Kuulumisia

Tajusin, etten matkakuulumisten lisäksi ole oikeastaan paljoa kirjottanut, että miten täällä oikeastaan menee. Nyt korjaan tilanteen!

Tänne kuuluu oikeastaan aika tosi hyvää. No, lukuunottamatta sitä, että sain flunssatartunnan host-vanhemmiltani, ja olen ollut nyt kipeänä pari päivää. Perheen poikakin on kipeänä, ja muutaman yön se on nukkunut huonosti ja ollut päivällä siis tosi väsynyt. Mutta jotain hyötyä tästä flunssastakin: Olen saanut nukuttua univelkaa pois, ja viime yönä nukuin putkeen kokonaiset 11 tuntia...
Ja ehkä on ihan hyväkin vaan viettää välillä aikaa sohvan nurkassa Bridget Jonesia lukien. Nää kaks päivää tänä viikonloppuna onkin nimittäin olleet tähän mennessä ensimmäiset Englannissa, jolloin en oo poistunut kotipihaa kauemmas. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut niin täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, etten oo oikein malttanut vaan olla.

Oon rohkaistunut puhumaan enemmän, vaikka vieläkin kaikki kielioppivirheet hävettää. Oikeastaan kun jouduin Doverin reissulla itsenäisesti hoitamaan asioita, kyselemään neuvoa ja neuvottelemaan bussikuskin kanssa parhaista lippumahdollisuuksista, huomasin, että kyllähän tää sujuu aika hyvin. Jee. Se toi vähän lisää itseluottamusta.
Mutta ei, oon edelleenkin hissukka suomalainen, enkä osaa harrastaa small-talkia, kuuntelen mieluummin kuin puhun ja avaan suuni vain jos on asiaa. Ehkä pitäis olla enemmän brittiläinen.

Oon kotiutunut jo aika hyvin, enkä oo oikeestaan kärsinyt koti-ikävästä ollenkaan (lukuunottamatta muutamaa iltaa..). Päivärytmit ja tavat on tulleet tutuiksi, enkä tarvitse enää apua kodinkoneiden käytössä. Vieläkin tosin tiskikonetta tyhjentäessä joudun kurkkimaan ainakin kuuteen kaappiin ennen kuin löydän sen kattilakaapin...
Osaan ajaa busseilla, oon unohtanut eurojen olemassaolon, pystyn suunnilleen seikkailemaan lähikaduilla turvautumatta Google Mapsin apuun takastulomatkalla ja oon selviytynyt viimein jet lagista. Mutten muista vieläkään, kummasta suunnasta ne autot olikaan tulossa ylittäessäni katua.
Yhtenä päivänä vietin perheen pojan kanssa kahdestaan aikaa isovanhemmilla, mikä tuntui ensin vähän oudolta, sillä isovanhempien lisäksi paikalla oli melkein puoli sukua... Päivä sujui kuitenkin varsin hyvin, sukulaiset osoittautuivat tosi mukaviksi ja juttelin paljon. Kaikki on tosi ystävällisiä, eikä miusta tunnu yhtään, että olisin täällä töistä (mikä on toisaalta vähän harmi, koska en oikein tiedä, mitä miun aina toivottais tekevän..).

Sää on ollut mitä mahtavin. Eilistä puolen tunnin tyhjästä ilmestynyttä rankkasadekuuroa lukuunottamatta täällä ei ole satanut kertaakaan! Lämmintä on (noin 20C joka päivä), mutta kuljen edelleen villasukissa ympäri vuorokauden.

Ensi viikolla vapaapäivät sattuu taas torstaille ja perjantaille. Jos flunssa tästä pikkuhiljaa paranee, ois kiva tehdä taas joku päiväreissu. Oon ajatellut lähikaupunki Rochesteria tai lyhyen junamatkan päässä sijaitsevaa Canterburya. Toisaalta ois kiva lähteä vähän pidemmällekin. Täällä ois niin monta paikkaa, missä haluaisin käydä, ja niin paljon nähtävää, etten oikein ees tiedä, mistä pitäis aloittaa... Lähipäivinä ois kiva myös käydä katsastamassa Chathamin elokuvateatteri, ja Bluewater-kauppakeskuksessa järjestettävät virkkaus- ja pastantekokurssitkin houkuttelisi..

Vapaapäiviä on kiva suunnitella, mutta "työpäivätkin" on mukavia, eikä ne tarkoita vain kotona nyhväämistä ja talon puunaamista. Viime viikon maanantaina käytiin host-äidin ja pojan kanssa lähikirjaston Baby Bounce and Rhyme -ryhmässä, johon ajattelin mennä huomennakin, jos aikataulut sallivat (eikä mee pupu pöksyyn..). Uimahallikäyntikin on taas suunnitteilla, jos vaan tästä flunssasta parannutaan... Yritän siis parhaani mukaan kehitellä tekemistä myös arkipäiville, ettei tulisi sellainen olo, että ne toistaa vaan samaa kaavaa. Työaikanikin ovat kuitenkin niin vaihtelevia, että jo pelkästään ne tuovat päiviin vaihtelua.