Alle kaksi viikkoa lähtöön. A-p-u-a-!
Alle kahden viikon päästä aloitan työt au pairina Englannissa.
Vajaa viikon päässä siintävät lakkiaiset viilentävät onneksi (?) tehokkaasti päätä juhlastressin siivittämänä... Tulevan viikon olen omistanut lakkiaisjärjestelyille ja panikoinnille (mitä jos kaadun hakiessani todistusta ja niin ees päin), joten pakkaamiseen, lentostressailuun ja jännittämiseen jää vain viikko aikaa. Ihan kiva, että saa vähän muuta ajateltavaa ennen lähtöä, mutta en voi väittää mitenkään nauttivani tästä kahden viikon apuapapua-putkesta...
Ajattelinkin aluksi vähän avata, miksi, milloin ja minne päin Englantia olen oikein suuntaamassa.
Mitä, missä, milloin?
Aloin haaveilla vuodesta ulkomailla jo ala-asteella. Lukion alkupuolella syntyi ajatus välivuodesta au pairina, sillä mahdollisuutta vaihto-oppilasvuoteen ei ollut eikä tullut. Korkeakoulujen vaihtovuodet siinsivät vielä kaukana tulevaisuudessa, eikä opintojen jatkaminen suoraan rankan lukiourakan jälkeen tuntunut kovinkaan miellyttävältä vaihtoehdolta.
Luettuani au pair -juttuja, vaihdettuani kokemuksia ja otettuani selvää asioista alkoi pikku hiljaa tuntua, että au pairin pesti voisi hyvinkin olla minulle sopiva. Lastenhoitoa, kotitöitä ja uusia tuulia - kyllä kiitos! Mitenkään siis väheksymättä homman ikäviä puolia, koska myönnettäköön, että mikään asia ei ole pitkään aikaan jännittänyt näin paljoa...
Host-perheen etsimisen aloitin jo hyvissä ajoin viime syksynä. Huomasin nopeasti, että olin ihan liian ajoissa: Suurin osa perheistä toivoi au pairin aloittavan työnsä heti tai viimeistään joulupyhien jälkeen. Itse olisin ollut valmis aloittamaan vasta lukion jälkeen eli kesäkuussa 2015.
Loppusyksystä ja vuodenvaihteessa sopivia perheitä alkoi viimein löytyä. Viestittelin muutaman perheen kanssa enemmänkin, kävin parissa Skype-haastattelussa ja kirjoittelin maratoonimaileja hyppytunneilla.
Sopivat perheet tuntuivat olevan ihan kiven alla, vaikken edes asettanut kovinkaan korkeita vaatimuksia perheen etsimiseen: Asuinpaikalla tai lapsien iällä ei ollut suurta merkitystä.
Muutaman pettymyksen ja ikävän kohtaamisen jälkeen löysin viimein tammikuussa aivan ihanan host-perheen Englannista, tarkemmin sanottuna Chathamista Kaakkois-Englannista (n. 50km Lontoosta).
Sanomattakin selvää, että hypin riemusta, kun perhe ilmoitti, että haluaisi minut au pairiksi heti kun vain pääsen tulemaan! Lentoliput hankin kesäkuulle jo helmikuussa, ja kilometrisähköposteja on tullut läheteltyä useampia kymmeniä.
Uskomatonta, miten nopeesti aika kuluu. Vastahan oli tammikuu, ja nyt lähtöpäivä 6.6. lähestyy jo vauhdilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti