Näytetään tekstit, joissa on tunniste muu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. huhtikuuta 2016

10 kk Englannissa


1kk Englannissa | 2kk Englannissa | 3kk Englannissa | 4kk Englannissa | 5kk Englannissa | 6kk Englannissa | 7kk Englannissa | 8kk Englannissa | 9kk Englannissa

Mä olen nyt Suomessa. Palasin kotiin maanantai-tiistai välisenä yönä. Olo on vieläkin ehkä vähän epätodellinen, ihan kuin kymmentä Englannissa viettämääni kuukautta ei olisi ollutkaan. Oon päässyt yllättävän nopeasti aikaerorasituksesta yli, ja oon pitänyt itseni kiireisenä hoitamalla virallisia ja vähemmän virallisia asioita (muun muassa vuoden aikana ilmestyneiden Mondo-lehtien lukemista kirjastossa). Marks&Spencerin juustoskonssit on piilotettu pakastimen syövereihin Englanti-ikävää varten, mutta toistaiseksi niitä ei oo tarvinnut vielä kaivaa esiin.
Ehkä mä sisäistän tän Suomeenpaluun jossain vaiheessa. Tai sitten en. On oikeastaan aika ihanaa olla taas kotona.

Viimeinen kuukausi Englannissa meni naurettavan nopeasti. Muutamat matkustussuunnitelmat peruuntuivat, kun päädyin viettämään viikon sängynpohjalla kunnon flunssan takia, ja olo senkään jälkeen ei ollut vielä kovinkaan hyvä. Ensimmäisten aurinkoisten kevätpäivien missaaminen harmitti, mutta onneksi niistä päästiin nauttimaan vielä monta kertaa tervehdyttyäni!
Sää oli mitä mainioin, vaikka vettäkin tuli taivaalta ihan kiitettävään tahtiin. Aurinko kuitenkin paistoi aika monena päivänä, ilma oli lämmin ja uusia kukkia puhkesi kuin sieniä sateella. Kirsikkapuut ja magnoliat tekivät maisemista ihanan vaaleanpunaiset, vaikka muuten puut eivät ehtineetkään vielä oikein vihertää.
Maalis-huhtikuun taitteessa bongasin metsäretkellä Bluebellejä, englanninsinikelloja, ja vaikken kokonaista sinikellomerta, Bluebell Forestia, nähnytkään, niin ne bongattuani totesin, että nyt voin lähteä Englannista hyvillä mielin!

Alkukuusta kävin ihanalla päivävisiitillä pikkuruisessa Ryessa. Muutaman kerran tuli pyörittyä Lontoossakin, muun muassa salaisissa puutarhoissa, muutamilla uusilla markkinoilla ja kivoissa kahviloissa, ja töiden loputtua virallisesti 6.4. mulla alkoi vajaa viikon mittainen vapaaputki Englannissa. Ehdin siis vielä silloin tehdä yönylimatkan lempikaupunkiini Bathiin ja ihan hillittömän hullun, hauskan ja mieleenpainuvan neljän päivän roadtripin Cornwalliin kaverin kanssa.
Cornwallin reissu oli aivan täydellinen lopetus mun au pair -vuodelle, puhumattakaan siitä, että sain heti kerralla työkuviot ja -stressit pois päästä, ja Suomeen palatessani tuntui kuin olisin ollut pidemmälläkin reissulla Englannin eteläkärjessä!

Töiden lopettamisesta mulla jäi tosi hyvä fiilis. Mulla oli jostain syystä jatkuvasti tunne siitä, että host-vanhemmat vain odottaa pääsevänsä musta eroon. Viimeisenä koti-iltana käytiin kuitenkin vielä viimeisen kerran pubissa syömässä illallista, ja mulle jäi visiitistä tosi hyvä mieli! Oli kiva viettää taas aikaa yhdessä host-vanhempien kanssa pitkästä aikaa, ja sain myös kuulla heidän tulevaisuudensuunnitelmistaan, jotka valottivat myös mulle syitä esimerkiksi siihen, mikseivät he ota tilalleni uutta au pairia. Ei se vika ollutkaan minussa.
Sain keskiviikkoaamuna host-vanhemmilta autokyydin juna-asemalle, halattiin hyvästeiksi ja sovittiin, että pidetään yhteyttä viesteitse, ja niin aion myös tehdä. Vaikken mä saanutkaan host-perheeni vanhemmista ylimpiä ystäviäni kuten joskus haaveilin, vaikka me ollaan aika erilaisia, ja vaikken tavallisesti sellaisten ihmisten kanssa olisikaan yhteyksissä, niin kymmenen kuukauden asuminen saman katon alla on kuitenkin sentään jotain. Haluan pitää yhteyttä ja muistella niitä hyviä hetkiä, joita vuoteen on host-vanhempienkin kanssa mahtunut, ja toivon, että myös he tekevät niin.
Läksiäislahjaksi sain ihanan valokuvakirjan kuluneelta vuodelta. Vähän tuli tippa linssiin sitä selaillessani.

Kuukauden aikana ehdin myös stressata kouluunhakuja ja Suomeen paluuta. Mitä mä oikein teen Suomeen palattuani? Ei mulla edelleenkään oo mitään tarkkoja suunnitelmia, pääsykoekirjat lepäävät sängyllä avaamattomina ja mikään mun suunnitelmista ei oo vielä varma. Mutta suunnitelmia ja unelmia on, ja toivon, että ne kantaa pitkälle. Ainakin musta tuntuu, etten jaksa just nyt stressata tulevaisuudesta pätkääkään.



maanantai 4. huhtikuuta 2016

Lähtöfiiliksiä


Aika kuluu ihan älyttömän nopeasti ja päivät Englannissa käy vähiin. Mulla loppuu työt huomenna eli tiistaina 5.4, ja suunnitelmat sen jälkeen ennen maanantain 11.4. lentoa Suomeen alkaa olla vihdoin ja viimein selvät!

Keskiviikkona suuntaan kohti Bathia, joka on mun ehdoton lempparikaupunki Englannissa. Tää on nyt kolmas visiitti tuonne roomalaisten aikaiseen kylpyläkaupunkiin, ja tällä kertaa vietän siellä yhden yön. Suunnitelmissa on ihan vaan nauttia kaupungin tunnelmasta ja ehkä budjetin salliessa käydä vielä parissa ennalta tutkimattomassa nähtävyydessä ja käydä maistamassa vielä kerran Sally Lunnin herkullisia buneja.

Torstaina suuntaan illalla Bathista Lontooseen, josta lähdetään Lindan kanssa yöbussilla kohti Cornwallia, joka on kaikista eteläisimmäksi kurkottava länsi-Englannin lääni.
Saavutaan perjantaiaamuna Penzanceen, josta olisi tarkoitus lähteä roadtrippailemaan ympäri Cornwallia.
Etukäteen varattujen hostellien myötä tavoitteena olisi yöpyä yksi yö St Austellissa ja toinen Plymouthissa, joista jälkimmäisestä sunnuntai-iltapäivänä suunnataan taas bussilla Lontooseen, jossa vietän yhden yön.

Maanantai-iltana mulla lähtee lento Gatwickilta Suomeen.


Mulla on viime päivinä riittänyt tekemistä, enkä oo pahemmin ehtinyt blogin puolelle matkajuttuja tai muita kuulumisia kirjoittelemaan. Tervehdyttyäni oon ollut töissä (ja onnistunut tartuttamaan koko host-perheen flunssaan), pyörinyt Lontoossa, kamppaillut yhteis(arvaus)haun kanssa ja tuhertanut itkua pakatessani survoessani omaisuuttani matkalaukkuun. Siis väitinkö joskus vihaavani pakkaamista? No, en silloin tiennyt vielä yhtään mitään.
Näin lyhyesti kerrottuna kahden tunnin hikisen puurtamisen jälkeen mulla oli viimein matkalaukku, jonka sai kiinni. Hurrasin riemusta, kunnes otin vaa'an käyttöön ja totesin laukun olevan viisi kiloa ylipainoinen, ja totuushan oli, ettei kaikki mun tavarani edes olleet laukussa vielä. Ei muuta kun tavaroita purkamaan, lajittelemaan ja suurimmat tiiliskivet käsimatkatavaroihin odottelemaan kohtaloaan. Se, että täyttäisin loput laukusta Marks&Spencerin juustoskonsseilla ja crumpeteilla taitaa jäädä aika pitkälti haaveeksi.

Joskus mä ihmettelin, miten ihmeessä ihmiset saavat tungettua matkalukkuun yli 20 kilon painosta tavaraa. Siis eihän se ole mahdollista! No, nyt tiedän: Ei muuta kuin puolet laukusta täpötäyteen kirjoja, ja kaksvitoset paukkuu heittämällä. Hurraa.
Ja mä kuvittelin ostaneeni ihan vaan pari kirjaa, koska oon jättänyt 95% himoitsemistani opuksista kauppojen hyllyille. Joopa joo...

No, ratkaisin pakkaamisongelmat tilaamalla lennolleni toisen ruumaan menevän matkalaukun, joka maksoi vain 15 puntaa etukäteen tilattuna. Nyt laukut on pakattu, laatikot tyhjennetty, hostelli-, juna- ja bussivaraukset tehty, yhteis(arvaus)haku täytetty (vähän kieli poskella, myönnän), ylimääräiset punnat vaihdettu euroiksi ja kutakuinkin henkisesti valmistauduttu lähtöön - ainakin täältä Chathamista.


