkiirilta. En sano lovely joka toisessa lauseessa tai kutsu kanssaihmisiä sanoilla love ja darling. En kuulosta miltään natiivipuhujalta, ja vaikka arkitilanteista selviänkin helposti, edelleen mulla menis kyllä sormi suuhun jos pitäis alkaa syvällisesti puhua politiikasta tai selittää kantaani EU:sta.
Tässä asioita, joita edelleen harjoittelen:

  • Kysymyksiin vastaaminen kieltävästi / myöntävästi: Yes, it is; No, he doesn't; ...
    Siis ei, mulla ei ole ongelmia vastata kysymyksiin, mutta ongelmana on se, että vastaan yhä edelleen usein kysymykseen, johon voin vastata lyhyesti, ainoastaan yes tai no. Sinänsähän siinä ei ole mitään ongelmaa, koska kanssapuhuja ymmärtää yskän, mutta olen ollut aistivinani, että etenkin virallisissa tilanteissa lyhyet, "päätteettömät" vastaukset koetaan vähän liiankin tuttavallisina tai muuten vaan epäkorrekteina. Ihan viime viikkoina oon onneksi saanut petrattua tässä asiassa!
  • Säännölliset verbien imperfektien ed-pääte: Baked, walked, ...
    Jostain syystä tiettyjen verbien ed-pääte on musta ihan älyttömän vaikea lausua, (etenkin jos pääte täytyy lausua kuten sanassa baked - beikt) ja yritän aina parhaani mukaan kiertää sen sanomalla asian jotenkin muuten. Tästä on tullut mulle oikeesti iso ongelma, koska tuntuu, etten edes uskalla yrittää lausua kyseisiä sanoja, koska pelkään kuulostavani naurettavalta. Harjoittelemallahan sitä vain oppii...
  • Yksikkö ja monikko: There is / are
    Siis mä en tajua miten tää voi olla niin hankala juttu! Vaikka tiedostan asian, että there are many cars , niin lähes järestään suusta lipsahtaa aina there is many cars. Ehkä sillä on jotain syytä asiaan, että sain kynittyä tavan pois kirjoitetusta tekstistä vasta lukiovuosina, eli toisin sanoen puhutusta kielestä tän kyntäminen vie varmaan vielä hetken.

Koska kaikki ei kuitenkaan suju aina niin kuin Strömsössä, on mullakin ollut tässä kahdeksan kuukauden aikana omia tähtihetkiä, mitä puhumiseen tulee. Osa on varmaan jo unohtunut, ja nyt harmittaa, etten kirjoittanut kaikkia heti muistiin. Vaikka aluksi hävetti, niin näin jälkeenpäin olisi ihan hauska virkistää muistia ja nauraa itselleen... Tässä pari mokaa, joita nyt lähes kahdeksan kuukautta myöhemmin hymyillen muistellen:
  1. Meinasin tilata ravintolassa vodkaa veden sijaan
    Oltiin syömässä ensimmäisellä Englanti-viikollani ravintolassa host-vanhempien kanssa, ja pyysin tarjoilijalta water, please. Muutenkin vähän meluisassa ympäristössä onneton lausumisasuni sai tarjoilijan luulemaan, että haluan vodkaa. Tapauksen jälkeen oon opetellut aina tilaamaan nimenomaan tap wateria, hanavettä, pelkän waterin sijaan, ettei vaan sattuisi väärinymmärryksiä...
  2. Kehuin host-pojun vartaloa
    Suomeksihan vauvojen "aluspaitoja" kutsutaan sanalla body, ja ajattelin sen olevan lainasana, jota käytetään Englannissakin. Ei käynyt mielessäkään, että body olisikin suit, ja menin hurmioissani kehumaan pojun "bodya". Tarkoituksenani oli siis kehua supersöpöä Nalle Puh-aiheista aluspaitaa, eikä pojun vartaloa. En korjannut tilannetta, ja vielä tänäkin päivänä mulla on fiilis, että host-äitini vaikutti jotenkin loukkaantuneelta.
  3. "Ai mihin sä olet menossa?"
    Tätä sattuu itse asiassa silloin tällöin vieläkin. Oon tosi huono lausumaan kaupunkien nimiä oikein, ja host-vanhempani ovat huonoja ymmärtämään vähän-jotain-sinnepäin -tyylisiä yrityksiäni. Mieleen on jäänyt erityisesti kerta, kun olin menossa Canterburyyn. Yritin lausua kaupungin nimen tyyliin känterböri, vaikka se lausutaan khäntriböri, ja lopulta päädyttiin etsiskelemään Canterburya google mapsista, että saataisiin selvyys mihin ihmekaupunkiin se Milla nyt onkaan lähdössä. Canterbury on siis meiltä vain lyhyen ajo- tai junamatkan päässä, ja se on hyvinkin suosittu kaupunkikohde niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa.
    Myös reissu Bathiin jäi mieleen, kun juna-aseman lipunmyyjä piirsi käsillään ilmaan kylpyammeen muotoisen kuvan ja kysyi "ai siis Bathiin? Niin kuin Bath?". Jep, just sinne.




