1 kk Englannissa

Kuukausi on vierähtänyt salamannopeasti. Toisaalta se tuntuu älyttömän pitkältä ajalta. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu... Vastahan mä seisoin tuskastuneena passintarkastusjonossa ja jännitin host-perheen tapaamista kauhuissaan!

Sää
Sää on ollut mitä parhain. Sateisia päiviä on ollut kuukauden aikana tasan kaksi, aurinkoisia 28. Myytti Englannista ikuisen sadekauhen maana on kumottu. Viime viikolla saatiin nauttia (lue: kärsiä) kivasta helleaallosta, mutta muuten lämpötilat on pysyneet ihan säällisen kesäisissä 20-30 asteen lukemissa koko kuun.
Ruusut on ollut kauneimmillaan, ja nyt kukkii hortensiat. Oon nähnyt ensimmäistä kertaa luonnonvaraisia unikoita. Kaikkialla on tosi vehreää ja kesäistä!

Koti-ikävä
En ole oikeastaan kärsinyt koti-ikävästä, kummallista kyllä. Ehkä vähintään joka toinen päivä kotiin soittamani Skype-puhelut auttavat asiaan... Välillä etenkin iltaisin koti-ikävä nostaa päätään. Tai kun olin kipeänä tai kun väsyttää. Ainakin toistaiseksi ne on kuitenkin olleet vain ohikiitäviä ajatuksia.
Sen sijaan kulttuurishokin piirteitä oon havainnut jo muutamaan otteeseen. Englantilaiset idioottimaiset tavat ärsyttää (kuten se, ettei tiskejä huuhdella tai että ruokalaputkin silitetään), ruoka on pahaa ja kukaan ei osaa sanoa nimeäni oikein (olen milloin niin "Miila", "Mila" kuin "Miili"). Mutta niinhän se on, että kaikkeen (periaatteessa.. Ehkei niihin säilyketölkissä lilluviin löysiin spagetteihin tomaattikastikkeessa) tottuu ajan myötä.
Hassua kyllä, näin kaukana kotoa Suomea ajatellessa näyttäytyy vain se kiiltokuvamaa sinisine järvineen ja kesämökkirantoineen. Kiiltokuvissa ei kuulu itikoiden ininää tai sada juuri koskaan. Ehkä juuri siitä syystä ikävöin Suomesta (ihmisten lisäksi) tällä hetkellä lähinnä kesää, järvessä uimista ja valoisia iltoja.

Host-perhe
Perhe on osoittautunut just niin mukavaksi kuin millaisen kuvan puolen vuoden aikana lähetetyistä sähköpostiviesteistä sainkin. Oon kotiutunut hyvin. Mut otetaan tosi hyvin huomioon, vapaapäivistä pidetään huolta ja asioistani ollaan kiinnostuneita. Ei tunnu, että olisin vain töissä täällä, vaan ennemminkin oon kuin perheenjäsen.
Oon tutustunut isovanhempiin, iso-isovanhempiin, serkkuihin ja täteihin. Isovanhempien kanssa ollaan paljon tekemisissä, ja ne on oikein mukavia.
Mitään suurempia ongelmiakaan ei oo tullut. Jotkut tavat ja pienet jutut tietenkin ärsyttää, mutta eiköhän se oo ihan normaalia. Eiköhän niitä ärsytä ihan samalla tavalla.

Englanti ja matkustaminen
Tää on ensimmäinen kerta, kun olen käynyt Iso-Britanniassa, mutta oon tykästynyt maahan kovasti. Englanti on oikeestaan ollut aika samanlainen kuin mitä kuvittelin.
Kuukauden aikana olen reissannut kahdesti Lontooseen, Maidstoneen sekä Greenhitheen ja kerran Doveriin. Tänään ekan kuukauden kunniaksi tein myös päivämatkan Rochesteriin. Myös Chathamin alue on tullut aika tutuksi. Oon tehnyt päivittäin kävelylenkkejä lähitienoolla, tutustunut bussireitteihin ja käynyt tsekkaamassa niin Chathamin keskustaa kuin satamaakin muutamaan kertaan. En enää eksy, muistan katujen nimiä ja osaan mennä mihin haluan. Tiedän myös, mihin asti pitää kävellä, että säästän bussilipussa huikeat 1,20 puntaa ja missä kannattaa käydä postissa, jos haluaa kuoreen Liisa ihmemaassa -postimerkkejä...

Kieli
Host-perheeni on siis englantilainen, joten englantia tulee treenattua niin töissä kuin vapaallakin. Kuullunymmärtämisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia alusta lähtien, mutta puhuminen jännittää vieläkin (vaikkei kyllä läheskään niin paljon kuin aluksi). No, jos verrataan kuukaudentakaiseen, jolloin avasin suuni vain jos oli pakko (eli kysyin tai kommentoin vain jos oli asiaa), niin nyt pystyn jo puhumaan kunnollisia, pitkiä lauseita ja kertomaan välillä yhdentekevistäkin asioista. En enää jännitä bussilippujen hankkimista tai muita arkipäiväisiä tilanteita. Jotain kehitystä siis. Small talkia en silti edelleenkään harrasta (paitsi kun joudun uhriksi kassajonossa tai bussipysäkillä).
Kirjojen lukeminen englanniksi sujuu kuin vettä vaan, välillä huomaan ajattelevani englanniksi ja suomea en pysty puhumaan edes perheen kesyrotille.. Hyvin kuitenkin sujuu edelleen suomeksi puhuminen ja kirjoittaminen, eli ei mitään hätää sen suhteen.


Seuraavan kuukauden aloitan hyvillä mielin (varsinkin, kun se alkaa vapaapäivillä!). Mulla on muutamia mukavia matkustussuunnitelmia, ja tavoitteena olisi saada myös pankkitili viimein avattua (kuukauden verran on tehty töitä sen eteen, hitaasti mutta varmasti...). Olisi kiva, jos löytäisin lähialueelta jonkun toisen au pairin, jonka kanssa jakaa kokemuksia.

Tavoitteet tulevalle kuukaudelle:

1. Käy yönyli matkalla  ✘ done
2. Löydä joku toinen au pair ✘done 
3. Hanki pankkitili  ✘done 
4. Osallistu johonkin tapahtumaan / kurssille  ✘done