Ajatuksia Englannista

En koskaan suunnitellut tulevani au pairiksi Englantiin.
Mikä tahansa muukin maa olis käynyt ihan yhtä hyvin. Mulla ei oikeastaan koskaan ollut suurempaa hinkua matkustaa tänne punaisten puhelinkoppien paratiisiin. Ja jos totta puhutaan, en tiennyt Englannista oikeastaan yhtään mitään kun lupasin tammikuussa 2015 matkustaa tänne kesäkuun kuudes päivä aloittaakseni työt lastenhoitajana tuiki tuntemattomassa perheessä.
Kun isäntäperheeni kysyi, mitä haluaisin Iso-Britanniassa nähdä, mulle tuli ensimmäisenä mieleen kalkkikivikalliot, Skotlanti ja meri. Kerroin haluavani käydä iltapäiväteellä, nähdä Iso-Britanniaa päästä päähän ja tutustua englantilaiseen kulttuuriin.

Olinpa mä naiivi. En mä koskaan ajatellut, että Englanti olisi tällainen maa. Näin erilainen, kaunis, moniulotteinen. Näin kamala, pinnallinen ja ruma. Näin uskomaton, rakastettava ja ihastuttava.
Englanti on niin paljon muutakin kun väentungoksessa kylpevä monikulttuurinen Lontoo. Niin paljon muutakin kuin skonssit ja tee. Niin paljon muutakin kuin punaiset puhelinkopit ja kaksikerroksiset bussit.

Oon ollut täällä pian kuusi kuukautta. Puoli vuotta. Mä en oikeastaan enää muista, millainen on stereotyyppinen englantilainen, tai millaisena pidin englantilaisia ennen kuin tulin tänne. En muista, millaisena näin Chathamin Englantiin tottumattomin silmin, tai mitä ajattelin kun matkustin ensimmäisen kerran Lontooseen.
En enää tunne samanlaista ilon läikähtelyä kävellessäni pitkin lemppari Public Pathiani. Oon tehnyt sen jo liian monta kertaa. En tunne tarvetta kaivaa kameraa esiin kun bussi kaartaa illalla ohi Big Benin. Enkä ihmettele, kun host-äiti sanoo joka aamu ensimmäisenä minut nähdessään "Hiya, you alright?" Niistä on tullut niin arkipäivää.

Viime aikoina oon miettinyt, milloin se oikein tapahtui. Milloin tuhannet tiilitalot alkoi näyttämään ihan tavallisilta ja marraskuussa kukkivat puut ei saaneet enää päätäni kääntymään?
Se tapahtui ihan huomaamatta, päivien, viikkojen ja kuukausien kuluessa.  Jotenkin surullista, että kaikkeen tottuu. Kaikesta ihmeellisestäkin tulee lopulta arkipäivää. Erikoisesta tuleekin tavallista. Uudesta jo opittua.
Vähän jännittää, miten eksoottiselta Suomi näyttää puutaloineen ja havumetsineen pian koittavalla Suomi-lomalla. Tuntuuko, että olisin palannut takaisin kotiin, vai alanko tuntea koti-ikävää?

Päivien, viikkojen ja kuukausien aikana oon oppinut ja muuttunut. Oon astunut pois mukavuusalueeltani ja löytänyt itsestäni taas jotain ihan uutta, jotain vanhaa joskus kadottamaani. Oon tehnyt asioita, joihin en ois uskonut kykeneväni. Oon ylittänyt itseni.
En oikeestaan tiedä miksi päätin kirjoittaa tällaisen postauksen. Eihän tässä oikeestaan oo päätä eikä häntääkään. Mutta halusin vain sanoa,
oon niin onnellinen, että päätin lähteä.


Millainen kuva teillä on tai oli Iso-Britanniasta?

Suomi-tunnelmaa Lontoossa

Tällä viikolla onkin ollut jouluisa viikko - ja kylmä, sillä nyt viikonloppuna ollaan päästy "nauttimaan" yöpakkasista ja 15-asteen sisälämpötilasta. Mun huoneen ikkuna oli aamulla sisäpuolelta täynnä vesipisaroita, ja vaatekaappi täynnä kosteita vaatteita. Nyt värjöttelen täällä tuplavillasukat jaloissa, villapaita päällä, kaulahuivi kaulassa ja vesilämpöpussi sylikaverina.