Fiilikset on vähän ristiriitaiset. Toisaalta tuntuu ihanalta jättää työt taakseen. Erityisesti siksi, että musta tuntuu, että host-vanhemmat odottaa jo kuumeisesti lähtöäni täältä niiden nurkista. Olo täällä "kotona" ei siis ole kovinkaan kotoisa. Odotan jo innolla ihania matkasuunnitelmia ja oikeastaan myös paluuta Suomeen.
Toisaalta olo on myös aika älyttömän haikea, erityisesti mitä tulee siihen Suomeen paluuseen. Täällä Englannissa on 15-astetta lämmintä, kirsikkapuut ja magnoliat kukkii vaaleanpunaisena hehkuna ja aurinko on paistanut viime päivinä täydeltä taivaalta. Kaupoista voi ostaa skonsseja ja crumpetteja, viikottain tilille ilmestyvä palkka mahdollistaa matkustelun mitä ihanimpiin ja uusiin paikkoihin ja yllätyksiä ja uusia asioita ilmestyy eteen edelleen ihan vaan tyhjästä.

Tiedän jo nyt, että vaikka ootan innolla Suomeen paluuta ja mulla on kivoja suunnitelmia niin matkustelun kuin Suomi-tekemistenkin suhteen, niin Englantia tulee kyllä ihan mieletön ikävä. Pelkään kulttuurishokkia ja paluumasennusta. Oon yrittänyt tehdä listaa asioista, joita Suomessa voisin tehdä paluushokkia lievittääkseni, joten toivotaan, että se lista pitää mut järjissäni pahimman skonssi-ikävän yli. Vinkkejä saa antaa!

Eilen kävin syömässä lempparikahvilassani maailman parhaita hedelmäskonsseja vielä varmaan viimeisen kerran. Tänään käyn nostamassa viimeiset punnat tililtä, ja huomenna palautan host-vanhemmille mulla lainassa olleen kännykän ja perhoskuvioisen kotiavaimen. Keskiviikkona jätän taakseni talon, jota olen kutsunut kodikseni tasantarkalleen viimeiset kymmenen kuukautta. Enää viikko Englannissa. Apua.



lauantai 26. maaliskuuta 2016

Hetkiä


♥ Auringonpaisteeseen herääminen

♥ Vaaleanpunaisina kukkivat magnoliat

♥ Lentoyhtiöiden uutiskirjeet

♥ Lintujen laulu räystäällä


♥ Peilityyni joki hetki sateen jälkeen

♥ Kevään tuoksu

♥ Myötätuuli, joka pakottaa juoksemaan alamäessä

♥ WhatsApp-viestit


♥ Aamupuuro kaikessa rauhassa hyvän kirjan kera

♥ Odottamattomat pääsiäisyllätykset

♥ Kun saa valmiiksi pitkään mieltä vaivanneen asian

♥ Puhtien lakanoiden tuoksu


♥ Suunnittelemat seikkailut, joista tuli ikimuistoisia juuri ilman niitä suunnitelmia

♥ Kun huomaa, että toinen välittää

♥ Tuulikello

♥ Vieraalta kiitokseksi saatu hymy


Mä oon virunut 40-asteen kuumeessa sängynpohjalla viimeisen reilu viikon ajan, mutta nyt tuntuu siltä, että lääkäriltä saatujen antibioottien ansiosta alkaa valoa viimein näkyä tunnelin päässä *koputtaa puuta*. On se ihmeellistä, miten sairastamisen jälkeen alkaa taas arvostaa terveyttä ihan eri tavalla..!
Multa meni siis ohi hulluimmat pääsiäishömpötykset ja varmaan kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät, joista haaveilin itku kurkussa väsyneenä peiton alla. Toivottavasti tuo pilvipeite tuosta taas väistyy, niin että mäkin pääsen kunnolla nautiskelemaan kevätkeleistä!

Ihanaa pääsiäistä! ♥



lauantai 19. maaliskuuta 2016

Englannin ja Suomen eroavaisuuksia

Tätä listaa oon koonnut siitä asti, kun Englantiin jalallani astuin kesäkuussa 2015: Eroavaisuuksia, joita olen havainnut Suomen ja Englannin välillä. Aluksi näitä kertyi lähes jatkuvalla syötöllä, mutta ajan kuluessa kultuurierot alkoivatkin tuntua ihan itsestäänselvyyksiltä. Monia juttuja siis tästäkin listasta vielä puuttuu, jotka ovat yksinkertaisesti unohtunut tai alkaneet tuntua niin arkipäiväisiltä, etten ole edes ajatellut niiden jotenkin eroavan suomalaisesta kulttuurista. Hassua, mutta totta.

Aika monet kohdat on räikeästi kärjistettyjä stereotypioita Englannista ja englantilaisista, ja jotkut huomiot saattaa olla ihan tuulesta temmattuja, asuttuani ja seurattuani vain yhden brittiperheen elämää tässä tiiviisti kymmenen kuukauden ajan. Tässä kuitenkin lista asioista, joiden oon huomannut eroavan suomalaisesta kulttuurista!

Listaa saa jatkaa!

Astetta hienompia pääsiäispiparkakkuja Biscuiteers-piparkakkuliikkeessä Lontoossa
Juhlapyhät ja tapahtumat:
- Isänpäivää juhlitaan kesäkuussa ja äitienpäivää maaliskuussa
- Kaikki juhlat ystävänpäivästä isänpäivään ovat selvästi näkyvillä (etenkin kaupallisesti)
- Ystävänpäivä on pariskuntien juhla, ei ystävien, kuten Suomessa
- Joulukorttien lähettäminen on Englannissa ihan eri planeetalta: Kortteja tulee kuin senttejä Saunalahden mainoksessa, ja nimikkokortteja myydään myös esimerkiksi lemmikeille ja isosedille
- Joululahjoihin kirjoitetaan saajan lisäksi myös antajan nimi
- Joulupöydässä syödään paisettuja kasviksia, kalkkunaa ja luumuvanukasta
- Pääsiäisenä kaupat täyttyvät jos jonkinlaisista suklaamunista: Valikoimaa riittää minipienistä kullatuista suklaamunakarkeista yli kilon painoisiin, konvehdeilla täytettyihin valtaviin suklaamuniin
- Helmikuussa vietetään pannukakkupäivää, jolloin syödään pannukakkuja ja järjestetään Pancake Race -pannukakkujuoksukilpailuja
- 17. maaliskuuta on St Patrick's Day (Irlannin kansallispäivä), joka on jonkin verran näkyvillä Irlannin lisäksi myös Englannissa
- Pääsiäisenä lapsille järjestetään suklaamunankätkentää ja syödään Hot Cross Buneja

Penneistä muodostuu vaakuna
Ostokset, kaupat ja raha:
- Valuutta on punta
- Yleisessä käytössä ovat lähinnä 5-, 10- ja 20-punnan setelit (sekä tietenkin kolikot, 1- ja 2-punnan sekä 1-, 2-, 5-, 10-, 20- ja 50-pennin kolikot)
- Kauppoja on kaikille halukkaille halpoja vaatteita myyvästä Primarkista onnittelukortteja pursuaviin korttikauppoihin. Tarjonta on laaja ja valikoima huomattavasti suurempi
- Erikoistuneita liikkeitä on enemmän (esim. kala-, karkki-, joulukoriste- ja korttikauppoja)
- Apteekista voi löytää kaikkea lääkkeistä koruihin ja tuoksukynttilöistä adaptereihin
- Joidenkin kauppojen hisseissä ja liukuportaissa kuuluu naisen ääni, joka varoittaa ovien avautumisesta ja sulkeutumisesta / portaiden alkamisesta ja päättymisestä
- Jotkut hissit kulkevat automaattisesti jatkuvasti ylös ja alas
- Paljousalet ovat tavallisempia ja niitä hyödyntämällä säästö on melkoinen (esim. ruokakaupassa kolme yksittäin 60p maksavaa tuotetta voi yhdessä ostettuna saada yhdellä punnalla)
- Myös pikkuisista käteen hajoavista muovipusseista joutuu maksamaan ruokakaupoissa
- Kaikki kantavat ostoksilla mukanaan kierrätettyjä muovipusseja tai kestokasseja (ottakaa mallia, suomalaiset!)
- Rakennuksissa suomalaisittain "ensimmäinen kerros" on G eli Ground Floor, "toinen kerros" on 1st Floor, jne.
- Lontoon ulkopuolella kaupat ja kahvilat sulkeutuvat lähes poikkeuksetta neljän-kuuden välillä. Ruokakaupat ovat yleensä auki pidempään, isoimmat jopa 24/7
- Myös pikkukaupungeissa kaupat ja muut kohteet ovat usein sunnuntaisinkin auki
- Hintataso on hieman Suomea kalliimpi
- Erityisesti nähtävyyksien sisäänpääsymaksuihin saa pulittaa sievoisen summan
- Käteisellä maksaminen on yleisempää
- Lääkkeistä apteekeissa maksetaan tietty summa riippumatta lääkkeiden hinnoista. Alle 18-vuotiaiden lääkkeet ovat ilmaisia

Pyörä koriste-elementtinä Brogdale Collections -hedelmätarhassa Favershamissa
Liikenne:
- Liikenne vasemmanpuoleinen
- Kukaan ei käytä heijastinta talvella
- Autojen etuvalot on sammutettu kesäisin
- Autoilijoita suojateistä varoittavat asfaltissa valkoiset siksak-viivat
- Suurin osa liikkuu omalla autolla (paitsi Lontoossa julkisilla) ja kävelijöitä on todella vähän
- Pyöräilijät noudattavat autoilijoiden liikennesääntöjä ja ajavat autoteillä
- "Sunnuntaipyöräilijöitä" ei juuri ole, vaan suurin osa pyörällä liikkujista ovat todella omistautuneet harrastukselleen varusteita myöten
- Autoissa ei käytetä yleisesti ottaen talvirenkaita
- Kävelyteillä väistetään kohteliaasti ja annetaan tilaa vastaantulijoille, vaikka tiellä mahtuisikin kävelemään kaksi vieretysten
- Yli 60-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi bussilla
- Busseja on yksi- ja kaksikerroksisia malleja
- Liikenneympyröitä on lähes joka käänteessä
- Julkinen liikenne on sujuvaa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja yhteydet kaupunkien sekä muiden maiden välillä ovat hyvät
- Julkisen liikenteen käyttö on halvempaa, ja yhtiöiden välinen kilpailu kovempaa