maanantai 25. tammikuuta 2016

Talvinen Pariisi 15.-17.1.2016






Tästä kaupungista mä en vaan tunnu pääsevän yli enkä ympäri. Pariisi on ihana.
Tää oli nyt mun kolmas kerta Ranskan pääkaupungissa vajaan kolmen vuoden sisällä. Lontoostahan pääsee Pariisiin suoraan junalla tai bussilla, ja etenkin jälkimmäisellä suhteellisen edullisestikin, joten yhtenä pitkänä vapaaviikonloppuna oli viimein pakattava kimpsut ja kampsut ja suunnattava Victoria Coach Stationille kohti lempparikaupunkiani, Pariisia.

Menomatkalla menin päiväbussilla, ja matka kesti kahdeksan tuntia. Paluumatkalle valitsin reilu yhdeksän tuntia kestäneen yöbussin, ja voin sanoa, että molemmat ajomatkat olivat kyllä melkoisen puuduttavia. Puhumattakaan bussin penkillä "nukkumisesta" ja maanantaiaamun jäätävästä väsymyksestä...
Meno-paluu bussilla maksoi yhteensä 30 puntaa, kun taas junalla pääsee halvimmillaan vajaalla kuudella kympillä, mutta matka kestää vain pari tuntia. Seuraavaa reissua silmälläpitäen taidan seurailla Eurostarin juna-alennuksia aika tarkkaan...







Mulla ei ollut Pariisiin mitään sen ihmeempää suunnitelmaa valmiina. Halusin vain päästä hengittelemään Pariisin pölyjä, kävelemään pitkin Seinen vartta ja ihailemaan talviasuista kaupunkia. Yövyin pari yötä tosi kivaksi osoittautuneessa hostellissa, ja vaikka vajaa kolmen päivän viikonloppureissu jäikin mun makuuni vähän liian lyhyeksi, oli silti tosi mukavaa.

Päädyin kiertelemään lempparipaikkojani, joihin lukeutuu muun muassa Marais, latinalaiskortteli, BHV ja Le Grande Épicerie -ruokakauppa, ja kävin katsastamassa ihan uusiakin tuttavuuksia, joihin en ollut aiemmilla reissuilla saanut ketään raahattua.
Kuvasin talviasuista Eiffel-tornia Champ de Marsissa, istuin bussien kyydissä ruuhka-aikaan, kävelin pimeällä Montmartressa neonvaloin valaistujen seksikauppojen ja Moulin Rougen ohi, kuuntelin Bastillessa jättimäistä harppua soittavaa katumuusikkoa, istuin Boulangeriessa lounaalla ja yritin puhua ranskaa niin paljon kuin vain enää suinkin kykenin. Kun maanantaina palasin väsyneenä kotiin Chathamiin (ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennen työpäivän alkua!), meinasi suusta päästä ensimmäisenä Bonjour.

Jäin silti vähän kaipaamaan niitä Eiffeliä reunustavia vaaleanpunaisia magnoliankukkia ja keväisen Pariisin tuoksua, ja vaikka jouluvalot tammikuussa piristivätkin vähän tummanharmaata talvimaisemaa, ehkä se Pariisin kevät nousee kuitenkin listaykköseksi mitä vuodenaikavertailuun tulee. Onneks kevät alkaa olla jo ovella..!





torstai 14. tammikuuta 2016

Ruokavinkit Lontooseen: Brunssilla Hampsteadissa







Mikä?
Ginger&White

Missä?
Hampstead: 4a-5a Perrins Court, London
Belsize Park: 2 England's Lane, London

Milloin?
Myöhäiselle aamiaiselle, viikonlopun brunssille, kahvitauolle, kevyelle lounaalle, herkutteluhetkelle. Vaikka joka päivä ennen puoli kuutta.

Kenelle?
Brunssista haaveilevalle, granolanystävälle, hyvää kahvia kaipaavalle, Lontoo-fiilistä etsivälle, Hampsteadia kiertävälle, aamiaisfaneille. Sille, joka ei ahdistu väkijoukossa, osaa arvostaa skandinaavisen kulunutta sisustusta ja haluaa aamupalaksi pipopäisen kananmunan.







Oon haaveillut pitkään pääseväni brunssille, koska totuushan on, että aamupala on päivän paras ateria! Viime lauantaiaamuna sain Lindan houkuteltua brunssiaamiaiselle Lontoossa sijaitsevaan Ginger&White -kahvilaan, joka perustettiin vuonna 2009. Kahvilassa tarjoillaan aamupalaa, kevyttä lounasta ja leivonnaisia brittityyliin, mutta G&W-vivahteella: Esimerkiksi perinteisen Eggs & Soldiers -kananmuna-paahtoleipätikkuannoksen munakupeissa istuskelevat kananmunat olivat saaneet päähänsä käsinneulotut pipot.

Hampsteadin Ginger&Whitessa tunnelma oli varsin tiivis, ja ängettiinkin seitsemän tuntemattoman lontoolaisen kanssa samaan, isoon pöytään. Pieni tila ei kuitenkaan haitannut, kun kuulumisia sai vaihdella suomeksi ilman pelkoa siitä, että englantilaiset kanssaruokailijat ymmärtäisivät jotain. Lontoossa ei haittaa, vaikka istuisi kokonaisen tunnin kahvilassa yksin pelkän kahvikupin kanssa, kirjaa tai lehteä lueskellen - niin, tai kännykkää räpläten. Varsinkaan näin lauantaiaamuna kenelläkään ei näyttänyt olevan kiire minnekkään. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja leppoisa.

Kahvilan astiat oli ihanan kuluneita, lattia vanhaa puuta ja sisustus kivasti pelkistetyn rouheaa.
En juo kahvia, mikä tällaisissa kahviloissa aina vähän harmittaa, sillä kahvi oli keitetty tuoreeltaan jauhetuista kahvipavuista. Aamiais- ja lounasmenuun lisäksi tiskiltä sai ostaa erilaisia kakkuja, muffineja, croissantteja ja leivoksia. Pöydässä oli valmiina vesikannu ja laseja, ja Marmitea ja Golden Syrupia sai nakata halutessaan annoksensa päälle niin paljon kuin sielu sietää.

Mulla on aina vaikeuksia valita menusta suosikkiani (sori vaan...), ja tällä kertaa olin tehnyt valinnan jo etukäteen. Tilasin Ginger&Whiten kehuttua, itse tehtyä pähkinä-granolaa, joka tarjoiltiin kreikkalaisen jogurtin ja marjakompotin kera. Ja nam, hyvää oli!
Tänne palaan kyllä uudestaankin, tosin ehkä mieluummin viikolla pienemmän väentungoksen toivossa - ja seuraavalla kerralla haluan kyllä sen pipopäisen kananmunan!




perjantai 8. tammikuuta 2016

7kk Englannissa



Tää kuukausi tuntui kestävän ikuisuuden, mutta tässä sitä nyt taas ollaan, kuukauden kokeneempana.

Heti kuun alussa lähdin viikon lomalle Suomeen, mikä oli odotettu, kaivattu ja haaveiltu juttu. Ja viikko osoittautuikin ihan huipuksi! Sen sijaan Suomesta palaaminen takaisin työputkeen ei ollut mikään iisibiisi, vaan olin oikeesti aika hermoraunio ja valmis ostamaan paluulipun takaisin joulukuiseen Suomeen vaikka heti seuraavalle päivälle...
Fiilis kuitenkin koheni päivien myötä, ja täällä Englannissa sitä edelleen ollaan. Työt teettää aikalailla päänvaivaa, mut onneksi kivojakin työpäiviä sattuu mukaan!

Kuukauden aikana kävin päiväreissuilla Windsorissa ja Cotswoldsissa. Molemmat reissut oli tosi kivoja ja hyvin erilaisia mihin oon normaalisti tottunut (= pää kolmantena jalkana koko kaupungin kiertämistä aamusta iltaan). Windsorissa vietin puoli päivää Windsor Castlea kierrellen, ja Cotswoldsissa taas pääsin ryhmämatkabussin ajeluttamana tutustumaan kolmeen eri Englannin pikkukylään. Tällasia rentoja reissuja enemmän, kiitos!
Joulukuussa pääsin myös juhlimaan aika ikimuistoista brittiläistä joulua luumuvanukkaineen kaikkineen. Parin päivän juhlahumun jälkeen tuntui kyllä siltä, että joulut on nyt kyllä tältä erää juhlittu, kiitos vaan..! Mut hauskaa oli, kaikesta huolimatta.
Uskaltauduin lähtemään joulunjälkeisiin alennusmyynteihin maanantaina 28. päivä, mikä osoittautui melkoiseksi vikatikiksi. Vaikutti nimittäin siltä, että puoli Englantia oli saapunut Bank Holidayn kunniaksi hankkimaan Bluewaterin aletuotteista tyhjäksi. Istuessani bussissa matkalla kauppakeskukseen bussi seisoi käytännössä paikallaan puoli tuntia paikallaan jäätävässä ruuhkassa noin 500 metriä keskuksen sisäänkäynniltä. Itse Bluewaterin väentungoksesta tietysti puhumattakaan!

Pakkaset on pysynyt loitolla eikä lunta oo tuskin tiedossa tänä talvena, mutta oikeestaan koko joulukuun ajan ollaan saatu "nauttia" ihan jäätävän kovasta tuulesta. Täällä etelässä ei kuitenkaan olla sentään päästy osallisiksi tulvista. Sepäs tästä vielä puuttuiskin, kun Medway-joki alkais tulvimaan... Sadepäiviäkin on ollut varmaan enemmän kuin poutasäitä, minkä seurauksena kaikki pikkupolut ja kadunvarret on yhtä mutavelliä. Ei siis Englannin talvisää saa ainakaan multa hirveetä ylistystä, vaikka oonkin ihan kiitollinen, etten joudu kärvistelemään -30-asteessa...
Toivotaan, että kevättä kohden pilvet vähän kaikkoais ja päästäis nauttimaan auringonpaisteesta vähän useammin kuin kerran kuussa!

