Englantilainen joulu

Odotin joulua pelonsekaisin tuntein. Se on mun ehdoton lempparijuhla, ja olin harmissani, etten "päässyt" juhlimaan sitä koti-Suomeen (mikä oli kyllä ihan oma päätökseni, mutta jälkeenpäin sitä harmittelin). Nyt joulu on ohi, ja arvatkaas mitä? Mulla oli ehdottomasti ikimuistoisin joulu pitkään aikaan, eikä kaduta enää tippaakaan, että jäin viettämään sitä tänne Englantiin, päinvastoin!
Tykkään perinteistä, eikä ikimuistoisin ole suinkaan synonyymi sanalle parhain, sillä ikävöin kyllä perinteistä, perheen ja läheisten kanssa vietettävää Suomi-joulua joulupuuroineen ja yömyöhäisine hautuumaakierroksineen. Oon kuitenkin lähes varma, että en ehkä viidenkymmenen vuoden jälkeen muista enää sitä ilon tunnetta, kun yhdeksän vuotta sitten jouluaattona lahjapaketista paljastui toivomani Winx Club -nukke, mutta tämän Englannissa vietetyn  joulun mä tulen muistamaan.

Jouluaatto ei täällä Englannissa oo juttu eikä mikään, joten torstaina vieteltiin vielä rauhallista kotipäivää pojun kanssa. Siitä huolimatta että olin töissä läpi joulun, aattopäivänä mulla oli aikaa juoda jouluteetä, keitellä riisipuuroa aborio-riisistä ja soitella kotiin piiiiitkä Skype-puhelu poju kainalossa. Fiilis ei kaikesta huolimatta ollut kovinkaan jouluinen ja ulkona tuli taivaan täydeltä vettä koko päivän. Illalla kuitenkin kävin nukkumaan varmasti yhtä innoissaan kun pikkulapsi ja jännityksellä odotin joulupäivää...

Joulupäivä on Englannissa, kuten monissa muissakin maissa, se "pääjuhlapäivä". Joulupukki oli yön aikana tuonut kuusen alle valtavan kasan lahjoja, joita avattiin heti aamusta yhdessä host-vanhempien ja pojun kanssa. Mäkin sain niin monta pakettia, että oikeesti alko hävettää. Itsehän olin tuonut Suomesta lahjat ainoastaan host-perheelle sekä molemmille isovanhemmille, ja mä taas sain lahjoja muun muassa kaikilta isoisovanhemmilta sekä host-isän pikkusiskolta, jonka oon tavannut tasan kerran enkä koskaan edes jutellut... Hups. Joululahjapaketteihin kirjoitetaan täällä muuten myös antajan nimi, jotta saaja voi asianmukaisesti kiittää lahjan antajaa.
Lahjojen avaamisen jälkeen suunnattiin host-isän vanhemmille, josta host.äiti lähti töihin, ja mä jäin host-isän ja pojun kanssa brittijoulun viettoon.

On vaikeeta kuvailla sitä tunnetta, kun pelmahdettiin keskelle sitä juhlahumua. Isovanhempien talo oli kauniisti koristeltu sadoin joulukoristein kirjaimellisesti lattiasta kattoon, paikalla oli loppujenlopuksi suunnilleen koko suku, kaikilla (paitsi minulla, pojukin oli pukeutunut joulupukki-asuun) oli päällä jouluvaatteet ja ugly sweaterit ja päivällispöytään katettiin iltapäivällä perinteiseen tapaan kolmen ruokalajin jouluillallinen. Musta tuntui kuin olisin ollut keskellä jotain elokuvaa, elävästi mieleen tuli Bridget Jones's Diary.

Jouluruokapöytään istuuduttuamme paukautettiin Christmas Crackerit eli paukkukaramellit vierustoverin kanssa. Crackereista paljastui pieni lahja, surkea vitsi ja hopeinen kruunu, jonka monet oikeesti asettivat päähänsä.
Multa kyseltiin suomalaisista jouluruuista, ja yritin parhaani mukaan selittää surkealla kalatietämykselläni, millaista kalaa Suomessa syödään joulupöydässä ("ai mitä, eiks Suomessa kaikki syökään kalaa? Eiks teillä oo meri siinä ihan vieressä?" "Ei kuule nyt sie sekotat Suomen Norjaan" ...). Englantilaisilla oli vaikeuksia käsittää, miten on mahdollista, ettei meillä tarjota jouluna jälkiruoaksi luumuvanukasta, Christmas Puddingia. "Mitä teillä muka sitten syödään?!"