Helmililjoja tammikuussa
Vuodenajat ja sää:
- Kesä alkaa englantilaisten mielestä vasta kesäpäiväntasauksen jälkeen
- Talvi on (yleensä) lumeton, mutta kostea ja sateinen. Lämpötilat eivät laske juurikaan nollaa alemmaksi
- Jo pieni lumikerros saa liikenteen sekaisin
- Sää on lämpimämpi, mutta esim. talvella jo nolla-asteessa tuntuu huippukylmältä kostean ilman takia
- Englannissa ei sada jatkuvasti, mutta sää on todella vaihtelevaa: Viiden minuutin rankkasadekuuro voi yllättää täysin pilvettömältä taivaalta, ja sade kestää harvoin koko päivää. Säätä on mahdoton ennustaa
- Kevätkukat (narsissit, helmililjat, mantelipuut, esikot, krookukset...) kukkivat jo tammikuussa
- Ruoho on vihreää talvikuukausinakin

Scotch Egg Lontoon Borough Marketissa
Ruoka ja juoma:
- Kaikki juovat teetä (lähinnä mustaa teetä maidolla ja sokerilla), ja sitä juodaan paljon
- Tyypilliset ateriat ovat aamiainen, kevyt lounas sekä päivällinen
- Lounaaksi syödään lähes poikkeuksetta vain leipää (esim. täytettyjä kolmioleipiä, paahtoleipää tai bageleita), joskus myös keittoa tai täytettyjä uuniperunoita (jacket potatoes)
- Tyypillisiä aamiaisruokia kaurapuuron lisäksi ovat esimerkiksi pienet, pyöreät pannukakut, vohvelit, murot, crumpetit ja esimerkiksi paistetulla kananmunalla ja pekonilla täytetyt englantilaiset muffinit (eräänlaisia sämpylöitä)
- Englantilainen perinteinen aamiainen (ns. "lämmin aamiainen") sisältää mm. pekonia, kananmunia, nakkeja, paistettuja kasviksia ja tölkkipapuja
- Ruokajuomana juodaan squashia (ns. mehua), ei vettä
- Paahtoleivän päälle laitetaan papuja tai spagettia tomaattikastikkeessa
- Leivän päälle levitetään hilloa ja / tai maapähkinävoita, marmeladia, marmitea ("yeast extract") tai suklaalevitettä
- Valmisruoat, puolivalmisteet ja säilykkeet ovat huomattavasti yleisempiä
- Leivonnassa käytetään yleensä valmismixejä tai valmistaikinoita
- Pubikulttuuri on voimissaan, ja sinne on myös ihan ookoo mennä lasten kanssa perhepäivälliselle arki-iltana
- Syöminen on epäterveellisempää (esim. lapsille kannetaan laukussa mukana perunalastupussia tai keksejä välipalaksi)
- Maitotuotteissa on enemmän rasvaa
- Rasvattoman maidon värikoodi on punainen ja täysmaidon tummansininen
- Ruskeaa kastiketta laitetaan joka paikkaan (esim. salaattiin, perunan tai riisin sekaan,...)
- Perunat kypsennetään mikrossa
- Jauhoihin on lisätty valmiiksi leivinjauhetta ja suolaa (self raising flour)
- Kolmen ruokalajin illallinen on tyypillisempi kuin Suomessa (usein illallinen sisältää vähintään kaksi ruokalajia, esim. pääruoka + jälkiruoka)
- Lähes kaikkiin perinneleivonnaisiin tulee kuivattuja hedelmiä (rusinoita, korintteja, sitrushedelmien kuorta jne.)
- Annoskoot ovat suurempia
- Ruoanlaitossa ja leivonnassa käytetään monipuolisemmin erilaisia eläinrasvoja
- Kasvikset syödään yleensä keitettyinä tai muuten kypsennettyinä
- Kaupoissa myydään paljon pieniin pusseihin pakattuja sipsi-, karkki- ja keksipusseja, joita laitetaan esimerkiksi lasten eväsrasioihin tai syödään välipalana
- Karviaisia käytetään paljon leivonnassa

Kaiken pahan alku ja juuri: hampaat
Lapset:
- Jo 6-kuukautiselle annetaan lähes kaikkea syötäväksi (salmiakkikin kelpaa...)
- Neuvolakulttuuria ei ole, ja neuvolatyylisessä tarkastuksessa käydään ensimmäistä kertaa syntymisen jälkeen 10-kuukautisena
- Koulu alkaa 4-vuotiaana
- Kouluissa käytetään koulupukua
- Kaikki pikkulapsen vaivat ovat hampaiden puhkeamisen syytä (vrt. Suomessa korvatulehdus)
- Jo 1-vuotias juo teetä (maitoon sekoitettuna tuttipullosta)
- Pienille lapsille ei laiteta edes talvisin lapasia tai pipoja
- Lapset on otettu hyvin huomioon esimerkiksi ravintoloissa, leikkipaikkoja on lähes joka nurkan takana ja ruokakaupoissa myydään lapsille muun muassa nallenmuotoisia kinkkuleikkeitä ja kanafileitä
- Lapsilla on todella paljon erilaisia harrastuksia (usein lähes jokaisena viikonpäivänä), ja ne aloitetaan jo hyvin nuorena (jopa alle kouluikäisenä)


Kotityöt:
- Tiskejä ei huuhdella, vaan kuivataan yltä päältä saippuassa
- Roska-auto hakee kerran viikossa pihalta kaikki roskat, siis myös kompostijätteen, metallit, pahvit ym.
- Useissa talouksissa ei ole kompostijätettä, vaan ruoantähteet laitetaan suoraan sekajätteeseen
- Lasi, metalli ja muovi lajitellaan samaan keräysastiaan
- Kaikki vaatteet silitetään vauvan ruokalappuja ja alkkareita myöten

Pubi Brixtonissa
Englantilaiset:
- Perinteiset käsityöt ovat edelleen suosittuja (esim. ristipisto- ja tilkkutyöt, kirjonta, pitsinnypläys, korttiaskartelu, ompelu, neulonta, virkkaus...), eivätkä esim. nykyaikana suositut paperiaskartelut (skräppäys, Project Life...) ole kovinkaan suosittuja
- Tuoksut on kova sana (tuoksutabletteja on niin astiapesukoneeseen kuin kuivausrumpuunkin, puhumattakaan vessatuoksuista, tuoksukynttilöistä, huonetuoksuista...)
- Emmerdale on pakko nähdä joka päivä
- Keräily (postimerkit, posliiniastiat, seinävaatteet, koriste-esineet...) on huomattavasti yleisempää
- Kohteliaisuus on verissä (esim. pleasea hoetaan joka välissä, ja yleisimmin käytetyt sanat ovat varmasti pardon, sorry ja thank you)
- Tuntemattomat voivat hyvin tulla puhumaan kahvilassa, bussipysäkillä ja kassajonossa. Small talk on yleistä
- Sukulaisiin pidetään enemmän yhteyttä, ja myös kaukaisemmat sukulaiset ovat läheisiä
- Kukaan ei puhu suoraan, vaan kierrellään ja kaarrellaan
- Selän takana juoruillaan häpeilemättä (esim. kirjastotädit kovaan ääneen asiakkaiden edessä...)
- Toppatakki heinäkuussa ja shortsit joulukuussa on ihan ookoo
- Jamie Oliver, Suomessakin tunnettu huippusuosittu brittiläinen tv-kokki, on pikkutyttöjen päiväunien kohde ja kotiäitien idoli
- Eläköidyttyään englantilaiset haaveilevat muuttavansa Ranskan maaseudulle (vrt. suomalaiset Espanjaan)
- Niin aikuiset kuin lapsetkin käyvät hammaslääkärissä puolen vuoden välein
- Ihmiset ovat pinnallisempia eivätkä näytä herkästi todellisia tunteitaan. Tekohymy on parempi kuin naama peruslukemilla

Brittiläisen kylpyhuonesuunnittelun helmiä
Miljöö ja asuminen:
- Talot on lähes poikkeuksetta rakennettu tiilestä, kivestä tai betonista
- Talojen puutarhat ovat pieniä ja yleensä hyvin hoidettuja (jos ruohoa ylipäänsä on jätetty näkyviin...)
- Lähes joka huoneessa on kokolattiamatot (meiltä moiset puuttuvat ainoastaan keittiöstä, kylppäreistä ja kodinhoitohuoneesta)
- Myös kokolattiamattojen päällä pidetään mattoja
- Talot ovat yleensä hyvin lähellä toisiaan, ja ne ovat korkeita ja kapeita. Kolmikerroksisia taloja on paljon
- Etenkin Pohjois-Englannin vuoristotiet ovat hyvin mutkittelevia
- Tiet ovat kapeita
- Autot parkkeerataan autotien reunaan (tämän ja ylemmän yhdistelmän seuraukset voitte kuvitella)
- Käsienpesualtaissa on usein kylmä ja kuuma vesihana erikseen, eli "sopivaa" vettä on mahdotonta saada
- Ulko-ovi avautuu sisäänpäin
- Talot ovat talvisin todella kylmiä
- Pistorasioissa on kolme reikää
- Pistorasiat voi painaa katkaisijasta päälle ja pois
- Vanhoja rakennuksia, raunioita, linnoja ja kirkkoja on huomattavasti enemmän (ts. jokaisen nurkan takana)
- Maalle muuttaminen on halutumpaa

