Canterbury 7.7

Tiistain vapaapäivää vietin siis Canterburyssa. Matkaan tuli lähdettyä aika ex tempore, ilman etukäteen varattuja junalippuja tai minkäännäköistä suunnitelmaa. Johonkin vain piti päästä, joten ilmoitin aamulla host-äidin herättyä suuntaavani Canterburyyn ja kiirehdin bussipysäkille. Matkalla juna-asemalle tallensin puhelimen muistioon tärkeimpien kohteiden osoitteita ja paikkoja, jotka haluaisin Canterburyssa nähdä.

Ehkä tällaisia suunnittelemattomia reissuja pitäisi tehdä useamminkin, koska Canterbury oli ihana, huolimatta siitä, että mellastavia kouluretkiluokkia oli hillittömästi. Canterbury onkin yksi Englannin suosituimmista turistikohteista, enkä ihmettele yhtään: Nähtävää ja tehtävää riittää, shoppailumahdollisuudet on hyvät ja keskusta on täynnä pieniä konditorioita, leipomoita, kahviloita ja ravintoloita.

Saavuin yhdentoista jälkeen East Stationille, josta jatkoin matkaa kohti keskustaa kävelemällä Dane John Gardensin läpi. Sää vaikutti vähän sateiselta, ja puiston läpi kävellessäni taivaalta tihkui pari vesipisaraa. Olin varautunut sateenvarjolla, mutta se osoittautui turhaksi taakaksi, sillä hetken päästä sai jo nauttia auringonpaisteesta, joka jatkuikin sitten loppupäivän.

Jos aseman läheisyydessä oli ollut vähän hiljaisempaa, niin keskusta-alueella riitti kuhinaa jo kahdeltatoista. Katukuva oli niin ihanan vanhanaikainen ja elävä, että se vaikutti jopa hieman teennäiseltä turistihoukutteelta. Kaikesta huolimatta nautin tunnelmasta, toinen toistaan paremmista katumuusikoista ja ihmisten iloisista ilmeistä.

Canterburyn keskustan läpi virtaa River Stour, jolla järjestetään turistien iloksi ihania veneajeluita. Turisteja kun sitä oltiin, niin päätin minäkin pulittaa reilu puoli tuntia kestäneestä venereissusta yhdeksän puntaa. Kerrankos sitä. Ja vaikka olin vähän skeptinen kyseisen turismus maximus -kohteen suhteen, en kyllä pettynyt!
Samassa veneessä istui lisäkseni kahdeksan henkilöä, ja ainakin meidän veneeseemme sattui hauska opas. Päästiin kuulemaan Canterburyn historiasta enemmän ja nauttimaan  ihanista maisemista, eikä tarvinnut itse huhkia melan varressa! Puolessa välissä matkaa pelästyin jo, että voi ei, loppuuks tää nyt jo tähän, mutta jatkettiinkin onneksi vielä matkaa eteenpäin. Tää oli ehkä mun lempijuttu koko Canterburyssa!

Canterburyn yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on varmasti sen katedraali, mutta en raaskinut maksaa suolaista sisäänpääsymaksua, vaan tyydyin ihailemaan rakennusta vain ulkoapäin. Sen sijaan suuntasin keskustasta katsoen katedraalin takana sijaitsevaan St Augustine's Abbeyn. Uljaasta pääportista (joka nykyisin toimii ilmeisesti King's Schoolin yksityisenä sisäänkäyntinä) huolimatta olin vähän pettynyt, kun luostarista olikin jäljellä vain rauniot - sen siitä saa, kun ei ota selvää mihin on menossa! Hetken alueella vietettyäni, museon kierrettyäni ja jalkoja lepuutettuani jatkoin matkaa takaisin keskustaan.

Canterbury on niitä kohteita, joissa myymälät sulkevat ovensa viideltä. Kiertelin hetken Westgate Gardensia, ja kun hieman ennen kuutta poistuin puistoalueelta, kaikkialla oli haudanhiljaista. Oli vaikea kuvitella alueen eloisaa aamupäivän tunnelmaa katumuusikoineen ja pienine kahvilapöytineen. Ihan kuin olisin ollut eri kaupungissa! Uskomatonta, että koko keskusta näytti tyhjentyneen täysin reilu puolessa tunnissa, jonka vietin viereisessä puistossa... Onneksi aavekaupungissa ei tarvinnut kauaa hiiviskellä, vaan suuntasin takaisin juna-asemalle seuraavaa Chathamiin vievää junaa odottelemaan.
Vielä kerran: Ihana Canterbury! Pakko päästä uudestaan!