Toin Suomesta mukanani talvivaatteita, joita oon nyt kymmenestä plusasteesta huolimatta käyttänyt päivittäin. Valkoisella karvalla vuorattu talvitakkini on kerännyt niin kehuja kuin huvittuneita keskustelunaiheitakin, lapaset samoin, puhumattakaan talvitakin hupussa killuvasta heijastimesta! Yhden liikkeen myyjä Windsorissa tuli pokkana kysymään, että "mikä tossa sun hupussa roikkuu? Onks se joku joulukoriste?", ja host-äitinikin ihmetteli samaa. Täällä Englannissa ei heijastimia myydä oikeastaan ollenkaan, ja niitä näkyy korkeintaan harvoissa koirien talutushihnoissa ja satunnaisissa pyöräilijöiden housunlahkeissa... No, ainakin on smalltalkin aihetta ventovieraiden kanssa!

Työt on sujuneet vähän niin ja näin. Poju on oppinut ärsyttämisen jalon taidon (on ihan hirrrrveeeen hauskaa jyrsiä tv-ruutua, tyhjentää lipaston laatikot ja leikkiä töpseleillä) ja on ollut kuukauden sisällä taas pari kertaa kunnolla kipeänä, mikä on ollut rankkaa myös meikäläisen osalta. Huonoja päiviä on ollu ehkä enemmän kuin hyviä, ja muutenkin on ollut vähän mieli maassa ja pinna kireellä, ja univelkaakin on päässyt kertymään yövuorojen myötä. Lähestyvä kevät ja mukavat suunnitelmat kuitenkin piristää, joten eiköhän tää tästä!


Tavoitteita tulevalle kuukaudelle:

  1. Keksi uusi harrastus pojun kanssa (en keksinyt mitään!)
  2. Tee jotain, mistä oot haaveillut pitkään
  3. Kirjoita blogiin rästipostauksia (en ehtinyt...)



sunnuntai 3. tammikuuta 2016

The Cotswolds 2.1.








Hurautin heti vuoden ensimmäisen vapaapäivän kunniaksi englantilaisten pikkukylien ytimeen, Cotswoldsiin. Cotswolds on alue keski-Englannissa, joka levittäytyy kuuden eri läänin alueelle ja on saanut osakseen nimityksen AONB, an Area of Outstanding Natural Beauty. Maaseudun ja hunajankeltaisten kalkkikivitalojen peittämä Cotswolds onkin suosittu matkailukohde niin paikallisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa.

Reissu Cotswoldsiin oli taas ryhmämatka, jonka varasin alennuksesta viime vuoden puolella. Oon halunnut jo pidemmän aikaa päästä kiertelemään niitä perinteisiä, alueen tuhannen asukkaan pikkukyliä. Nyt pääsin bussin kuljettamana käymään kolmessa eri Cotswoldsin pikkukylässä, Burfordissa, Stow-on-the-Woldissa sekä Bourton-on-the-Waterissa.






Okei, mä olin vähän sinisilmäisesti kuvitellut, että kuka nyt oikeasti haluaa asua jossain 1400 asukkaan Burfordissa, josta ei pääse minnekään, ja jonka High streetin ainoa matkamuistomyymälöistä eroava putiikki on ylihinnoiteltu co-op. Mä oon kuitenkin näköjään liiankin suomalaistunut ajatusmallissani, että maaseudulta muutetaan kaupunkiin eikä toisinpäin.
Jos totta puhutaan, kyllä muakin vähän houkuttelee pikkukylässä asuminen, mutta yllätyin silti melkoisesti, kun oppaamme kertoi, että Cotswolds on alue, jossa asuvat rikkaat ja kuuluisat englantilaiset, ja jonne hulluna töitä koko ikänsä tehneet lontoolaiset muuttavat eläkepäiviään viettämään.
Burfordissa - siis 1400 asukkaan kylänpahasessa - on kuulemma pääkadulla myynnissä pieni, kahden makuuhuoneen asunto (ei siis edes kokonainen talo). Hintapyyntö on 1,1 miljoonaa puntaa. Siis... MITÄ?! Okei, mielikuvani hunajankeltaisten kalkkikivitalojen nukkavieruista lammaspaimenista muuttuivat aika radikaalisti tuon tiedon jälkeen.










Kesä on varmasti Cotswoldsissa se suosituin turistiaika, eikä meitä talvimatkailijoita kyllä sää suosinut. Taivas oli synkkääkin synkempi aamusta iltaan, ja sadetta tuli pienenä tihkuna koko päivän. Aluksi kurja sää ei pahemmin haitannut, mutta iltaan mennessä kengät alkoi olla jo sen verran märät, että oli aika kylmä.