Jääkaappi Puhelinpylväsrunoutta Lontoon Neal's Yardissa
Kieli:
- Kaikkia jälkiruokia kutsutaan nimellä pudding, oli kyseessä sitten vanukas, jogurtti, kakkupala tai mansikkatrifle
- "Hiya, you alright" on yleinen lausahdus / toteamus, eikä sillä välttämättä tarkoiteta kysyä kuulumisia
- Miespuolinen bussikuski voi hyvin vastata kysymykseen bussin reitistä "Yes, darling", kassatädit sanoo usein "Hello my love", ja ylipäänsä suomen kielessä "hellittelynimiksi" käsitettyjä kutsumanimiä voi hyvin käyttää ventovieraista (etenkin vanhemmat henkilöt): Darling, love, baby, sweetie, sweetheart...
- Aivastamisen jälkeen sanotaan aina Excuse me ja toiselle Bless you
- Vahvoja sanoja, kuten love, death ja hate käytetään huomattavasti herkemmin, mutta esimerkiksi ruoan tms. ei koskaan sanota olevan pahaa (vaan esimerkiksi ei minun makuuni)
- Pelkän ei:n sanominen on epäkohteliasta, ja esimerkiksi jostain kieltäytyessä on hyvä sanoa esimerkiksi No thank you, I'm fine

Yleistä:
- Aikaero on kaksi tuntia
- Mittayksikköinä käytetään jalkoja, tuumia, maileja, kuppeja, unsseja, paunoja jne.



sunnuntai 7. helmikuuta 2016

8kk Englannissa



1kk Englannissa | 2kk Englannissa | 3kk Englannissa | 4kk Englannissa | 5kk Englannissa | 6kk Englannissa | 7kk Englannissa

Kyllä, täällä näyttää jo tältä! Mantelipuut on kuin jättiläismäisiä lumipalloja, narsissit, helmililjat ja esikot kukkii ja päivät pitenee. Okei, aurinkoa ei oo kyllä näkynyt paria hassua päivää lukuunottamatta, ja päivittäiset sadekuurot on lähinnä sääntö eikä poikkeus. Puhumattakaan tästä hillittömästä tuulesta, joka on jatkunut koko talven, ja jonka ansiosta kadulla kävellessä meinaa kaatua ja sadepäivinä vettä tulee vaakatasossa. Onko Englannissa aina näin tuulista?!

Tää kuukaus tuntuu taas kestäneen ikuisuuden, mut tällä kertaa syy on siinä, että viikot on täyttyneet jos jonkinlaisesta ohjelmasta. En siis valita! Kävin päiväreissulla Cambridgessa ja kolmen yön reissulla Pariisissa, ja joo, myönnän, Lontoossakin on tullut vietettyä aikaa taas harvase päivä... Heh. Mut Lontookin on taas näyttänyt mulle uusia, kivoja puoliaan: Oon käynyt muun muassa brunssilla ihanassa Ginger&White -kahvilassa, löytänyt salaisen puutarhan, yökyläillyt, viettänyt aikaa ystävän kanssa, syönyt Lontoon parhaan kuppikakun ja ihmetellyt banaaneja ja Bowien muistoksi kasautunutta ruusumerta Brixtonissa. Oon pikku hiljaa huomannut, että oon alkanut jopa pitämään Lontoosta. Lontoo ei oo mikään viikonloppumatkakohde, se vaatii aikaa ja tutustumista, jotta sieltä löytäisi pinnan alta ne kiinnostavimmat paikat Big Benin ja Hyde Parkin sijaan.
Okei, tein myös yhden katastrofaalisen bussireissun Yaldingiin ja Tunbridge Wellsiin, mutta siitä ei sen enempää, koska haluan mieluiten unohtaa koko kamalan maanantain...

Musta alkaa pikku hiljaa tuntumaan, että mun au paireilut olis nyt aupparoitu. Oon ihan ja täysin poikki. Iltaisin nukkumaan käydessä päässä soi joko vauvan itku tai pojun soittorasian Mozart-musiikki, eikä auta vaikka yrittäisin tunkea kuulokkeet korviin ja kuunnella jotain ihan muuta.
Työpäivät tuntuu pakkopullalta, ja yleensä odotan vain vapaapäiviä, että pääsisin tekemään omia juttujani. Ei niissä työpäivissäkään oikeestaan mitään vikaa ole, mutta jatkuva pojun vahtiminen ja kotitöiden teko ottaa kyllä voimille. Pahinta on ehkä se, että työpäivistä on tullut niin rutiininomaisia, etten oikein osaa enää nauttia niistä kuten aluksi. Herätys, aamupala, leikkipuistolenkki, lounas, päiväuniaika, leikkimistä, päivällinen, kylpy, nukkumaan. Joka ikinen päivä.
Oon nyt viime viikkoina yrittänyt kovasti keksiä jotain uutta tekemistä ja toimintaa pojun kanssa, mutta pää lyö tyhjää. Jos jollakulla on varastossa jotain kivoja aktiviteetteja, mitä voisi puuhailla 1-v taaperon (joka ei istu sylissä eikä kykene keskittymään mihinkään kahta sekuntia pidempään) kanssa, saa ehdottaa. Leikkipuistokäynneistä on tullut työpäivien ehdottomia kohokohtia, mutta muutaman kuukauden ajan siellä lähes päivittäin vierailtuani alkais muutoksen tuulet jo vähän houkuttelemaan.

Tavallaan en kuitenkaan haluaisi vielä lähteä, ja eniten mua täällä vielä töissä pidätteleekin se, että täällä Iso-Britanniassa olisi vielä niin paljon nähtävää. Yritän kovasti takoa päähäni, että ei mun tarvitse nähdä kaikkea tänä vuonna, että voin mä tulla tänne uudestaankin vaikka joka ikinen kuukausi jos siltä tuntuu, ja lyhentää bucket listiäni aina vähän kerrallaan.
Mulla on ollut aika kova koti-ikävä, mut asiaa mietittyäni huomasin, että ei mulla oikeastaan oo niinkään Suomi-ikävä, vaan mulla on ikävä ihmisiä Suomessa ja erityisesti sitä, ettei mun tarvitsisi olla enää töissä au pairina.
Okei, mulla on kaksi muutakin syytä, miksen ole vielä ottanut lopareita:
1) En uskalla sanoa, että olisin lähdössä. Oon siis alustavasti suunnitellut palaavani Suomeen huhti-toukokuussa, mutten oo vieläkään saanut avattua suutani ja kerrottua host-vanhemmilleni suunnitelmistani. Naurettavaa...
2) En keksi mitä teen au pair -vuoden jälkeen. Tämä on ehkä se ongelmista suurin. Siis mitä mä oikein teen? Joo, aion hakea kouluun. Jos vain keksisin, minne hakisin. Luulin jo suunnitelmieni olevan selvät, mutta eilen yöllä heräsin ajatukseen, että onko se ala kuitenkaan mua varten. En tiedä. Voisko joku vaan täyttää hakulomakkeet (ja ehkä myös lukea ja osallistua pääsykokeisiin) mun puolestani, kiitos?
Suunnitelmia sille nimeltämainitsemattomalle kakkosvaihtoehdollekin olisi niin paljon, että kouluun hakeminen tuntuu entistäkin inhottavammalta...

Tulevassa kuussa on pari kivaa tapahtumaa, joihin aion osallistua, ja muutama retkikohdekin olis tarkoitus saada pois bucket listiltä pyörimästä. Yritän parhaani mukaan ottaa tän kuun jotenkin rennommin, ja päästä tästä työstressistä jotenkin eroon, jos se vaan on mahdollista... Parin päivän päästä päästään myös viettämään pannaripäivää, joka on näköjään englantilainen versio laskiaistiistaista. Lettupannut esiin!
Tässä pari tavoitetta tulevalle kuulle:

  1. Keksi uusi harrastus pojun kanssa done
  2. Tee kotiinlähtösuunnitelma done
  3. Kerro kotiinlähtösuunnitelmista host-vanhemmille done
  4. Käy yönylireissulla ihan uudessa paikassa done



lauantai 30. tammikuuta 2016

Kielikiemuroita


Mä en oo koskaan ollut mikään luonnonlahjakkuus englannissa, korkeintaankin ehkä keskitasoa. Sellainen kasin oppilas. Ylioppilaskirjoituksissakin kirjoitin pitkästä englannista hikisesti C:n, mihin olin todella tyytyväinen, sillä etukäteen tehdyt yo-paketit ja harjoituskokeet olivat olleet lähes poikkeuksetta tasoa B.
Suurin ongelmani englannin kielen kanssa on aina ollut sen puhuminen ja kuullunymmärtäminen. Kirjoittaminen sujuu ja luetunymmärtämisessäkään ei ole vaikeuksia, kielioppi juuttuu päähän itsestään, ja uudet sanatkin tarttuvat pääkoppaan - ainakin kirjoitusasultaan - jos niitä vain jaksaa tarpeeksi ahkerasti päntätä.
Mut loppujenlopuksi käytännössä tällaisella englanninkielentaidolla, kirjotus- ja lukutaidolla, ei kauhean pitkälle pötkitä: Ei ketään muuta kuin englanninkurssin opettajaa kiinnosta, osaatko kirjoittaa oikein sanan pedestrian, vaan tärkeintä on se, että osaat lausua sen oikein ja tulet ymmärretyksi.

En tullut Iso-Britanniaan au pairiksi opiskellakseni englantia, vaan päädyin tänne ainoastaan mukavalta vaikuttaneen host-perheen perässä. Oikeastaan hain host-perhettä koko Euroopan alueelta ilman sen suurempia rajoituksia. Juttelin ranskalaisten, italialaisten ja irlantilaisten perheiden kanssa, mutta lopulta päädyin Iso-Britanniaan.

