Lontoo 29.7

Oon varmaan maailman ainoa ihminen, joka ei ihastunut Lontooseen ensisilmäyksellä. Enkä ehkä toisellakaan. Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se nyt meni?

Lontoossa on kaikki mitä kuvitella saattaa. Kiinalaisia elintarvikkeita, kaunista ja vähemmän kaunista arkkitehtuuria, ihmisvilinää, tapahtumia, kuusikerroksisia kirjakauppoja, turisteja maailman jokaisesta kolkasta.
Tykkään kyllä suurkaupungeista - ainakin tiettyyn pisteeseen asti: Ruuhka-aikana bussiin tai metroon ahtautuessani en niinkään. Suurkaupungeissa riittää tekemistä ja näkemistä, siellä ei ole koskaan yksin.
En väittäisi, ettenkö tykkäisi Lontoosta. Eniten mua ehkä ärsyttää se, että siellä on niin paljon nähtävää, etten millään ehdi nähdä kaikkea. Se, etten voi millään tuntea kaupunkia niin hyvin kuin vaikka Pariisia, jossa olen viimeisen vuoden aikana viettänyt lähemmäs kuusi viikkoa. Ja se, että kaikesta huolimatta mun tekee kerta toisensa jälkeen mieli matkustaa sinne, ihan vaan kokeillakseni, jos Lontoo tällä kertaa vaikka päätyis mun suurkaupunkien listaykköseksi.
Mut pikku hiljaa. Oikeastaan tykkään Lontoosta kerta kerralta enemmän, vaikkei se vieläkään suuremmin sykähdytä. Ehkä vielä joku päivä voin hypätä bussiin eksymättä ja kävellä ohi Tower Bridgen ottamatta kymmeniä valokuvia. Pikku hiljaa.