Jokaisessa kylässä meillä oli 1½-2½ tuntia vapaata aikaa kierrellä paikkoja, mikä oli aika sopiva aika. Mihinkään kauemmas maaseudulle siinä ajassa ei uskaltanut lähteä, mutta ehdin hyvin kiertää pikkukylien katuja ja muutamia pikkuruisia puoteja.
Suurin osa tämän postauksen kuvista on Burfordista, joka oli ensimmäinen kohteemme. Silloin sade oli vielä vain ajoittaista.
Stow-on-the-Wall oli seuraava pysähdyspaikka. Opas kertoi meille kirkosta, jossa oli jättiläismäisten puiden kehystämä keijukaismainen pääovi. Pitihän se käydä katsastamassa, ja aika upealta näytti!
Mun suosikikseni näistä kolmesta Cotswoldsin pikkukylistä ylsi kuitenkin ehkä viimeinen vierailukohde, Bourton-on-the-Water, joka oli myös kaikista kolmesta kaikkein suurin, reilu 3000 asukkaan kylä. Kylän läpi kulki soliseva joki, ja kaupunkikuva oli kahta muuta pikkukylää mielenkiintoisempi. Jäi vähän harmittamaan, etten alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kerennyt käymään Model Villagessa, Bourton-on-the-Waterista rakennetussa pienoismallikylässä, kun se ehti jo sulkea ovensa näin talviaikaan niin aikaisin. Sen sijaan istahdin nauttimaan Cream Teatä sympaattiseen The Chestnut Tree -nimiseen kahvilaan, ja ihailin pimeän laskeuduttua vielä paikallaan olevia jouluvaloja ja keskellä jokea seisovaa valaistua joulukuusta.

Asuntojen hintoja lukuunottamatta Cotswolds osoittautui aika pitkälti sellaiseksi paikaksi, millainen olin sen kuvitellutkin olevan: Vehreitä peltoja silmänkantamattomiin, matalia kukkuloita, lampaita juoksentelemassa laitumilla ja sammalpeitteisiä kattoja kullankeltaisten kivitalojen yllä. Aika kaunista!




perjantai 1. tammikuuta 2016

2015

Oon aina haaveillut blogeja lukiessani saavani joskus tehdä tällaisen postauksen, ja nyt kun viimein kirjoitan itsekin blogia, en voi tietenkään jättää tätä väliin! Tässä siis tulee kooste vuodesta 2015.
Yksityiskohtaisemmat selostukset ja kuukausittaisia tunnelmia au pair-ajoista voi lukea kuukausikatsauksista.

Vuonna 2015 sattui ja tapahtui, ja voisin väittää, että vuosi oli paras pitkiin aikoihin. Valmistuin ylioppilaaksi, sain arvosanat joihin olin hyvinkin tyytyväinen, toteutin unelmani ja lähdin ulkomaille au pairiksi, kävin kuudessa eri maassa, Suomessa, Ranskassa, Virossa, Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Hollannissa, opin uutta englantilaisesta kulttuurista ja elämänmenosta, sain uuden ystävän, olin onnellinen. En voi kuin toivoa, että ensikin vuosi olisi yhtä onnistunut!



Tammikuu

♥ Tein kolme elämäni parasta uudenvuodenlupausta. Yksi niistä on vielä toteuttamatta, mutta oon päässyt asiassa niin paljon eteenpäin, etten voisi olla tyytyväisempi. Ensi vuodelle aion tehdä pari konkreettista lupausta asiaa edistääkseni, niin että viimeinenkin lupaus viimein toteutuu!

♥ Aloitin vuoden leipomalla kaksi päivää putkeen tarjottavia vanhempieni kymppisynttäreille.

♥ Kävin Virossa, ensimmäistä kertaa elämässäni niin vanhana, että muistan matkasta jotakin. Vanha kaupunki oli aivan ihana lumipeittoneen ja vielä pystyssä olevine joulukuusineen. Ihana päivä, vaikka laivamatkat olivatkin yhtä tuskaa tuulen takia.

♥ Löysin nykyisen host-perheeni, ja sain kuulla, että he ottavat minut mielellään perheeseensä au pairiksi kesäkuusta 2015 alkaen. Ostin menolipun Helsinki-Lontoo Norwegianin alennusmyynneistä.



Helmikuu

♥ Lukioura loppui ja penkkaripäivä saapui! Penkinpainajaiset olivat ehdottomasti lukioaikani hauskin päivä! Vierailin vanhalla ala-asteellani, annoin karkkia postimiehelle ja huusin kurkkuni käheäksi rekan lavalla.

♥ Otin ylioppilaskoekirjat esille, mutten avannut niitä kertaakaan. Hups.

♥ Otin rennosti ja itkin melkein ilosta, kun tajusin, ettei lukion penkille tarvi enää palata (paitsi niihin kuuden tunnin rutistuksiin maaliskuussa...)! Lukioaikani oli aika rankka. Helmikuussa luin paljon kirjoja (kaikkea muuta paitsi koulukirjoja), skräppäilin ja tein käsitöitä.