No joo, en mä mikään toivoton tapaus oo englannissa koskaan ollut, eikä mulla oo ollut oikeastaan ollenkaan ongelmia kuullunymmärtämisessä tai puhumisessa täällä Englannissa aloitettuani hommat englantilaisessa perheessä au pairina, vaikka olinkin siitä vähän huolissani ennen tänne saapumistani.
Kaikesta huolimatta huomaan kuitenkin edistyneeni näiden kahdeksan kuukauden aikana, niin puhumisessa kuin kuullunymmärtämisessäkin!

Aluksi jännitin puhumista kamalasti: Mitä jos mua ei ymmärretä? Puhunko ihan naurettavalla Suomi-aksentilla? Lausunko sanat oikein? Käytänkö oikeanlaisia ilmaisuja?
Jossain kolmen kuukauden kohdalla huomasin, että jännitys oli kaikonnut. Suurin oivallukseni englanninpuhumisen kannalta oli se, ettei mun tarvitse kuulostaa englantilaiselta puhuakseni englantia. Ei mun tarvitse kopioida englantilaista aksenttia tai lausua sanoja samalla äänenpainolla. Jo pelkästään Iso-Britanniassa on niin paljon eri tavalla englantia puhuvia maahanmuuttajia - puhumattakaan englannin alueellisista aksenteista - ettei sillä ole oikeasti mitään väliä, miten puhun, jos vain kuuntelija ymmärtää, missä mennään!


Mutta mitä mä olen sitten oikein oppinut näiden kahdeksan kuukauden aikana englannin kielestä?
No, sen lisäksi, että puhun nyt huomattavasti rohkeammin ja huomaan kuullunymmärtämiseni parantuneen, oon oppinut tietenkin myös lausumaan sanoja oikealla tavalla. Virheitä tulee edelleen, esimerkiksi kaupunkien nimien kanssa. Nykyään kuitenkin esimerkiksi arkkiviholliseni recipe solahtaa suusta suoraan muodossa resepii eikä risaip. Heh.
Pleaset tulee jo lähes luonnostaan, vaikka välillä vielä nekin unohtuu. Oon myös imuroinut englantilaisten kohteliaisuuskäytäntöjä ja yrittänyt parhaani mukaan kuunnella ja opetella englantilaisten tapaa puhua ja ilmaista asioita. Kun kysytään, tarvitsenko jotain, en vastaa enää vain epäkohteliaasti ei, vaan "no, it's okay". On auttanut paljon, että host-vanhempani ovat syntyperäisiä englantilaisia, ja heitä matkimalla oon oppinut vähän sitä suin tätä.
Uskallan harrastaa small talkia tuntemattomien kanssa bussipysäkillä ja keskustella oikeastaan aiheesta kuin aiheesta. En enää pelkää, etten ymmärtäisi mitä kanssakeskustelija sanoo, vaan kysyn toistamaan, jos en ymmärtänyt. Ja toisinpäin. Jos en muista jotain sanaa, voin leikkiä pelaavani aliasta ja kiertää ja kaarrella. Aina ei voi muistaa tai tietää. Tärkeintä on, että saa asian selitettyä tavalla tai toisella.
Oon myös oppinut valtavan kasan uusia sanoja, vaikka luulin, ettei se voisi olla enää edes mahdollista. Voisin väittää, että ainakin vauva- ja lapsiaiheinen sanasto on tullut hyvinkin tutuksi, ja kauan sitten työmuististani kadonneet arkipäiväiset sanat on kaivautuneet esiin jostain säilömuistin perukoilta. Uutta oppii vähän väliä!
Olen lukenut valtavan kasan englanninkielisiä romaaneja täällä ollessani, ja aina jokaisesta ilmaantuu vähintäänkin yksi sana, mistä en ole ennen kuullutkaan, mutta joka tulee tutuksi asiayhteydestä. En ehkä koskaan tuu tarvitsemaan sanoja kuten palanquin, mutta tiedänpähän nyt mistä puhutaan, jos joskus tulevaisuudessa vielä törmään aiheeseen.


Ja ei, en edelleenkään kuulosta miltään pårhålta brittipankkiirilta. En sano lovely joka toisessa lauseessa tai kutsu kanssaihmisiä sanoilla love ja darling. En kuulosta miltään natiivipuhujalta, ja vaikka arkitilanteista selviänkin helposti, edelleen mulla menis kyllä sormi suuhun jos pitäis alkaa syvällisesti puhua politiikasta tai selittää kantaani EU:sta.
Tässä asioita, joita edelleen harjoittelen:

  • Kysymyksiin vastaaminen kieltävästi / myöntävästi: Yes, it is; No, he doesn't; ...
    Siis ei, mulla ei ole ongelmia vastata kysymyksiin, mutta ongelmana on se, että vastaan yhä edelleen usein kysymykseen, johon voin vastata lyhyesti, ainoastaan yes tai no. Sinänsähän siinä ei ole mitään ongelmaa, koska kanssapuhuja ymmärtää yskän, mutta olen ollut aistivinani, että etenkin virallisissa tilanteissa lyhyet, "päätteettömät" vastaukset koetaan vähän liiankin tuttavallisina tai muuten vaan epäkorrekteina. Ihan viime viikkoina oon onneksi saanut petrattua tässä asiassa!
  • Säännölliset verbien imperfektien ed-pääte: Baked, walked, ...
    Jostain syystä tiettyjen verbien ed-pääte on musta ihan älyttömän vaikea lausua, (etenkin jos pääte täytyy lausua kuten sanassa baked - beikt) ja yritän aina parhaani mukaan kiertää sen sanomalla asian jotenkin muuten. Tästä on tullut mulle oikeesti iso ongelma, koska tuntuu, etten edes uskalla yrittää lausua kyseisiä sanoja, koska pelkään kuulostavani naurettavalta. Harjoittelemallahan sitä vain oppii...
  • Yksikkö ja monikko: There is / are
    Siis mä en tajua miten tää voi olla niin hankala juttu! Vaikka tiedostan asian, että there are many cars , niin lähes järestään suusta lipsahtaa aina there is many cars. Ehkä sillä on jotain syytä asiaan, että sain kynittyä tavan pois kirjoitetusta tekstistä vasta lukiovuosina, eli toisin sanoen puhutusta kielestä tän kyntäminen vie varmaan vielä hetken.

Koska kaikki ei kuitenkaan suju aina niin kuin Strömsössä, on mullakin ollut tässä kahdeksan kuukauden aikana omia tähtihetkiä, mitä puhumiseen tulee. Osa on varmaan jo unohtunut, ja nyt harmittaa, etten kirjoittanut kaikkia heti muistiin. Vaikka aluksi hävetti, niin näin jälkeenpäin olisi ihan hauska virkistää muistia ja nauraa itselleen... Tässä pari mokaa, joita nyt lähes kahdeksan kuukautta myöhemmin hymyillen muistellen:
  1. Meinasin tilata ravintolassa vodkaa veden sijaan
    Oltiin syömässä ensimmäisellä Englanti-viikollani ravintolassa host-vanhempien kanssa, ja pyysin tarjoilijalta water, please. Muutenkin vähän meluisassa ympäristössä onneton lausumisasuni sai tarjoilijan luulemaan, että haluan vodkaa. Tapauksen jälkeen oon opetellut aina tilaamaan nimenomaan tap wateria, hanavettä, pelkän waterin sijaan, ettei vaan sattuisi väärinymmärryksiä...
  2. Kehuin host-pojun vartaloa
    Suomeksihan vauvojen "aluspaitoja" kutsutaan sanalla body, ja ajattelin sen olevan lainasana, jota käytetään Englannissakin. Ei käynyt mielessäkään, että body olisikin suit, ja menin hurmioissani kehumaan pojun "bodya". Tarkoituksenani oli siis kehua supersöpöä Nalle Puh-aiheista aluspaitaa, eikä pojun vartaloa. En korjannut tilannetta, ja vielä tänäkin päivänä mulla on fiilis, että host-äitini vaikutti jotenkin loukkaantuneelta.
  3. "Ai mihin sä olet menossa?"
    Tätä sattuu itse asiassa silloin tällöin vieläkin. Oon tosi huono lausumaan kaupunkien nimiä oikein, ja host-vanhempani ovat huonoja ymmärtämään vähän-jotain-sinnepäin -tyylisiä yrityksiäni. Mieleen on jäänyt erityisesti kerta, kun olin menossa Canterburyyn. Yritin lausua kaupungin nimen tyyliin känterböri, vaikka se lausutaan khäntriböri, ja lopulta päädyttiin etsiskelemään Canterburya google mapsista, että saataisiin selvyys mihin ihmekaupunkiin se Milla nyt onkaan lähdössä. Canterbury on siis meiltä vain lyhyen ajo- tai junamatkan päässä, ja se on hyvinkin suosittu kaupunkikohde niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa.
    Myös reissu Bathiin jäi mieleen, kun juna-aseman lipunmyyjä piirsi käsillään ilmaan kylpyammeen muotoisen kuvan ja kysyi "ai siis Bathiin? Niin kuin Bath?". Jep, just sinne.




perjantai 1. tammikuuta 2016

2015

Oon aina haaveillut blogeja lukiessani saavani joskus tehdä tällaisen postauksen, ja nyt kun viimein kirjoitan itsekin blogia, en voi tietenkään jättää tätä väliin! Tässä siis tulee kooste vuodesta 2015.
Yksityiskohtaisemmat selostukset ja kuukausittaisia tunnelmia au pair-ajoista voi lukea kuukausikatsauksista.

Vuonna 2015 sattui ja tapahtui, ja voisin väittää, että vuosi oli paras pitkiin aikoihin. Valmistuin ylioppilaaksi, sain arvosanat joihin olin hyvinkin tyytyväinen, toteutin unelmani ja lähdin ulkomaille au pairiksi, kävin kuudessa eri maassa, Suomessa, Ranskassa, Virossa, Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Hollannissa, opin uutta englantilaisesta kulttuurista ja elämänmenosta, sain uuden ystävän, olin onnellinen. En voi kuin toivoa, että ensikin vuosi olisi yhtä onnistunut!



Tammikuu

♥ Tein kolme elämäni parasta uudenvuodenlupausta. Yksi niistä on vielä toteuttamatta, mutta oon päässyt asiassa niin paljon eteenpäin, etten voisi olla tyytyväisempi. Ensi vuodelle aion tehdä pari konkreettista lupausta asiaa edistääkseni, niin että viimeinenkin lupaus viimein toteutuu!

♥ Aloitin vuoden leipomalla kaksi päivää putkeen tarjottavia vanhempieni kymppisynttäreille.

♥ Kävin Virossa, ensimmäistä kertaa elämässäni niin vanhana, että muistan matkasta jotakin. Vanha kaupunki oli aivan ihana lumipeittoneen ja vielä pystyssä olevine joulukuusineen. Ihana päivä, vaikka laivamatkat olivatkin yhtä tuskaa tuulen takia.

♥ Löysin nykyisen host-perheeni, ja sain kuulla, että he ottavat minut mielellään perheeseensä au pairiksi kesäkuusta 2015 alkaen. Ostin menolipun Helsinki-Lontoo Norwegianin alennusmyynneistä.



Helmikuu

♥ Lukioura loppui ja penkkaripäivä saapui! Penkinpainajaiset olivat ehdottomasti lukioaikani hauskin päivä! Vierailin vanhalla ala-asteellani, annoin karkkia postimiehelle ja huusin kurkkuni käheäksi rekan lavalla.

♥ Otin ylioppilaskoekirjat esille, mutten avannut niitä kertaakaan. Hups.

♥ Otin rennosti ja itkin melkein ilosta, kun tajusin, ettei lukion penkille tarvi enää palata (paitsi niihin kuuden tunnin rutistuksiin maaliskuussa...)! Lukioaikani oli aika rankka. Helmikuussa luin paljon kirjoja (kaikkea muuta paitsi koulukirjoja), skräppäilin ja tein käsitöitä.

♥ Mietin pääni puhki mihin matkustaisin yo-kokeiden jälkeen palkintona itselleni lukion päättämisestä. Hankin lopulta lentoliput (taas vaihteeksi) Pariisiin huhtikuulle.


Maaliskuu

♥ Sain aikaiseksi avata koekirjat. Luin jokaiseen kokeeseen korkeintaan viikkoa ennen h-hetkeä. Kaikki mehut oli käytetty. Onneksi mulla oli nyt keväällä ainoastaan englannin, matematiikan ja äidinkielen kokeet (edellisenä syksynä kirjoitin biologian ja ruotsin).

♥ Kävin kuvailemassa paikallisen kani- ja jyrsijänäyttelyn eläinsöpöläisiä. Ihastuin pitkäkarvaisiin hamstereihin!

♥ Riemu oli katossa, kun kävelin viimeisestä ylioppilaskokeesta, matikan yo:sta, tasan kuuden tunnin jälkeen pihalle. Ei enää ikinä yo-kokeita!!!

♥ Kävin mummilla opiskelemassa täydellisen pullanleivonnan alkeita.

♥ Kävin muutaman päivän Porvoo-vierailulla maalis-huhtikuun taitteessa, ja sain vähän muuta mietittävää kokeiden jälkeen. Aivan ihana visiitti! Lunta tuli kasoittain.

♥ Muutin jatko-opiskelusuunnitelmiani viikon varoitusajalla, ja tein sekä lähetin ennakkotehtävät yhteen hakupaikkaan, josta olin haaveillut aiemmin. En kuitenkaan päässyt edes ennakkotehtävistä läpi, joten hylkäsin homman sikseen.


Huhtikuu

♥ Kävin viikon reissussa keväisessä Pariisissa 7.-14.4. Sain matkaseuraksi äitin, jota ei tarvinnut kyllä pahemmin mukaan suostutella.

♥ Pääkohteena Pariisissa oli tällä kertaa kolmen päivän mittainen Version Scrap -paperiaskartelutapahtuma, jossa osallistuin parille kurssille ja tein hulluna ostoksia. Oli ihana palata Pariisiin, joka oli tuttu edelliskesän kuukauden kestäneen reissun jäljiltä.

♥ Yllämainitun lisäksi parhaiten mieleen huhtikuisesta Pariisista jäivät +20-asteen lämpötilat, mangoliapuut, jotka kukkivat Tour Eiffelin juurella, Jardin des Plantes keväisessä kukkaloisteessaan, teehetki Laduréessa, meidän ihana vuokra-asunto täydellisellä paikalla, visiitti viime kesänä tutuksi tulleessa italialaisessa ravintolassa, Michel et Augustin -hulluus ja ihana Le Caribou Volantin katukonsertti.

♥ Kokeilin Suomessa Geocachingia ja ihastuin!

♥ Loppukuusta myös Suomessa saatiin nauttia kevätkukkasista ja sulavasta lumesta.

Mun mielestä keskirivin kuvat kuvastaa loistavasti sitä, ettei kaikki oo aina sitä miltä se näyttää. Oikealla virallinen ylioppilaskuva ja vasemmalla se, miltä todellisuudessa näytän 99,9% ajasta (puolustuksena tähän voisin sanoa, että sain kyseisen kuvan ottamisen hetkellä eteeni vanhempieni antaman ylioppilaslahjan, joka näkyy ylärivillä).

Toukokuu

♥ Osallistuin Helsinki Lolita Conventioniin kolmatta kertaa.

♥ Tein viimeisen pääjuttuni Etelä-Saimaan Nuorten sivulle.

♥ Aloin kirjoittaa blogia. Paras idea pitkään aikaan.

♥ Leivoin hulluna ylioppilasjuhliani varten. Tein kolmia erilaisia macaronseja (vadelma-suklaa, hunaja-laventeli ja sitruuna), minttusuklaa- ja vanilja-raparperi -leivoksia, parmesaanikeksejä, punajuuri-fetapiirakkaa, raejuustopiirakkaa sekä vaaleanpunaista mansikkatäytekakkua.

♥ Kävin ystäväni valmistujaisjuhlissa.

♥ 30.5. juhlittiin lakkiaisiani. Päivä oli mitä parhain ja ilma oli ihastuttava! Ehdottomasti yksi elämäni parhaista päivistä, jos niin voi sanoa kuulostamatta liian itserakkaalta.


Kesäkuu

♥ Ensimmäiset viisi päivää lakkiaisten jälkeen ehdin pakata, nauttia viimeisistä Suomi-päivistä ja jännittää Englantiin lähtöä. 6.6. saavuin Iso-Britanniaan ja aloitin työt au pairina Chathamissa.

♥ Jo ensimmäisellä Englanti-viikolla ehdin tehdä ja nähdä vaikka mitä. Käytiin host-perheen kanssa muun muassa Maidstonessa, Greenhithessä ja Lontoossa, ja kierreltiin vähän lähialueilla. Alku oli kuitenkin lähinnä töiden opettelua sekä alueeseen ja sukulaisiin tutustumista. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

♥ Luin ensimmäisen englanninkielisen kirjani, ja se sujui yllättäen täysin vaivatta. Sen jälkeen oonkin ollut kirjaston suurkuluttaja, ja nyt kuuden kuukauden aikana oon ehtinyt lukea jo 18 kirjaa englanniksi, kaikkea romanttisesta hömpästä historiallisiin romaaneihin ja dekkareihin.

♥ Ensimmäisenä virallisena vapaapäivänäni uskaltauduin lähtemään itsekseen matkustamaan, ja suuntasin Doveriin.

♥ Ehdin myös käydä yksikseen vielä Maidstonessa ja Greenhithessä toistamiseen.

♥ Kävin leffassa katsomassa Jurassic Worldin. Pelotti, mutta selvisin.


Heinäkuu

♥ Briteissä päästiin "nauttimaan" ihastuttavista helleaalloista. Kesä kukoisti.

♥ Tapasin ensimmäistä kertaa saksalaisen au pairin, jonka kanssa en kuitenkaan loppujenlopuksi oikein tullut toimeen.

♥ Leivoin karjalanpiirakoita, jotka saivat englantilaiset aika hiljaisiksi.

♥ Kävin host-perheen kanssa Kentin poliisipiirin avoimien ovien päivässä.

♥ Työt alkoi sujua jo rutiinilla.

♥ Vapaapäivinä matkustelin. Parhaiten heinäkuulta mieleen jäivät Favershamin Brogdale Collections -hedelmätarha sekä iki-ihana Pohjois-Wales. Ehdin käydä myös ekaa kertaa Rochesterissa, Canterburyssa ja pari kertaa Lontoossa.

♥ Ihastuin kirsikoihin, kiitos Brogdale Collections -hedelmätarhavierailun, jossa kirsikka-aika oli kuumimmillaan.


Elokuu

♥ Elokuussa reissasin kesäiseen Brightoniin, Charles Darwinin kotitaloon Orpingtoniin sekä kahdesti Lontooseen. Myös kotikaupunkia eli Medwayta tuli koluttua aika tavalla.

♥ Koin valaistumisen englannin puhumisessa, enkä jännittänyt virheitä enää niin paljoa. Puhumisesta tuli helpompaa ja luontevampaa.

♥ Löysin Lontoosta uusia pyhiinvaelluskohteita, muun muassa Twiningsin myymälän.

♥ Loppukuusta sain vieraita Suomesta, kun äiti ja iskä tulivat käymään Englannissa. Viikko oli ihan huippu! Sain myös kivoja ruokatuliaisia.

♥ Kävin ensimmäistä kertaa Afternoon Tealla ja ihastuin skonsseihin.


Syyskuu

♥ Ilmat alkoi kylmetä hellelukemista +20-asteen tuntumaan, mikä tuntui jäätävältä.

♥ Käytiin kymmenen päivän lomareissulla Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa host-perheen kanssa.

♥ Vierailin Harry Potter Warner Bros Studiolla, joka oli aika mykistävä. En oo sen jälkeen katsonut enää mitään leffoja samalla tavalla kuin ennen.

♥ Osallistuin suomalaisten au pairien tapaamiseen Lontoon merimieskirkolla.

♥ Linda tuli käymään Medwayssa, ja pääsin vähän esittelemään kotikaupunkini nähtävyyksiä.

♥ Kävin ihmettelemässä Stonehengeä kymmenien muiden uteliaiden kanssa. Voin sanoa, etten tajua sitä vieläkään. Vierailin myös Bathissa ja ihastuin kaupunkiin ikihyviksi.


Lokakuu

♥ Kävin ryhmämatkalla kolmen päivän reissulla Hollannissa ja Belgiassa. Ihastuin Furrybones -figuureihin Amsterdamissa ja söin maailman parhaan vohvelin ikinä kanelijäätelöllä höystettynä aurinkoisessa mutta kylmässä Bruggessa.

♥ Pistettiin Lindan kanssa pystyyn herkullinen syyspiknik Lontoon Hyde Parkiin.

♥ Vierailin Oxfordissa sekä toistamiseen Bathissa ja maistoin kuuluisaa Sally Lunnin Bunia. Se oli niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Tekee mieli käydä kaupungissa vielä kolmannen kerran vaan sitä taas maistamassa...

♥ Tein päiväreissun maaseudulle Favershamiin Brogdale Collectionsiin uudemman kerran. Tällä kertaa kirsikoiden sijaan paikka oli täpötäynnä omenoita, joita sai maistella. Eri omenalajikkeita hedelmätarhalla oli yli 2000...

♥ Kävin Lontoossa järjestettävässä kakku- ja leivontatapahtumassa, The Cake & Bake Show'ssa. Aika hillitön. Söin yksisarvisen kakkaa ja huippuherkullisen juustoskonssin.

♥ Haaveilin joulukoristeista John Lewisilla, ostin ensimmäiset joululahjat ja odotin innolla Halloweenin olevan ohi, että jouluhypetys alkaisi kunnolla.


Marraskuu

♥ Vietin Lontoossa melkein yhtä paljon aikaa kuin Chathamissa. Kuun puolivälissä kulutin pääkaupungissa lomaviikonkin. Löysin kaupungista muutaman uuden, kivan paikan, ja kävin monessa ihanassa kahvilassa.

♥ 21. päivä juhlittiin host-perheen pojun 1-v syntymäpäiväjuhlia mittavin menoin. Oli kiva nähdä kaikkia sukulaisia pitkästä aikaa, vaikka 50 vieraan kutsulista olikin mun mielestäni vähän liiankin pitkä.

♥ Joulutunnelmoin, kävin muun muassa suomalaisilla, brittiläisillä sekä japanilaisilla joulumarkkinoilla, tapasin joulupukin Marylebone High Streetin jouluvalojensytytystapahtumassa, kävin joululahjaostoksilla ja ihailin jouluvaloja niin Lontoossa kuin Medwayssakin.

♥ Mulla oli pienoinen kriisi au pair -hommien kanssa. Ikävöin Suomeen ja harkitsin tosissani host-perheen vaihtamista. Päätin lopulta kuitenkin jäädä nykyiseen perheeseen.

♥ Tajusin, ettei mun host-vanhemmat juurikaan arvosta tekemääni työtä. Mä kuitenkin itse huomasin tuntevani itseni varsin hyväksi au pairiksi!

♥ Hankin meno-paluu lentoliput Suomeen joulukuulle viikon Suomi-lomaa varten.


Joulukuu

♥ Kävin jouluisella Afternoon Tealla.

♥ Hankin viimeiset joululahjat Suomeen, kiersin joulumarkkinoita ja ihmettelin brittiläisten jouluvalokulttuuria. Miksi ihmeessä jouluvalojen pitää välkkyä kaikissa sateenkaaren väreissä? Yhden talon seinältä bongasin jopa seinää pitkin kiipeävän parimetrisen puhallettavan joulupukin...

♥ Kävin Lontoossa suklaafestivaaleilla.

♥ Nautin viikon mittaisesta Suomi-lomastani joulukuun alussa, jonka aikana muun muassa juhlistin 19-vuotissyntymäpäiviäni iltapäiväteen merkeissä, kävin leikkauttamassa hiukseni noin 20cm lyhyemmiksi, nautin joulutunnelmasta, söin ruisleipää ja nautin kotona oleilusta. Aivan ihana lomaviikko, en oo varmasti ikinä nauttinut Suomessa olosta niin paljon!

♥ Palasin Chathamiin 15. päivä myrtyneenä, mutta fiilis on onneksi jo vähän kohonnut kuun loppua kohden!

♥ Lopetin yli kolmen vuoden aikaisen työni Etelä-Saimaan Nuorten sivun kirjoittajana. Olipahan kokemus, ja opin vaikka mitä!

♥ Kävin päiväreissulla Windsorissa ihmettelemässä Windsor Castlea. Miksi kukaan haluaa asua linnassa?

♥ Juhlin joulua ikimuistoisin brittiläisin menoin host-perheen sukulaisten ympäröimänä. Hauskaa oli! Oli ihanan kotoisa olo pitkästä aikaa. Host-perheen sukulaisten seurassa on aina mukavaa.

♥ Kävin joulunjälkeisissä alennusmyynneissä Bluewaterissa (jättiläismäinen kauppakeskus, jossa on yli 300 liikettä). Vinkki: Älä edes harkitse, varsinkaan Bank Holidayna.



Nyt kun katson näitä kuvia ja mietin mitä sitä onkaan tullut tehtyä, niin huomaan ajattelevani, että menipä vuosi äkkiä. Mutta oikeestihan oon ehtinyt tehdä vuoden aikana vaikka mitä! Oon oppinut vaikka mitä uutta, uskaltanut tehdä asioita joita ennen en ois edes harkinnut. On sattunut ja tapahtunut, niin hyvää kuin huonoa, mutta pitkästä aikaa vuosiin voin sanoa, että enemmän hyvää. Ja siitä jos mistä oon onnellinen.
En malta odottaa mitä vuosi 2016 tuo tullessaan!
Mun au pair seikkailut Englannissa jatkuu vielä ainakin toistaiseksi, varmaan ainakin kevääseen asti. Sen jälkeen ei oo vielä suunnitelmia. Jossain vaiheessa pitäisi tehdä jotain päätöksiä jatko-opiskeluidenkin suhteen, mutten jaksaisi just nyt stressata siitä. Alkuvuodelle mulla on jo kivoja matkustussuunnitelmia, ja pari viikonloppureissua on tullut jo varattua.
Tein pari uudenvuodenlupausta, koska oon huomannut, että ne oikeesti auttaa mua pääsemään elämässä eteenpäin. Aion tehdä parhaani mukaan tulevasta vuodesta parhaan mahdollisen!


Ihanaa uutta vuotta 2016!
Palaillaan blogin ääreen joskus sitten ens vuonna...





torstai 17. joulukuuta 2015

Paluu Suomesta Englantiin



Suomi oli, tuli ja meni.
Olinko mä oikeesti siellä vain viikon? Ehdin tehdä uskomattoman määrän kivoja juttuja. Leikkautin muun muassa viimein hiukset, järjestin englantilaiset teekutsut, täytin 19, skräppäilin pitkän tauon jälkeen, tapasin sukulaisia, pikkujouluilin, saunoin, leivoin, kävin joulumarkkinoilla, kyläilin ja tapasin piiiiiitkästä aikaa parasta ystävää. Jokaiselle päivälle oli jotain tekemistä, koska totuushan on, etten pysty vaan olemaan tekemättä mitään.
Mutta viikon aikana en imuroinut kertaakaan, en pyyhkinyt pölyjä, en vaihtanut yhtään vauvan vaippaa, en tiskannut, en kuullut korvia riipivää vauvan itkua. Lomailin. Ja se jos mikä oli ihanaa.

Menomatka sujui suorastaan naurettavan hyvin. Sain nukuttua kentällä kolmisen tuntia ja koneessa vielä pari lisää.
Kun astuin lentokoneesta Suomen maaperälle yli kuuden kuukauden tauon jälkeen, tuntui, kuin koko Englannissaoloaika olisi vain pyyhkiytynyt pois. Vastahan mä olin Suomessa, juhlin lakkiaisia ja pakkasin matkalaukkua au pair -vuotta varten. Ja nyt mä oon taas täällä. Kylmässä, pimeässä, kuusipuiden kehystämässä Suomessa. Se oli tavallaan aika ihanaa. Mut vähän pelottavaa. Eikö sitä puolta vuotta ollutkaan?

Ensihetkestä alkaen tuntui, etten millään haluaisi palata takaisin Englantiin, ja valitin siitä varmasti jokaiselle joka vaan suostui kuuntelemaan (sori vaan...). Englannissa olosta on tullut arkipäivää. Työkuviot tuottaa enemmän ahdistusta kuin innostusta. Oonko mä kyllästynyt vai vaan poikki?

No, viikon lomareissun jälkeen palasin kuitenkin Chathamiin tiistaina. Paluuärsytystä ei ainakaan lieventänyt se, että istuin Gatwickilta Lontooseen vievässä junassa yli kaksi tuntia puolen tunnin sijaan, ja olin muutenkin jo valmiiksi väsynyt vajaa neljän tunnin yöunien jäljiltä. Tai se, että jouduin heti yövuoroputkeen, vaikka mulla piti olla kaksi päivää vapaata paluuni jälkeen, ja olin muutenkin rättiväsynyt.

Univelkaa on yövuorojen jäljiltä edelleen, mutta pahin ärsytys alkaa jo olla tiessään. Englannissa olosta on kuitenkin tullut jo niin arkista, etten osaa enää iloita täällä olosta samalla tavalla. En oo ehtinyt viime viikkoina oikein matkustellakaan mihinkään pidemmälle, mikä harmittaa. Tarkoitus kuitenkin on, ja yritän parhaani mukaan taas löytää arkisistakin asioista iloittavaa. Löysin esimerkiksi toissapäivänä kävelylenkillä lähitienoolta aivan ihanan, hiljaisen metsäpolun lähellä kauniisti sammaloituneita tiilitaloja, enkä voi uskoa, etten oo aiemmin löytänyt kyseistä paikkaa. Kyllä täältä Chathamistakin siis löytyy vielä uutta ja erilaista, vaikka luulin jo tuntevani kaupungin kauttaaltaan.



maanantai 7. joulukuuta 2015

6 kk Englannissa


Kuusi kuukautta. Puoli vuotta. Se on aika hillittömän pitkä aika, mut se on mennyt hetkessä silmiä räpäyttämällä. Tai siltä musta ainakin tuntuu, totuushan on, että näiden kuuden kuukauden aikana oon oikeesti ehtinyt tekemään, näkemään ja oppimaan ihan hirveesti kaikkea.

Tää kuukausi oli varsin tapahtumarikas ja jouluinen. Kuten ootte saanu huomata, oon jouluihminen henkeen ja vereen, ja oon kiertänyt kaikki mahdolliset joulutapahtumat heti joulubuumin täällä käynnistyttyä marraskuun alussa. Melkein nolottaa myöntää, mutta kaikki mun reissut on suuntautunut tän kuukauden aikana Lontooseen, ja oon tainnut itseasiassa käydä siellä joka viikko. Yhden viikon vietinkin myös kokonaan Lontoossa. Siellä on vaan ollut niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa ja tapahtumia...
Oon tehnyt joululahjaostoksia, käynyt seuraamassa jouluvalojensytytystapahtumaa, kierrellyt joulumarkkinoita eri paikoissa, tavannut joulupukin, käynyt Hyde Parkin Winter Wonderlandissa, vieraillut sekä suomalaisilla että japanilaisilla joulumarkkinoilla, käynyt laulamassa kauneimpia joululauluja ja nauttinut jouluista iltapäiväteetä. No, oon mä kuukauden aikana ehtinyt myös muun muassa juhlia pojun 1-v synttäreitä varsin mittavin menoin sekä käydä Lontoossa suklaafestivaaleilla.

Kerroin viime kuussa perheongelmista, joita on alkanut ilmaantua tässä kuukausien myötä ja jotka viime kuussa suoraan sanottuna räjähti käsiin. No, sain tässä kuussa otettua asian puheeksi host-vanhempien kanssa, mutta muutosta parempaan ei tapahtunut. Hullut työtunnit ja uskomattomat kotityömäärät ei oo muuttuneet miksikään. Oikeestaan mulle tuli vain pahempi mieli juttutuokion jälkeen. Harkitsin jo vakavasti uuden työpaikan etsintää, ja jos totta puhutaan, juttelinkin jo yhden uuden host-perheen kanssa, mutta loppujen lopuksi päädyin kuitenkin jatkamaan vielä nykyisessä työpaikassani.
Tiedän, ettei se moneltakaan kannalta oo ehkä se paras ratkaisu, mutta toisaalta työpaikan vaihtamisessa, uuden perheen etsimisessä ja uusiin työkuvioihin sopeutumisessa on aina ne omat haasteensa. Siksi päätin mennä helpomman kautta ja jatkaa täällä samaan malliin niin kauan kuin vain suinkin jaksan.

Sää on ollut tuulinen, mutta lämmin. Valkosia haituvia on näkynyt korkeintaan joulumarkkinoiden tekolumipyssyjen piipuissa. Täällä lumeton talvi on itsestäänselvyys, ja kuulemma millinkin lumikerros saa liikenteen sekaisin ja ihmiset haukkomaan henkeään. Lämpötilat on pysytelleet yhtä pakkasyöviikonloppua lukuunottamatta reilussa kymmenessä plus-asteessa, mutta valitettavasti ainakaan meidän talossamme ei sisätiloissa oo tarennut ilman tuplavillasukkia. Sisälämpötila on vaihdellut välillä 15-18, ja sinä ainoana pakkasyöviikonloppuna myös talon sisäilman kosteus oli suunnilleen trooppisen sademetsän luokkaa...

Siitä huolimatta, että oon ottanut osaa kaikkeen mikä liittyy hippusenkaan siihen nimeltämainitsemattomaan talven suurimpaan juhlaan, mulla ei oo vieläkään joulufiilis, ja mä oikeestaan odotankin joulua vähän pelonsekaisin tuntein. Mulla on töitä sekä jouluaattona että joulupäivänä, aamusta iltaan, enkä tiedä vieläkään vietänkö joulun yksin kotona pojun kanssa vai pääsenkö nauttimaan englantilaisesta joulusta isovanhemmille. Saa nähdä.
Viikon mittaista Suomi-lomaa mä sen sijaan odotan kuin kuuta nousevaa! Onneksi siihen voi melkein alkaa laskea jo tunteja... Jos jollakulla on antaa ihmevinkkejä huonouniselle lentokentällä nukkumiseen, kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!


Tavoitteita tulevalle kuukaudelle:

  1. Vietä ihana Suomi-loma
  2. Nauti joulusta ja tee jotain jouluista
  3. Opettele jotain ihan uutta
  4. Ota vähän rennommin ja kuuntele itseäsi enemmän
  5. + Tee yhtä hyvät uudenvuodenlupaukset kuin viime vuonna



keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ajatuksia Englannista





En koskaan suunnitellut tulevani au pairiksi Englantiin.
Mikä tahansa muukin maa olis käynyt ihan yhtä hyvin. Mulla ei oikeastaan koskaan ollut suurempaa hinkua matkustaa tänne punaisten puhelinkoppien paratiisiin. Ja jos totta puhutaan, en tiennyt Englannista oikeastaan yhtään mitään kun lupasin tammikuussa 2015 matkustaa tänne kesäkuun kuudes päivä aloittaakseni työt lastenhoitajana tuiki tuntemattomassa perheessä.
Kun isäntäperheeni kysyi, mitä haluaisin Iso-Britanniassa nähdä, mulle tuli ensimmäisenä mieleen kalkkikivikalliot, Skotlanti ja meri. Kerroin haluavani käydä iltapäiväteellä, nähdä Iso-Britanniaa päästä päähän ja tutustua englantilaiseen kulttuuriin.

Olinpa mä naiivi. En mä koskaan ajatellut, että Englanti olisi tällainen maa. Näin erilainen, kaunis, moniulotteinen. Näin kamala, pinnallinen ja ruma. Näin uskomaton, rakastettava ja ihastuttava.
Englanti on niin paljon muutakin kun väentungoksessa kylpevä monikulttuurinen Lontoo. Niin paljon muutakin kuin skonssit ja tee. Niin paljon muutakin kuin punaiset puhelinkopit ja kaksikerroksiset bussit.

Oon ollut täällä pian kuusi kuukautta. Puoli vuotta. Mä en oikeastaan enää muista, millainen on stereotyyppinen englantilainen, tai millaisena pidin englantilaisia ennen kuin tulin tänne. En muista, millaisena näin Chathamin Englantiin tottumattomin silmin, tai mitä ajattelin kun matkustin ensimmäisen kerran Lontooseen.
En enää tunne samanlaista ilon läikähtelyä kävellessäni pitkin lemppari Public Pathiani. Oon tehnyt sen jo liian monta kertaa. En tunne tarvetta kaivaa kameraa esiin kun bussi kaartaa illalla ohi Big Benin. Enkä ihmettele, kun host-äiti sanoo joka aamu ensimmäisenä minut nähdessään "Hiya, you alright?" Niistä on tullut niin arkipäivää.

Viime aikoina oon miettinyt, milloin se oikein tapahtui. Milloin tuhannet tiilitalot alkoi näyttämään ihan tavallisilta ja marraskuussa kukkivat puut ei saaneet enää päätäni kääntymään?
Se tapahtui ihan huomaamatta, päivien, viikkojen ja kuukausien kuluessa.  Jotenkin surullista, että kaikkeen tottuu. Kaikesta ihmeellisestäkin tulee lopulta arkipäivää. Erikoisesta tuleekin tavallista. Uudesta jo opittua.
Vähän jännittää, miten eksoottiselta Suomi näyttää puutaloineen ja havumetsineen pian koittavalla Suomi-lomalla. Tuntuuko, että olisin palannut takaisin kotiin, vai alanko tuntea koti-ikävää?

Päivien, viikkojen ja kuukausien aikana oon oppinut ja muuttunut. Oon astunut pois mukavuusalueeltani ja löytänyt itsestäni taas jotain ihan uutta, jotain vanhaa joskus kadottamaani. Oon tehnyt asioita, joihin en ois uskonut kykeneväni. Oon ylittänyt itseni.
En oikeestaan tiedä miksi päätin kirjoittaa tällaisen postauksen. Eihän tässä oikeestaan oo päätä eikä häntääkään. Mutta halusin vain sanoa,
oon niin onnellinen, että päätin lähteä.


Millainen kuva teillä on tai oli Iso-Britanniasta?