Takaisin kuitenkin tähän viikkoon, joka oli mulla pitkään ja hartaasti odotettu lomaviikko! Pyyhälsin maanantaina heti töiden loputtua Lontooseen, jossa yökyläilin kaverin luona perjantaihin saakka. Oli ihana päästä vähän tuulettumaan työympäristön ulkopuolelle ja kiertelemään Lontoon jouluisia tapahtumia. Lauantaiksi palasin takaisin Chathamiin, sillä sillon juhlittiin pojun 1-v synttäreitä brittityyliin varsin mittavin menoin: 50 vierasta ja kakkutaiteilijalta tilattu 3D Tuomas Veturi -kakku sai mut miettimään, juhlittiinko tässä nyt synttäreitä vai häitä... Mut hauskaa oli.

Lontoossa ehdin muun muassa toimia vapaaehtoisena Lontoon merimieskirkon suomalaisilla joulumarkkinoilla, vierailla Marylebone High Streetin jouluvalojensytyttämistapahtumassa, katsastaa pikaisesti Hyde Parkin Winter Wonderlandin perjantai-iltana heti sen avauduttua ja käydä tapaamassa joulupukkia, joka nauro mut pystyyn, kun muut innokkaat oli korkeintaan 6-vuotiaita...

Suomi-kirkon ihanilta markkinoilta tuli otettua aika paljon kuvia, joten aattelin jakaa niitä tänne bloginkin puolelle! Joulukausi on nyt mun osaltani virallisesti avattu!

Lontoon merimieskirkon joulumarkkinat järjestetään siis vuosittain, ja tällä kertaa ne oli 18.-22.11, keskiviikosta sunnuntaihin. Markkinat on sisällä kirkon tiloissa, mutta perjantaista sunnuntaihin myös kirkon ulkopuolella riittää vilinää, kun markkinahumu leviää Skandinaviselle joulukadulle, josta voi bongata myös niin ruotsalaisia, norjalaisia kuin virolaisiakin tuotteita.

Me oltiin vapaaehtoisena markkina-apuna keskiviikkona heti markkinoiden alettua. Täytettiin hyllyjä, kiinniteltiin puuttuvia hintalappuja, laulettiin joululauluja ja autettiin apua tarvitsevia asiakkaita. Palkaksi saatiin lounaaksi lämmintä keittoa, ruisleipää ja joulutorttu. Ei oltu apulaisina kuin muutama tunti, mutta kokemus oli huippu!
Keskiviikko oli varmaan markkinoiden hiljaisin päivä, mutta porukkaa riitti silti jonoksi asti. Kun vierailin markkinoilla ja Skandi-kadulla uudestaan perjantaina, oli ihmisiä vielä paljon enemmän. Kävijätkin oli muitakin kuin ulkosuomalaisia: Vieraskirjasta bongattiin yksi galapagossaarelaisen nimikirjoitus ja seinään oli teipattu glöginvalmistusohje niille, jotka eivät olleet ennen siitä kuulleetkaan.

Rakas Joulupukki, tänä vuonna toivoisin Nordqvistin Vihreää Jouluteetä sekä Valkoista Santa Lucia -teetä, kiitos.

Markkinoiden valikoima oli kattava ja hyllyt täpötäynnä ihanaakin ihanampia Suomi-tuotteita: Ruisleipää joka makuun, puurohiutaleita, karjalanpiirakoita, joulukoristeita, leivontatarvikkeita, suomalaisia karkkeja, suklaata ja pikkuleipiä, teetä, kuivattuja sieniä, Xylitol-purkkaa, joululimppua, glögiä, Arabian astioita, Pentikin joulutuotteita, Marimekkoa, Muumi-tuotteita, joulukalentereita, joulukortteja...

Kahvilan puolelta sai joulutorttuja, karjalanpiirakoita, piparkakkuja, korvapuusteja ja lohi-ruisleipiä, ja grillillä paistettiin makkaraa ja tarjoiltiin hernekeittoa. Pakastealtaasta sai hankkia poronkäristystä, joulutorttutarvikkeita ja joululaatikoita, maustehyllyltä vaniljasokeria, piparkakkumaustetta ja kardemummaa ja herkkuhyllyltä löytyi Fazerin uutuussuklaalevyjä, piparkakunmakuisia Dumle-karkkeja ja Vihreitä kuulia joulupöytään. Ainoastaan puuroriisiä jäin kaipailemaan!

Hassua miten näin kaukana kotoa osaa arvostaa suomalaisia tuotteita ihan eri tavalla. Tulee melkein tippa linssiin kun pääsee puhumaan suomea ja bongaa Holland&Barrettista Pandan lakupatukan.

Merimieskirkon joulumarkkinoilta ei tietenkään voinut tyhjin käsin lähteä, ja mun piti vielä perjantaina palata paikan päälle hankkimaan lisäksi pussi Reissumies Tosi Tummaa kotiinviemisiksi, että pärjään joulukuun Suomi-lomaan saakka...

Onnea on ruisleipä pakastimessa!

Bath 31.10

Yhtenä kauniina lauantaiaamuna otettiin Lindan kanssa suunnaksi Bath. Mä kävin Bathissa jo aiemmin pari kuukautta sitten, mutta kaupunki ihastutti sen verran, että sinne piti päästä uudestaankin - ja jäihän mulla siellä pari pääkohdetta näkemättäkin!
Ei kyllä oltu ainoita, jotka suuntasi viikonlopuksi tähän Somersetin kuvankauniiseen kylpyläkaupunkiin: Junassa oli lähes mahdotonta löytää istumapaikkaa, ja Bathin asemalla väentungos oli sitä luokkaa, että hyvä jos pystyi hengittämään.
Mutta toisin kuin suurin osa muista matkustajista, me suunnattiin ensimmäisenä keskustan sijaan pitkän ylämäen päässä sijaitsevaan Prior Park Landscape Gardeniin.

Kipuaminen kannatti, koska Prior Parkista oli aika kauniit näkymät Bathin ylle. Olin vähän skeptinen sen suhteen, miltä puisto näyttää tässä vaiheessa syksyä, mutta koska kyseessä ei ole mikään kukkapuutarha, oli väriloisto varmaan kesäkuukausiakin kauniimpi.
Keskellä puistoa komeili iso lampi, jossa uiskenteli joutsenia. Nykyään puisto on National Trustin omistuksessa, ja aikuiselta pääsymaksu oli kuutisen puntaa, mutta sanoisin, että pääsymaksu oli kaiken rahan arvoinen!
Halloweenin kunniaksi lapsille oli järjestetty teemaan sopiva sananselvityspeli, ja kävelyreitillä näkyikin niin noidiksi kuin Batmaneiksikin asustautuneita pikkupirpanoita. Muuten saatiin kierrellä puistoa aika rauhassa huolimatta juna-aseman väentungoksesta.

Prior Parkista jatkettiin matkaa takaisin Bathin keskustaan. Ekalta Bath-reissulla mulla jäi kaihertamaan kolme paikkaa, joissa en ehtinyt käymään: Prior Park, Roman Baths ja Sally Lunn's Tearoom. Sanoin Lindalle, että kaikista muista voin joustaa paitsi viimeisestä. Ja sinnehän me sitten päädyttiin!

Ai mikä Sally Lunn's? Varmaan Bathin kuuluisin kahvila keskustan sydämessä, yhdessä Bathin vanhimmista taloista. Ja mikä siellä on sitten niin ihmeellistä? Sally Lunnin Bun! Sally Lunn's Bun on iso, briossimainen, ilmava ja höyhenenkevyt... pulla. Ei kuitenkaan makea, eikä oikeastaan suolainenkaan. Puolikkaina tarjoiltuihin, paahtiksen tapaan paahdettuihin leivonnaisiin saa valkata joko suolaisen tai makean täytteen.
Mä valitsin perinteisen voidellun Bunin kera mansikkahillon, Linda taas kanelivoi-version. Eikä kyllä petytty, historiallinen teehuone ei turhaan oo turistien suosikkipaikka ja Bathin suositelluimpia käyntikohteita: Sally Lunn's Bun oli herkkua!

Teehetken jälkeen kierreltiin keskustassa ja käytiin ihastelemassa Royal Crescentiä ja The Circusta, kirjoiteltiin postikortteja puiston penkillä ja ihasteltiin laskevan auringon maalaamia syksyisiä maisemia.
Tälläkin reissulla tuli valitettavasti missattua se Bathin varsinainen ykkösnähtävyys, roomalaisaikainen kylpylä, 15 punnan sisäänpääsymaksun takia. No, onpahan vieläkin ainakin yksi syy palata taas tähän kullankeltaisen kalkkikiven kaupunkiin...

Ruokavinkit Lontooseen: Muroja joka makuun

Mikä?

Cereal Killer Cafe

Missä?

139 Brick Lane, London
The Stables Market, Camden, London

Milloin?

Aamulla, aamupäivällä, päivällä, iltapäivällä, illalla. Aina kun tekee mieli aamupalaa - tai muroja -kello aamukahdeksan ja iltayhdeksän välillä.

Kenelle?

Aamupalaa etsivälle, murojenystävälle, kokeilunhaluiselle, hipsterille, kahvilafriikille, foodielle, taukoa kaipaavalle, kokemusten kerääjälle, Amerikka-ikävöijälle, lapselle, lapsenmieliselle, nälkäiselle, Star Wars -fanille.

Sille, joka luuli että kaikki on jo keksitty ja jolla on mahassa murojen kokoinen aukko.

Joskus vuoden alussa vielä Suomessa majaillessani luin Mondosta jutun Lontooseen joulukuussa 2014 ilmestyneestä ja kohua herättäneestä Cereal Killer Cafesta. Kuten nimikin jo kertoo, kyseessä on murokahvila. Kyllä, kahvila täynnä muroja!

Nykyään Cereal Killer Cafe löytyy Lontoosta kahdesta paikkaa: Shoreditchistä Brick Lanelta ja Camdenista Stables Marketista. Me käytiin Lindan kanssa ensimmäisessä, hipsterikaupunginosan katutaitumaalausten ihastelun ohella.

Menusta löytyy - yllätys yllätys - muroja! Pikkuinen kahvila oli lattiasta kattoon seinät täpötäynnä erilaisia muropaketteja ympäri maailman. Murovaihtoehtoja on yli 120: Star Wars, Hello Kitty, Turtles, Nalle Puh, Madagascar ja Frozen-teemaiset murot nyt vain muutamat mainitakseni.
Murot tarjoillaan tietenkin maidon kanssa, ja 30 eri vaihtoehtoa takaavat, että kaikille löytyy jotakin. Normimaidon lisäksi löytyy niin kasvimaitoja kuin makumaitojakin, muun muassa purkan, mintun, mansikan, veriappelsiinin ja suklaan mauissa.
Ja ettei liian helpoksi ja tylsäksi kävisi, niin päälle saa vielä valkata halutessaan esimerkiksi marjoja, hedelmiä, vaahtokarkkeja, karkkeja, suklaahippuja tai pähkinöitä.
Jos murot ei nappaa (niin miksi mennä sinne?!) niin kahvila tarjoilee myös niin kylmiä kuin kuumiakin juomia, paahtoleipiä ja pop tartseja. Sekä tietysti muro-teemaisia matkamuistoja, kuten Kellogg's-huulirasvaa.

Seisoskeltiin kahvilassa varmaan puoli tuntia, ennen kuin oltiin saatu valittua mitä otetaan. No, suoraan sanottuna mä en ollut valinnut vielä siinäkään vaiheessa kun menin tilaamaan. Mut siinähän se hoitui samalla... Kahvila oli ihanan rento, ja kun mä tein kassalla vaativaa päätöstä siitä, minkä toppingsin valkkaisin, niin tarjoilija alkoi räplätä kännykkäänsä, mikä ei tuntunut yhtään vaivaannuttavalta, päinvastoin!
Linda valkkasi Disneyn Frozen-muroja sateenkaarenvärisillä vaahtokarkeilla ja purkan makuista maitoa. Mä otin Madagascarin Pingviinit -muroja (suklaamuroja minivaahtokarkeilla), normimaidon ja Madagascar-teemaan sopivasti muroissa uiskentelevan herkkuhipon. Murokulholle tuli hintaa £3.60, ja oli kyllä kaiken rahan arvoinen!

Millon mennään uusiks ja kuka lähtee mukaan?