Ensimmäiset päivät Chathamissa

Täällä sitä ollaan! Lento lähti eilen Helsingistä 7.35 ja saapui Englantiin noin puoli yhdeksältä paikallista aikaa. Matka meni yllättävän hyvin ja sujuvasti, vaikka Britannian puoleisessa passintarkastusjonossa vierähtikin tovi jos toinenkin - puhumattakaan siitä, että perheen tapaaminen jännitti niin kovasti, etten olisi edes halunnut poistua koko lentoasemalta...
Jännitin kuitenkin ihan turhaan: Host-perhe oli kentällä vastassa heti tullitarkastuspisteiden vieressä, ja kaikista peloistani huolimatta myös kommunikointi sujui ihan ongelmitta. Myönnettäköön, että suustani pääsee lähinnä lyhyitä ja ytimekkäitä päälauseita, mutta ehkä se englanninpuhuminenkin siitä ajan myötä helpottuu!

Matka Lontoo-Gatwickin kentältä kotiin Chathamiin kesti autolla noin 45 minuuttia, ja matkan varrella sain ihastella vuoristoisia maisemia, vehreitä lehtipuita, ihania tiilitaloja ja kalkkikiviseinämiä. Tienvierustat on täynnä peltosaunioita ja talojen tiilimuurien yli kurkottelee reheviä ruusupuskia ja muita kukkivia kukkasia... Kaikkialla on niin kaunista ja kesäistä! Ilmakin on (toistaiseksi!) ollut kiva ja aurinkoinen.

Host-vanhemmat on lomalla 15.6 saakka, joten miulla on runsaasti aikaa asettua aloilleni ennen ensimmäistä virallista työpäivää. Vaikka ennen tänne tuloa jännitin kauheesti, pärjäänkö itsekseni pikkupojun kanssa ja osaanko hoitaa sitä, niin nyt ei jännitä enää yhtään. Eiköhän kaikki suju! Toivotaan parasta.

Puolentoista päivän aikana olen ehtinyt tutustua pikkupojun päivärytmeihin, ja olen päässyt muun muassa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, leikkimään, kylvettämään, hampaita pesemään, vaatteita vaihtamaan ja lastenvaunuja työntämään (joka on varmaan näistä kaikista se vaikein... Mitenhän moneen hyllynreunaan törmäsin lähimmässä Asdassa??). Olen vieraillut isovanhempien luona, ihaillut englantilaista sisustustyyliä (ja kadehtinut kirkkaanpunaista SMEGin jääkaappia...), purkanut tavaroitani huoneeni kaappeihin, hankkinut englantilaisen sim-kortin, vieraillut Hempstead Valleyssa, nauranut Asdan Space Here -kyltille, tehnyt ruisleipää leipäkoneella, paijannut perheen lemmikkirottia, kärsinyt jet lagista, tehnyt ruokaa host-äidin kanssa, opetellut käyttämään talon miljoonia kodinkoneita ja nauranut vedet silmissä katsoessani A League of Their Ownia.
Tästä se lähtee.