♥ Mietin pääni puhki mihin matkustaisin yo-kokeiden jälkeen palkintona itselleni lukion päättämisestä. Hankin lopulta lentoliput (taas vaihteeksi) Pariisiin huhtikuulle.


Maaliskuu

♥ Sain aikaiseksi avata koekirjat. Luin jokaiseen kokeeseen korkeintaan viikkoa ennen h-hetkeä. Kaikki mehut oli käytetty. Onneksi mulla oli nyt keväällä ainoastaan englannin, matematiikan ja äidinkielen kokeet (edellisenä syksynä kirjoitin biologian ja ruotsin).

♥ Kävin kuvailemassa paikallisen kani- ja jyrsijänäyttelyn eläinsöpöläisiä. Ihastuin pitkäkarvaisiin hamstereihin!

♥ Riemu oli katossa, kun kävelin viimeisestä ylioppilaskokeesta, matikan yo:sta, tasan kuuden tunnin jälkeen pihalle. Ei enää ikinä yo-kokeita!!!

♥ Kävin mummilla opiskelemassa täydellisen pullanleivonnan alkeita.

♥ Kävin muutaman päivän Porvoo-vierailulla maalis-huhtikuun taitteessa, ja sain vähän muuta mietittävää kokeiden jälkeen. Aivan ihana visiitti! Lunta tuli kasoittain.

♥ Muutin jatko-opiskelusuunnitelmiani viikon varoitusajalla, ja tein sekä lähetin ennakkotehtävät yhteen hakupaikkaan, josta olin haaveillut aiemmin. En kuitenkaan päässyt edes ennakkotehtävistä läpi, joten hylkäsin homman sikseen.


Huhtikuu

♥ Kävin viikon reissussa keväisessä Pariisissa 7.-14.4. Sain matkaseuraksi äitin, jota ei tarvinnut kyllä pahemmin mukaan suostutella.

♥ Pääkohteena Pariisissa oli tällä kertaa kolmen päivän mittainen Version Scrap -paperiaskartelutapahtuma, jossa osallistuin parille kurssille ja tein hulluna ostoksia. Oli ihana palata Pariisiin, joka oli tuttu edelliskesän kuukauden kestäneen reissun jäljiltä.

♥ Yllämainitun lisäksi parhaiten mieleen huhtikuisesta Pariisista jäivät +20-asteen lämpötilat, mangoliapuut, jotka kukkivat Tour Eiffelin juurella, Jardin des Plantes keväisessä kukkaloisteessaan, teehetki Laduréessa, meidän ihana vuokra-asunto täydellisellä paikalla, visiitti viime kesänä tutuksi tulleessa italialaisessa ravintolassa, Michel et Augustin -hulluus ja ihana Le Caribou Volantin katukonsertti.

♥ Kokeilin Suomessa Geocachingia ja ihastuin!

♥ Loppukuusta myös Suomessa saatiin nauttia kevätkukkasista ja sulavasta lumesta.

Mun mielestä keskirivin kuvat kuvastaa loistavasti sitä, ettei kaikki oo aina sitä miltä se näyttää. Oikealla virallinen ylioppilaskuva ja vasemmalla se, miltä todellisuudessa näytän 99,9% ajasta (puolustuksena tähän voisin sanoa, että sain kyseisen kuvan ottamisen hetkellä eteeni vanhempieni antaman ylioppilaslahjan, joka näkyy ylärivillä).

Toukokuu

♥ Osallistuin Helsinki Lolita Conventioniin kolmatta kertaa.

♥ Tein viimeisen pääjuttuni Etelä-Saimaan Nuorten sivulle.

♥ Aloin kirjoittaa blogia. Paras idea pitkään aikaan.

♥ Leivoin hulluna ylioppilasjuhliani varten. Tein kolmia erilaisia macaronseja (vadelma-suklaa, hunaja-laventeli ja sitruuna), minttusuklaa- ja vanilja-raparperi -leivoksia, parmesaanikeksejä, punajuuri-fetapiirakkaa, raejuustopiirakkaa sekä vaaleanpunaista mansikkatäytekakkua.

♥ Kävin ystäväni valmistujaisjuhlissa.

♥ 30.5. juhlittiin lakkiaisiani. Päivä oli mitä parhain ja ilma oli ihastuttava! Ehdottomasti yksi elämäni parhaista päivistä, jos niin voi sanoa kuulostamatta liian itserakkaalta.


Kesäkuu

♥ Ensimmäiset viisi päivää lakkiaisten jälkeen ehdin pakata, nauttia viimeisistä Suomi-päivistä ja jännittää Englantiin lähtöä. 6.6. saavuin Iso-Britanniaan ja aloitin työt au pairina Chathamissa.