Ruokatarjonta oli hyvinkin perinteinen, mitä mä olin vähän jännityksellä odottanutkin. Kolmen ruokalajin illallinen aloitettiin alkupalasalaatilla ja leivällä, jonka jälkeen pääruoat aseteltiin pöydän keskelle kaikkien itse annosteltaviksi. Ruokapöydästä löytyi ruusukaalia, paistettuja palsternakkoja ja perunoita, kalkkunaa, Stuffing Ballseja (käytännössä sipuli-makkara-lihapullia), paistettuja herkkusieniä, maissia, keitettyjä porkkanoita, Cauliflower Cheeseä (juustogratinoitua kukkakaalia), haudutettua punakaalia, Pigs in a Blanketeja (pekoniin käärittyjä nakkeja) sekä tietysti ruskeaa kastiketta. Jälkiruoaksi oli, mitäpä muutakaan, kuin Christmas Puddingia (luumuvanukasta) kerman kera, valkosuklaa-vadelmakakkua sekä suklaamousseleivoksia.

Voin sanoa, että sekä alku- että pääruoasta selvisin vielä jotenkuten kunnialla, ja paistetut palsternakat osoittautuivat niin herkullisiksi, että niitä pitää tehdä joskus itsekin. Jälkiruokatarjonta sen sijaan meni yli kaikkien kuvitelmieni.
Kaikki olivat tietenkin sitä mieltä, että mun täytyy maistaa perinteistä englantilaista luumuvanukasta, ja kyllä mua itseänikin kiinnosti, miltä se brittiläinen jouluherkku, joka esiintyy niin pipoissa kuin joulupaidoissakin, oikein maistuu. Luumuvanukas ei siis nimestään huolimatta sisällä välttämättä luumua, vaan on valmistettu (jopa 12 kuukautta etukäteen) muun muassa rusinoista, kuivatuista hedelmistä, alkoholista, joulumausteista ja siirapista. Perinteisesti Christmas Pudding valellaan brandylla ja tuikataan tuleen ennen tarjoilua, mutta meillä oli onneksi ihan Tescosta hankittu uunissa lämmitettävä versio.
Luumuvanukkaan makua on vaikea kuvailla. Se oli järkytys. Kuvitelkaa mämmi, johon on sekoitettu puoli kiloa rusinoita, vähän liikaa kanelia, pari litraa siirappia ja erinäisiä alkoholeja, niin ootte jo vähän lähempänä sitä, miltä se maistui. Kykenin syömään ainoastaan lusikallisen, ja siitäkin tuli jo huono olo. Englantilaiset vetelivät vanukasta kuitenkin kaksin käsin isoista kulhoista, joten ehkä tääkin on vain tottumiskysymys.

Boxing Dayna eli tapaninpäivänä host-äidillä oli vapaapäivä, joten mullakin oli siis vapaapäivä. Mentiin siis vuorostaan host-äidin vanhemmille myöhäisen joulun viettoon. Meininki siellä oli vähän rauhallisempi, joskin sain taas suu ammollaan ihmetellä englantilaisten joulukoristeluintoa. Jos luulitte, että Jamie's Family Christmas -ruokaohjelman lavasteet on ainoa paikka, missä voi joulukoristelu näyttää tältä, olitte väärässä. Mä oon nimittäin nyt todistanut, että myös tavallisen tallaajan kotitalossa voi joulun aikaan olla niin paljon laulavia joulukoristeita ja jättiläislumihiutaleita, ettei siellä mahdu edes päätään kääntämään.

Kaikin puolin mulla oli mukava joulu, joskin nyt kolmen päivän joulunvieton jälkeen tuntuu jo siltä, että nyt kyllä riittää - ainakin seuraavaan muutamaan kuukauteen, kunhan joululahjaintoilu alkaa taas puskea päälle. Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi Englannissa joulukalenterit pelmahtaa kauppoihin jo elokuun lopulla ja syyskuussa aletaan ravintoloissa mainostamaan joulupäivän illallista, sillä jos joulunvietto on tällasta hullunmyllyä, on siihen kyllä hyvä alkaa valmistautua pikkusen ennen joulukuuta!


Englantilainen joulu muistutti mua taas siitä, miksi lähdin tänne. Ulkomaille au pairiksi. Tässä kuukausien aikana ehdin jo unohtaa sen uutuudenviehätyksen ja pienet kulttuurierot, joita mä tänne tulin metsästämään, jotka aluksi oli niin mielenkiintoisia ja jännittäviä. Just tän takia mä tänne lähdin. Ei, en siksi, että saisin maistaa luumuvanukasta ja saisin joululahjan joltain jota en edes tunne. Lähdin au pairiksi keräämään kokemuksia ja tutustumaan vieraaseen kulttuuriin. En voinut olla hymyilemättä, kun sain poskisuukkoja ovesta ilmestyviltä sukulaisilta, kun katsoin kuningattaren perinteistä joulutervehdystä televisiosta, kun isoisän lahjapaketista paljastui ugly sweater, jonka se vetäsi heti päälleen edellisen joulupaidan päälle. Kaikki oli uutta, erilaista, mielenkiintoista. Ikimuistoista.