The Cotswolds 2.1.

Hurautin heti vuoden ensimmäisen vapaapäivän kunniaksi englantilaisten pikkukylien ytimeen, Cotswoldsiin. Cotswolds on alue keski-Englannissa, joka levittäytyy kuuden eri läänin alueelle ja on saanut osakseen nimityksen AONB, an Area of Outstanding Natural Beauty. Maaseudun ja hunajankeltaisten kalkkikivitalojen peittämä Cotswolds onkin suosittu matkailukohde niin paikallisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa.

Reissu Cotswoldsiin oli taas ryhmämatka, jonka varasin alennuksesta viime vuoden puolella. Oon halunnut jo pidemmän aikaa päästä kiertelemään niitä perinteisiä, alueen tuhannen asukkaan pikkukyliä. Nyt pääsin bussin kuljettamana käymään kolmessa eri Cotswoldsin pikkukylässä, Burfordissa, Stow-on-the-Woldissa sekä Bourton-on-the-Waterissa.

Okei, mä olin vähän sinisilmäisesti kuvitellut, että kuka nyt oikeasti haluaa asua jossain 1400 asukkaan Burfordissa, josta ei pääse minnekään, ja jonka High streetin ainoa matkamuistomyymälöistä eroava putiikki on ylihinnoiteltu co-op. Mä oon kuitenkin näköjään liiankin suomalaistunut ajatusmallissani, että maaseudulta muutetaan kaupunkiin eikä toisinpäin.
Jos totta puhutaan, kyllä muakin vähän houkuttelee pikkukylässä asuminen, mutta yllätyin silti melkoisesti, kun oppaamme kertoi, että Cotswolds on alue, jossa asuvat rikkaat ja kuuluisat englantilaiset, ja jonne hulluna töitä koko ikänsä tehneet lontoolaiset muuttavat eläkepäiviään viettämään.
Burfordissa - siis 1400 asukkaan kylänpahasessa - on kuulemma pääkadulla myynnissä pieni, kahden makuuhuoneen asunto (ei siis edes kokonainen talo). Hintapyyntö on 1,1 miljoonaa puntaa. Siis... MITÄ?! Okei, mielikuvani hunajankeltaisten kalkkikivitalojen nukkavieruista lammaspaimenista muuttuivat aika radikaalisti tuon tiedon jälkeen.

Kesä on varmasti Cotswoldsissa se suosituin turistiaika, eikä meitä talvimatkailijoita kyllä sää suosinut. Taivas oli synkkääkin synkempi aamusta iltaan, ja sadetta tuli pienenä tihkuna koko päivän. Aluksi kurja sää ei pahemmin haitannut, mutta iltaan mennessä kengät alkoi olla jo sen verran märät, että oli aika kylmä.

Jokaisessa kylässä meillä oli 1½-2½ tuntia vapaata aikaa kierrellä paikkoja, mikä oli aika sopiva aika. Mihinkään kauemmas maaseudulle siinä ajassa ei uskaltanut lähteä, mutta ehdin hyvin kiertää pikkukylien katuja ja muutamia pikkuruisia puoteja.
Suurin osa tämän postauksen kuvista on Burfordista, joka oli ensimmäinen kohteemme. Silloin sade oli vielä vain ajoittaista.
Stow-on-the-Wall oli seuraava pysähdyspaikka. Opas kertoi meille kirkosta, jossa oli jättiläismäisten puiden kehystämä keijukaismainen pääovi. Pitihän se käydä katsastamassa, ja aika upealta näytti!
Mun suosikikseni näistä kolmesta Cotswoldsin pikkukylistä ylsi kuitenkin ehkä viimeinen vierailukohde, Bourton-on-the-Water, joka oli myös kaikista kolmesta kaikkein suurin, reilu 3000 asukkaan kylä. Kylän läpi kulki soliseva joki, ja kaupunkikuva oli kahta muuta pikkukylää mielenkiintoisempi. Jäi vähän harmittamaan, etten alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kerennyt käymään Model Villagessa, Bourton-on-the-Waterista rakennetussa pienoismallikylässä, kun se ehti jo sulkea ovensa näin talviaikaan niin aikaisin. Sen sijaan istahdin nauttimaan Cream Teatä sympaattiseen The Chestnut Tree -nimiseen kahvilaan, ja ihailin pimeän laskeuduttua vielä paikallaan olevia jouluvaloja ja keskellä jokea seisovaa valaistua joulukuusta.

Asuntojen hintoja lukuunottamatta Cotswolds osoittautui aika pitkälti sellaiseksi paikaksi, millainen olin sen kuvitellutkin olevan: Vehreitä peltoja silmänkantamattomiin, matalia kukkuloita, lampaita juoksentelemassa laitumilla ja sammalpeitteisiä kattoja kullankeltaisten kivitalojen yllä. Aika kaunista!