♥ Jo ensimmäisellä Englanti-viikolla ehdin tehdä ja nähdä vaikka mitä. Käytiin host-perheen kanssa muun muassa Maidstonessa, Greenhithessä ja Lontoossa, ja kierreltiin vähän lähialueilla. Alku oli kuitenkin lähinnä töiden opettelua sekä alueeseen ja sukulaisiin tutustumista. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

♥ Luin ensimmäisen englanninkielisen kirjani, ja se sujui yllättäen täysin vaivatta. Sen jälkeen oonkin ollut kirjaston suurkuluttaja, ja nyt kuuden kuukauden aikana oon ehtinyt lukea jo 18 kirjaa englanniksi, kaikkea romanttisesta hömpästä historiallisiin romaaneihin ja dekkareihin.

♥ Ensimmäisenä virallisena vapaapäivänäni uskaltauduin lähtemään itsekseen matkustamaan, ja suuntasin Doveriin.

♥ Ehdin myös käydä yksikseen vielä Maidstonessa ja Greenhithessä toistamiseen.

♥ Kävin leffassa katsomassa Jurassic Worldin. Pelotti, mutta selvisin.


Heinäkuu

♥ Briteissä päästiin "nauttimaan" ihastuttavista helleaalloista. Kesä kukoisti.

♥ Tapasin ensimmäistä kertaa saksalaisen au pairin, jonka kanssa en kuitenkaan loppujenlopuksi oikein tullut toimeen.

♥ Leivoin karjalanpiirakoita, jotka saivat englantilaiset aika hiljaisiksi.

♥ Kävin host-perheen kanssa Kentin poliisipiirin avoimien ovien päivässä.

♥ Työt alkoi sujua jo rutiinilla.

♥ Vapaapäivinä matkustelin. Parhaiten heinäkuulta mieleen jäivät Favershamin Brogdale Collections -hedelmätarha sekä iki-ihana Pohjois-Wales. Ehdin käydä myös ekaa kertaa Rochesterissa, Canterburyssa ja pari kertaa Lontoossa.

♥ Ihastuin kirsikoihin, kiitos Brogdale Collections -hedelmätarhavierailun, jossa kirsikka-aika oli kuumimmillaan.


Elokuu

♥ Elokuussa reissasin kesäiseen Brightoniin, Charles Darwinin kotitaloon Orpingtoniin sekä kahdesti Lontooseen. Myös kotikaupunkia eli Medwayta tuli koluttua aika tavalla.

♥ Koin valaistumisen englannin puhumisessa, enkä jännittänyt virheitä enää niin paljoa. Puhumisesta tuli helpompaa ja luontevampaa.

♥ Löysin Lontoosta uusia pyhiinvaelluskohteita, muun muassa Twiningsin myymälän.

♥ Loppukuusta sain vieraita Suomesta, kun äiti ja iskä tulivat käymään Englannissa. Viikko oli ihan huippu! Sain myös kivoja ruokatuliaisia.

♥ Kävin ensimmäistä kertaa Afternoon Tealla ja ihastuin skonsseihin.


Syyskuu

♥ Ilmat alkoi kylmetä hellelukemista +20-asteen tuntumaan, mikä tuntui jäätävältä.

♥ Käytiin kymmenen päivän lomareissulla Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa host-perheen kanssa.

♥ Vierailin Harry Potter Warner Bros Studiolla, joka oli aika mykistävä. En oo sen jälkeen katsonut enää mitään leffoja samalla tavalla kuin ennen.

♥ Osallistuin suomalaisten au pairien tapaamiseen Lontoon merimieskirkolla.

♥ Linda tuli käymään Medwayssa, ja pääsin vähän esittelemään kotikaupunkini nähtävyyksiä.

♥ Kävin ihmettelemässä Stonehengeä kymmenien muiden uteliaiden kanssa. Voin sanoa, etten tajua sitä vieläkään. Vierailin myös Bathissa ja ihastuin kaupunkiin ikihyviksi.


Lokakuu

♥ Kävin ryhmämatkalla kolmen päivän reissulla Hollannissa ja Belgiassa. Ihastuin Furrybones -figuureihin Amsterdamissa ja söin maailman parhaan vohvelin ikinä kanelijäätelöllä höystettynä aurinkoisessa mutta kylmässä Bruggessa.

♥ Pistettiin Lindan kanssa pystyyn herkullinen syyspiknik Lontoon Hyde Parkiin.

♥ Vierailin Oxfordissa sekä toistamiseen Bathissa ja maistoin kuuluisaa Sally Lunnin Bunia. Se oli niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Tekee mieli käydä kaupungissa vielä kolmannen kerran vaan sitä taas maistamassa...

♥ Tein päiväreissun maaseudulle Favershamiin Brogdale Collectionsiin uudemman kerran. Tällä kertaa kirsikoiden sijaan paikka oli täpötäynnä omenoita, joita sai maistella. Eri omenalajikkeita hedelmätarhalla oli yli 2000...

♥ Kävin Lontoossa järjestettävässä kakku- ja leivontatapahtumassa, The Cake & Bake Show'ssa. Aika hillitön. Söin yksisarvisen kakkaa ja huippuherkullisen juustoskonssin.

♥ Haaveilin joulukoristeista John Lewisilla, ostin ensimmäiset joululahjat ja odotin innolla Halloweenin olevan ohi, että jouluhypetys alkaisi kunnolla.


Marraskuu

♥ Vietin Lontoossa melkein yhtä paljon aikaa kuin Chathamissa. Kuun puolivälissä kulutin pääkaupungissa lomaviikonkin. Löysin kaupungista muutaman uuden, kivan paikan, ja kävin monessa ihanassa kahvilassa.

♥ 21. päivä juhlittiin host-perheen pojun 1-v syntymäpäiväjuhlia mittavin menoin. Oli kiva nähdä kaikkia sukulaisia pitkästä aikaa, vaikka 50 vieraan kutsulista olikin mun mielestäni vähän liiankin pitkä.

♥ Joulutunnelmoin, kävin muun muassa suomalaisilla, brittiläisillä sekä japanilaisilla joulumarkkinoilla, tapasin joulupukin Marylebone High Streetin jouluvalojensytytystapahtumassa, kävin joululahjaostoksilla ja ihailin jouluvaloja niin Lontoossa kuin Medwayssakin.

♥ Mulla oli pienoinen kriisi au pair -hommien kanssa. Ikävöin Suomeen ja harkitsin tosissani host-perheen vaihtamista. Päätin lopulta kuitenkin jäädä nykyiseen perheeseen.

♥ Tajusin, ettei mun host-vanhemmat juurikaan arvosta tekemääni työtä. Mä kuitenkin itse huomasin tuntevani itseni varsin hyväksi au pairiksi!

♥ Hankin meno-paluu lentoliput Suomeen joulukuulle viikon Suomi-lomaa varten.


Joulukuu

♥ Kävin jouluisella Afternoon Tealla.

♥ Hankin viimeiset joululahjat Suomeen, kiersin joulumarkkinoita ja ihmettelin brittiläisten jouluvalokulttuuria. Miksi ihmeessä jouluvalojen pitää välkkyä kaikissa sateenkaaren väreissä? Yhden talon seinältä bongasin jopa seinää pitkin kiipeävän parimetrisen puhallettavan joulupukin...

♥ Kävin Lontoossa suklaafestivaaleilla.

♥ Nautin viikon mittaisesta Suomi-lomastani joulukuun alussa, jonka aikana muun muassa juhlistin 19-vuotissyntymäpäiviäni iltapäiväteen merkeissä, kävin leikkauttamassa hiukseni noin 20cm lyhyemmiksi, nautin joulutunnelmasta, söin ruisleipää ja nautin kotona oleilusta. Aivan ihana lomaviikko, en oo varmasti ikinä nauttinut Suomessa olosta niin paljon!

♥ Palasin Chathamiin 15. päivä myrtyneenä, mutta fiilis on onneksi jo vähän kohonnut kuun loppua kohden!

♥ Lopetin yli kolmen vuoden aikaisen työni Etelä-Saimaan Nuorten sivun kirjoittajana. Olipahan kokemus, ja opin vaikka mitä!

♥ Kävin päiväreissulla Windsorissa ihmettelemässä Windsor Castlea. Miksi kukaan haluaa asua linnassa?

♥ Juhlin joulua ikimuistoisin brittiläisin menoin host-perheen sukulaisten ympäröimänä. Hauskaa oli! Oli ihanan kotoisa olo pitkästä aikaa. Host-perheen sukulaisten seurassa on aina mukavaa.

♥ Kävin joulunjälkeisissä alennusmyynneissä Bluewaterissa (jättiläismäinen kauppakeskus, jossa on yli 300 liikettä). Vinkki: Älä edes harkitse, varsinkaan Bank Holidayna.



Nyt kun katson näitä kuvia ja mietin mitä sitä onkaan tullut tehtyä, niin huomaan ajattelevani, että menipä vuosi äkkiä. Mutta oikeestihan oon ehtinyt tehdä vuoden aikana vaikka mitä! Oon oppinut vaikka mitä uutta, uskaltanut tehdä asioita joita ennen en ois edes harkinnut. On sattunut ja tapahtunut, niin hyvää kuin huonoa, mutta pitkästä aikaa vuosiin voin sanoa, että enemmän hyvää. Ja siitä jos mistä oon onnellinen.
En malta odottaa mitä vuosi 2016 tuo tullessaan!
Mun au pair seikkailut Englannissa jatkuu vielä ainakin toistaiseksi, varmaan ainakin kevääseen asti. Sen jälkeen ei oo vielä suunnitelmia. Jossain vaiheessa pitäisi tehdä jotain päätöksiä jatko-opiskeluidenkin suhteen, mutten jaksaisi just nyt stressata siitä. Alkuvuodelle mulla on jo kivoja matkustussuunnitelmia, ja pari viikonloppureissua on tullut jo varattua.
Tein pari uudenvuodenlupausta, koska oon huomannut, että ne oikeesti auttaa mua pääsemään elämässä eteenpäin. Aion tehdä parhaani mukaan tulevasta vuodesta parhaan mahdollisen!


Ihanaa uutta vuotta 2016!
Palaillaan blogin ääreen joskus sitten ens vuonna...